Ihminen kokee päivän aikana hyvin paljon erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Tunteita herättävät erilaiset tapahtumat, asiat ja myös toiset ihmiset. Ihminen saattaa joutua hyvin monenlaisiin erilaisiin tilanteisiin, joissa pääsee kohtaamaan tunteita hyvin laajalla kirjolla. Tunteita voi myös syntyä ennen itse tapahtumia tai asioita, ja näin tapahtuukin. Ihminen tuntee tunteita jatkuvasti, myös ollessaan yksin. Tunteet eivät siis aina ole riippuvaisia mistään erillisestä tapahtumasta tai asiasta vaan ne voivat myös vain olla ja tulla.
Tunteet ovat hyvin suuri osa ihmisen elämää. Ihminen oppii elämästään tunteiden avulla tunnistamaan vaaratilanteita, mutta myös huomaamaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja ohjaamaan kohti sellaisia asioita. Tunteet antavat suuntaa myös yksilön omasta henkisestä voinnista ja siitä, että jotain saattaisi olla vialla. Tunteet voivat kertoa ilosta ja onnesta, tyytyväisyydestä ja kiitollisuudesta. Tunteet voivat olla myös surua ja kaipausta, yksinäisyyttä ja ahdistusta. Monesti ihmiset jakavatkin nämä tunteet hyviin ja huonoihin tunteisiin, vaikkakaan tällaista asetelmaa ei ole olemassakaan. Ei ole hyviä tai huonoja tuntemuksia. On vain tunteita, joista osa saattaa olla ihmiselle miellyttävämpiä kun taas osa ei. On siis miellyttävämpiä tunteita ja epämiellyttävämpiä tunteita.
Ihmisen tunteet ovat monella tapaa suunnannäyttäjä elämässä. Esimerkiksi pelko on ollut ihmislajin säilymisen kannalta hyvin olennainen tunne jo ihmisen varhaisesta historiasta lähtien.
Jos ihminen ei olisi pelännyt, olisiko ihminen selviytynyt laisinkaan?
Pelko onkin siitä mielenkiintoinen tunne, että sillä on sekä elämää ylläpitävä, mutta myös tuhoava voima. Pelko pitää elossa, mutta pelko voi myös tappaa. Loppujen lopuksi pelon takana toimii selviytymisvaisto, jota voisi pitää yhtenä alkukantaisimmista ihmisyyden lähteistä. Itse pelkoa ei tulisi kuitenkaan pelätä vaan sitä tulisi tarkastella. Kuten ihmisen omia asioita ja olemista, pelkoakin tulisi tarkastella ja katsella. Onkin hyvä kysyä itseltään:
”Mistä pelko johtuu? Miksi? Mitä asioita pelkoon liittyy? Miten voisin hyväksyä pelkoni?”
Muutkin tunteet näyttävät suuntaa elämässä, mutta ne ovat hyvin monella tapaa armeliaampia ja lempeämpiä kuin pelko. Kiitollisuus, armollisuus, onnellisuus sekä rakkaus ovat tunteina ihmistä pehmittäviä ja anteeksiantavia. Kun ihminen tuntee kiitollisuutta, ihmisen on hyvä ja turvallinen olla ja ihminen on tyytyväinen. Kiitollisuus ja onnellisuus ovat hyvin samankaltaisia tunteita, mutta kiitollisuus on enemmänkin ymmärrystä ja suhtautumista myönteisesti siihen, miten asiat sillä hetkellä ovat. Asiat voivat liittyä yksilöön itseensä, perheenjäseniin tai vaikkapa lemmikkiin. Oikeastaan mihin tahansa. Onnellisuus taas on täydellistä tyytyväisyyttä elämään ja olemiseen, asioiden lempeää olemista.
Armollisuus ja rakkaus ovat kumpainenkin tärkeitä ihmisen elämässä sen vuoksi, että niiden kautta katsottuna kaikki ansaitsevat olla ja saada anteeksi, niin itse kuin muutkin. Armollisuudessa ja rakkaudessa korostuvat ymmärrys ja hyväksyntä niin yksilöä itseään kuin muutakin maailmaa kohtaan. Rakkaudellinen ajattelu ja suhtautuminen on anteeksiantava ja myönteinen sekä rakentava. Rakkaus on yksinkertaisuudessaan hyväksyviä tapoja ajatella.
On olemassa tunteita, kuten syyllisyys ja häpeä, mitkä ovat myös erittäin tärkeitä varsinkin ihmisen henkilökohtaisessa kasvussa ja kehityksessä. Ilman syyllisyyttä ja häpeää, sekä omatunnon kolkuttelevaa ja raastavaa ääntä, muuttaisiko kukaan koskaan mitään. Syyllisyys ja häpeä eivät välttämättä ole ainoa moottori muutokselle, mutta varmasti toimivat hyvänä sysäyksenä sille. Syyllisyys ohjaa ihmistä ihmettelemään olemistaan sekä katsomaan tekemisiään ja tapojaan toimia ja ajatella. Ihminen kokee hyvin usein häpeää ja syyllisyyttä sellaisista tilanteista, jotka tiedostaa vääriksi, mutta joita on silti tehnyt. Voi häpeää toki tuntea muutenkin, mutta siihen yleensä liittyy muita uskomuksia ja ajatuksellisia lukkoja. Esimerkiksi jokin toiminta, jota toteuttaa ja jonka uskoo olevan väärin, vaikka asia olisikin hyvin arkipäiväinen ja tarpeellinen.
