Kolmas ulottuvuus on kollektiivisesti kokemamme todellisuus fyysisine sääntöineen ja rajoitteineen. Matemaattisesti kolmas ulottuvuus tarkoittaa sitä, että janalle merkitty piste voi liikkua avaruudessa kolmeen eri suuntaan. Esimerkiksi eteen ja taakse, vasemmalle ja oikealle, ylös sekä alas. Todellisuus rakentuu kolmiulotteisista rakenteista, mutta myös tapahtumien ja asioiden sisältämästä informaatiosta. Vuorovaikutamme fyysisessä todellisuudessa yksilöinä aistiemme kautta vastaanottaen informaatiota näkien, kuullen sekä tuntien.
Puhuessa, informaatio välittyy sanojen sekä äänen muodostaman viestin välityksellä. Puhuessa informaatio on sanoja ja sanojen merkityksiä. Yksittäiset sanat voivat luoda jo itsestäänkin informaation, mutta sanoja käytettäessä lauseina ja mahdollisesti kertomuksina voi informaatio olla moniuloitteisempi. Kertomukset ja tarinat voivat sisältää sanojen informaation lisäksi kokonaisuudesta muodostuvan opetuksen tai vaikkapa aatteen, jolloin informaatio on pienemmistä tekijöistä koostuva kokonaisuus. Tällöin informaatio on perustekijöistä kasaantuva ajatusrakenne, joka vaikuttaa mielessä ja ajatuksessa, neljännessä ulottuvuudessa.
Mielenkiintoinen teema näkemisen kautta kohdattavaan informaatioon on mielestäni symboliikka ja sen käyttäminen. Yksilö voi viestiä itsestään tai asenteistaan käyttäen symbolia ja tällöin symboli itsessään on informaatio. Symbolit voivatkin olla usein hyvin harmittoman oloisia kuvioita tai historiastakin tuttuja merkkejä, mutta ihmisten antama merkitys itse symbolille voi toimia informaationa hyvin eri tavalla.
Niin puheen avulla vuorovaikutus, kuin myös vuorovaikutus kuvin ja symbolein, perustuu ennalta opittuihin merkityksiin ja tarkoituksiin. Lapsi ei osaa puhua tai piirtää heti syntyessään. Nämä asiat on joko opittu jostakin, tai ne on opetettu. Sama pätee iästä huolimatta ihmisyyteen muutoinkin. Kaikki ovat olleet joskus lapsia, ja kaikki ovat myös jostain saaneet informaation liittyen siihen kuinka itse ihmisenä puhuu, käyttäytyy tai tuottaa informaatiota. Kolmannessa ulottuvuudessa yksilö on integroitunut informaatioon, ikään kuin asuu informaatiossa, tilassa, jossa kaikki on vuorovaikutusta. Valot, varjot, pianon ääni, ohiajava auto, ovikello, kylmä viima, aurinko iholla. Tämä kaikki on informaatiota. Kaikki informaatio on olemassa tässä hetkessä siitä huolimatta, ottaako sitä huomioon vai ei.
Vuorovaikuttaminen taas riippuu yksilön henkilökohtaisista tavoista ajatella. On suuri merkitys sillä, kuinka informaation vastaanottaa ja kuinka siihen reagoi. Antaako informaation integroitua automaattisesti osaksi mieltä ja ajatusta, vai kyseenalaistaako informaatiota ja tutkiiko informaatiota kriittisesti. Informaatio voi muovata yksilön mieltä ja ajatusta, käytännöllisemmäksi ja johdonmukaisemmaksi, mutta myös epäkäytännölliseksi epäjohdonmukaiseksi.