Media/Press

Media and Press articles

Here you can read articles about Anssi Matias Miettinen, wich are made directly about him or where he is involved.

”EI VAIN KIRJOITETTUA, VAAN ELETTYÄ RUNOUTTA

Anssi Matias Miettisen kirja, “Vain eläin, joka osaa puhua” koostuu kiehtovista runoista, ajatuksista ja tarinoista. Kirjastossa sen paikka on tietysti runokirjahyllyssä. Anssin runoihin koukahtaa helposti, jos niille antaa mahdollisuuden. Ei vain runoille, vaan myös itselleen. 

Luettuani kirjan kolmannen kerran, löydän jatkuvasti Anssin kirjoituksista uusia tasoja. On aina yllätys, mikä ja millainen runo seuraavalta sivulta iskee lukijalle silmää. Kirjailija hallitsee kirjoittamisen eri tyylilajit ja hän osaa leikitellä sanoilla monimuotoisissa runoissaan ajatuksen siitä kärsimättä. 

Syntyy tunne, että Anssi ei pelkästään kirjoita, vaan hän elää, tai on elänyt runonsa. Iso osa runoista avautuu pikkuhiljaa terälehti terälehdeltä mielen johdatellessa lukijaa sekä todellisuuteen että siihen, miten asiat voisivat olla. “Se ei ole lahjakas, joka osaa, vaan se joka tekee kaikkensa, että osaa.” 

Lukijan käsissä on rohkea kirja. “Siitä minä kärsin, etten osaa tuntea.” Rakkauden ja levon kaipuu on näkyvillä ja tunnelma välittyy voimakkaana ja selkeänä. Teoksessa on syvällistä avautumista ja itsetutkiskelua. 

Aiheilla pallotellaan taitavasti marginaalista toiseen. Epätoivokin on toivo. Maalauksissaan ja kuvataiteessaan näkyvää ympärillä olevan taltioimistarvetta Anssi Matias toteuttaa myös sanataiteessaan. Monipuolinen lahjakkuus, joka osaa sanoinkin maalata maisemat ja kirjoittaa kukista kauneimmat. 

Kirja on loppua kohti etenevä kokonaisuus. Siitä voi nautiskellen napata palasen kerrallaan, sen voi hotkaista ja siihen voi palata aina yhä uudelleen. Se säilyttää luettavuutensa. Tässä kirjassa ei ole “parasta ennen” -merkintää. Teoksen nimi on nöyrä kuten sen tekijäkin. Mielessäni teen siihen pienen lisäyksen. Anssi Matias on “Vain eläin, joka osaa puhua. Ja kirjoittaa.”

Taidettasi lisää janoten.

Heikki “Hessu” Eloranta”

Teksti: Heikki Eloranta

Stop huumeille ry / Julkaisu #60 / 2021

”HENKILÖKOHTAISTA TOTUUTTA ETSIMÄSSÄ

Anssi Miettinen kirjoitti kirjan tutkimusmatkastaan itseensä. Haastattelussa toimittaja kohtaa vapautuneen ja selvästi oman juttunsa löytäneen nuoren miehen.

Anssi saapuu treffeille vapaapäivänään. Hän on nuori sosiaalialan kaveri, joka on Diakoniopistossa töiden ohessa opiskellut lähihoitajaksi ja ollut töissä esim. Kris Helsingissä, Stop Huumeille ry:ssä ja Sininauha Oy:ssä ja toimii tällä hetkellä nuorten kanssa. Anssi harrastaa painia, shakkia ja treenaa sekä kuuntelee klassista musiikkia. Tyttöystävällekin jää aikaa.

Anssin intohimo on pohdiskelu ja itsensä tutkiminen. Ne menevät kaiken edelle. Kiinnostus hengelliseen ajatteluun ja mielen toimintaan lähti jooga-opettajan opeista. Niistä jäi kuitenkin aukkoja. Anssille alkoi tulla tarve johdonmukaiseen ja selkeään ajatteluun ja luoda oma henkilökohtainen totuus. Prosessi vaati vuosien pohdinnan.

Elämme paljon ulkoapäin tulevien uskomusten ja käsitteiden kanssa. Totuuden etsintä vaatii paljon uteliaisuutta, joka on kehityksen kannalta tärkeää. Tarvitaan myös kosolti asioiden kyseenalaistamista, Anssi kertoo.

Tutkimusmatkasta tuli kirja

Prosessista ja aiheeseen liittyvän blogin pohjalta syntyi kirja “Elämä on ympyrän muotoinen”, joka on henkilökohtaisen tutkimusmatkan tulos.

Matka oli pitkä, muttei vaikea, sanoo Anssi.

Kirjan vastaanotto on ollut hyvä. Muun muassa isä, joka on hoitoalalla, on sanonut, että kirjassa käsitellään yleisinhimillisiä asioita. Toinenkin hoitoalalla oleva on todennut, että teod on hyvä esimerkiksi kuntoutujille. 