Tunteiden kanssa on oltava tarkkana. Tunteet ovat kyllä suunnannäyttäjiä elämässä ja tunteet toimivat myöskin elämän värikyninä luoden muistoja ja kokemuksia, mutta tunteet voivat olla myös hyvinkin valheellisia. On hyvä miettiä ja tarkastella tunteita hyvin monelta kantilta.
Onko tunne todellinen vai onko tunne vain reaktio jostain turhasta ajattelutavasta tai suhtautumisesta?
Hyvin usein saattaa vaikkapa pelätä jotain tapahtumaa ilman mitään syytä. Tällöin pelko voi olla todellinen tunne, ilman todellista pohjaa. Jokaisen tunteen kohdalla olisi hyvä miettiä ja yrittää päästä tällaiseen pohjaan käsiksi.
Mistä tunne johtuu ja miksi? Onko tunne aiheellinen vaiko eikö?
Rakkaus on myöskin tästä hyvä esimerkki. Ihminen ajattelee helposti tavatessaan uuden ihmisen, että ”nyt olen rakastunut”. Ihminen kokee hyvin paljon mielihyvää ja uusi ihminen saattaa tuntua hyvin läheiseltä ja sopivalta. Montakin kuukautta voi mennä tällaisessa huumassa ja ihmiset vannovat rakkauttaan.
Entä sitten, kun huuma meneekin ohitse? Eikö rakkautta enää olekaan jäljellä?
Ihminen, johon ihastui, vaikuttaakin siltä, ettei hän olekaan sopiva ja että kiinnostuksen kohteet eivät kohtaa. Tuntuu jopa hassulta, että on ollut tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa tai edes on suunnitellut tulevaisuutta. Tällaisella tilanteella ei ole ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa. On ollut ainoastaan kysymys ihmisen kokemasta mielihyvästä. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. On totta, että myös rakkaudessa on mielihyvää, mutta suurimmaksi osaksi se on suhtautumista ja hyväksyviä tapoja ajatella. Ajatella maailmaa ymmärryksen ja hyväksynnän kautta.
Tämä on tärkeää, niin itsetutkiskelussa kuin elämässäkin, tunteiden suhteen. On tärkeää olla tarkkana tunteiden suhteen ja sen suhteen, ovatko ne todellisia vai eivät ja mikä on todellinen tekijä näiden tunteiden takana vai onko todellista tekijää olemassakaan. Hyvin usein tunteiden taustalla toimii mielikuvitus, harhakuvat ja turhat uskomukset, joista on olisikin hyvä päästä eroon. Tämän vuoksi itsetutkiskelu ja asioiden pohtiminen ovat hyvin tärkeässä osassa itseensä ja omiin tuntemuksiin tutustumisessa.
Tunteisiin tutustuminen on tärkeää myös siksi, että suurin osa ihmisen reaktioista perustuu tunteisiin. Jos tunne ohjaa ihmistä, silloin ihminen reagoi tunteen, ei järjen, pohjalta. Silloin reaktiot voivat olla hyvinkin alkukantaisia. Tässä onkin siis hyvä huomioida älykkyyden ja alkukantaisuuden vastakkainasettelu.
Esimerkiksi: jos ihminen ajetaan sellaiseen tilanteeseen, että hän kokee elämänsä uhatuksi, nousee esiin hyvin alkukantaisia vaistoja ja toimintamalleja. Ihminen alkaa pelkäämään, jonka reaktiona hän pyrkii selviytymään tilanteesta. Selviytyminen voi tarkoittaa itsensä puolustamista henkisesti tai jopa fyysisesti. Jos ihmisen järki olisi tässä tilanteessa vahvempi kuin tunne, ei selviytymiselle olisi tarvetta. Tunteen sijaan järki voisi tuoda esille lempeämpiä ja rakentavampia vaihtoehtoja.
Ihminen on myös oppinut manipuloimaan tunteitaan, vaikka oikea ratkaisu olisi tunteiden kohtaaminen ja hyväksyminen. Ihmisellä on tänä päivänä hyvin paljon erilaisia keinoja muuttaa tunnetilojaan ja olemistaan, joten pidempää aikaa vievä ja tuskallisempi itsetutkiskelu ei välttämättä ole ensimmäinen vaihtoehto. Itsetutkiskelulla, ja siitä saadulla ymmärryksellä, on kuitenkin pidempikantoisemmat ja todella paljon hyödyllisemmät vaikutukset kuin itsensä järjestelmällisellä pakenemisella. Tunteiden muovaaminen on pakenemista, ja olisikin tärkeää ottaa selville kaikki ne keinot, joilla sitä itse elämässään tekee.
Tunteet ovat suunnannäyttäjä ihmisen elämässä. Kaikki tunteet ovat tarpeellisia ja niille kaikille on aina olemassa syy. Tämän syyn etsiminen ja tarkasteleminen johtaa aina lähteelle eli sinne, minne elämässä olisi tarkoitus pyrkiä.
On myös ymmärrettävä, että kaikkien tunteiden puhtain lähde on alkukantaisuus. Tunneäly on todella tarpeellista, koska silloin ymmärtää tunteitaan ja ymmärtää myös niiden vaikutuksen olemiseen. Tunteiden ja niiden muodostamien reaktioiden tiedostaminen auttaa pysymään tunteiden yläpuolella eli siis oman alkukantaisuutensa yläpuolella. Tällöin käyttää enemmän älykkyyttään kuin alkukantaisuuttaan.