Renesanssimiesmäisen lahjakas Anssi ilmaisee monipuolisesti tuntojaan. Hän kirjaa ylös ajatuksia ja kertomuksia tarinoiden ja runojen muodossa. Myös maalauksia syntyy.

Toivon, että ihmiset löytäisivät oman juttunsa ja tekisivät elämästään henkilökohtaisen. Jokainen kävisi omaa matkaansa niin, ettei nojautuisi ulkopuoliseen vaan olisi omavarainen ajatuksellisesti, Anssi summaa.

Ja että jengi ymmärtäisi mittasuhteet elämässä. Meidän ei pitäisi olla niin riippuvaisia toisten ihmisten huomiosta.

Hyvässä paikassa

Anssi on unelmatyössään nuorten kanssa. Tarkat rajat ovat nuorten kanssa hyväksi ja että on läsnä, rakentaa luottamusta ja kulkee rinnalla. Ja jos joku riehuu, se voi olla luottamuksen osoitus. 

Muuten tulevaisuuden suhteen Anssi toteaa:

Kaikki tähtää siihen kuka olen ihmisenä ja kaikki on tiluliuleetä! Kaverit ovat joskus sanoneet, että ajattelen liikaa ja he ovat kyseenalaistaneet mua, mutta ovat myös todenneet, että on siitä kelailusta ollut hyötyäkin.

Ei syvällinen itsetutkiskelu kenestäkään superihmistä tee, mutta ei se ole ollut Anssin tarkoituksenakaan.

Esimerkiksi pelkkään pimeää enkä halua kävellä pimeässä. Myös itsehallitsemattomuutta pelkään. Itsehillintä pitää ymmärryksen syistä ja seuraamuksista, jottei ihminen ajautuisi näköalattomuuteen ja synkkyyteen, Anssi toteaa.

Usein kasvoille ilmestyästä poikamaisesta virneestä näkee, että Anssi on iloinen ja vapautunut ja selvästi hyvissä kantimissa.”

Teksti: Kirsti Kangas

Asukki -lehti / 2019

”KUN ELÄMÄ ON TAPAHTUMIA JA ASIOITA

Anssi Miettinen: Elämä on ympyrän muotoinen

Kuuden vaiheen itsetutkiskelu. 2019.

Merkillepantavaa on, että koulupsykologia oppikirjassaan Sielutiede (Lehtovaara) suitsutti itsetutkiskelua sen hienon nimikkeen, introspektio, alla. Kun oppikirjasta otettiin myöhemmin uusia painoksia, oli sen nimi muuttunut psykologiaksi ja itsetutkiskelu oli poistettu opinkappaleista! 

Kun kriitikon ammattina on myös uteliaisuus, soitti hän elossa oleville asianosaisille ja tiedusteli introspektion poistamisen syitä. Vastaus oli pieni luettelo. Itsetutkiskelu on vaikeaa ja antaa väärän vastauksen, jos henkilö on iloinen, surullinen, raivoissaan, allapäin tai peräti masentunut.

Anssi Miettinen antaa piutpaut ja huutia näille. Hän kulkeekin omia polkujaan, syyttämättä, väittelemättä tai vannomatta ajatuksiaan ainoiksi oikeiksi. 

Kävin myös pienen keskustelun kirjailijan kanssa, koska minua kiinnosti, onko hän tehnyt tuttavuutta AA:n 12:n askeleen ohjelman kanssa, koska siitä löytyy itsetutkiskelua enemmänkin kanssa. Miettinen kertoi tuntevansa asian. 

Hienosti miettinen toteaakin, että itsetutkiskelulla on mahdollisuus saavuttaa tietoisuus, joka tekee näkyväksi ylimääräisiä haittatekijöitä yksilössä itsessään. Kun ihminen alkaa ymmärtää itseään sekä ongelmiaan, ja alkaa tehdä jotain näitten asioitten korjaamiseksi, alkavat solmutkin aueta. 

Työtä se vaatii, rauhaa ja paneutumista kirjoittaja perää läpi opuksen.

Nasevat vertaukset saavat maallikonkin ymmärtämään mitä Miettinen tarkoittaa.

Linja-auto menee rikki työmatkallasi. Mitä kaikkia ajatuksia tämä saa aikaan? Eihän rikkoutuminen ole kenenkään syy? Miksi tuhlata energiaa asian ajattelemiseen? Tulisi vain hyväksyä tilanne ja löytää asiaan jokin sopiva ratkaisu. On myös keino asettaa asia oikeisiin mittasuhteisiin.

Miettinen kysyy paljon, mutta vastaa myös. Usein tällaisten asioitten perimmäisiin syvyyksiin menevien opusten lukeminen alkaa huimata. Tai aiheuttaa jopa päänsärkyä. Miettinen tietää tämänkin, ja säästää lukijaa. Mutta vain sen verran.”

Teksti: Johnny-Kai Forsell

Asukki -Lehti / 2019

Tekijänoikeudet

Artikkelien, joissa tekstit on suoraan lainattu, on kysytty lupa julkaisijalta ja kustantajalta.