Sanalle täydellinen on olemassa määritelmä:
”kaiken kattava, josta ei puutu yhtään osaa”.
”Kaiken kattava”, eli pitäen sisällään kaiken. ”Josta ei puutu yhtään osaa”, eli sisältäen ihan kaikki pienimmätkin asiat, piirteet ja yksityiskohdat. Täydellinen on siis kokonaisuus. Täydellinen kokonaisuus, täysi, vailla mitään.
Jos miettii ihmistä, ja millainen ihminen on, mikä voisi siis ihmisen kohdalla tarkoittaa täydellistä?
Ihminen on inhimillinen. Ihminen tekee virheitä. Ihminen on sekä hyvä että paha. Ihminen on silloin kokonainen. Ihminen toimii silloin kokonaisena, täydellisenä. Niin, että siitä ei mitään puutu.
On harhaanjohtavaa ajatella, että tarvitsee elääkseen vain vahvuuksia tai miellyttäviä asioita. Paremmuus ja täydellisyys ei kuitenkaan tarkoita vain yksilölle itselleen käytännöllisten asioiden ymmärtämistä ja vaalimista, ikään kuin heikkouksia tai epämiellyttäviä asioita ei olisikaan. Jos näin ajattelee, silloin kieltää itsestään kokonaisen puolen ja silloin on todellakin kaukana täydellisestä ja kokonaisesta. Silloin on vain puolikas. Mitä enemmän yrittää olla pelkästään hyvä ja tähdätä paremmuuteen, sitä enemmän tuntee huonoa oloa kieltäessään itseään. On typerää ajatella, ettei voisi olla heikko, vihainen, surullinen tai ettei tekisi virheitä.
Kuinka edes voisi oppia, jos ei tekisi virheitä? Miten voisi tietää, miten olla vahva, jos ei tiedä, mitä on olla heikko?
Ajatus siitä, että ”tulisi olla” täydellinen, on mielenvikainen. Jokainen yksilö on täydellinen, ja jokaisessa yksilössä on olemassa ne asiat, jotka sillä hetkellä kuuluukin olla olemassa. Se hetki, jossa itse tällä hetkellä on, on juuri tällä hetkellä täydellinen. Kaikki, mikä asettuu ympärille, on juuri nyt niin kuin sen kuuluukin olla. Silloin siitä ei mitään puutu eli kaikki on täydellistä. Ainoa, joka rikkoo tätä täydellisyyttä, on oma ajatus siitä, mitä sen tulisi olla.
Ehkä jotain pitäisi olla enemmän? Ehkä ei pidä jostain itsessään? Olisiko hyvä, jos olisi jotain enemmän? Voisiko itse olla parempi itselleen?
Ajatus siitä, että tarvitsisi jotain tullakseen kokonaiseksi, on turha.
Ainoastaan oma ajatus voi tehdä särön täydellisyyteen, mutta aina on kuitenkin vara tulla paremmaksi ja kehittyä. Vaikka kaikki onkin täydellistä, elämää ja sen pieniä osia kokonaisuuden sisällä, voi silti hioa vieläkin paremmaksi.
Maailma on syntymästään asti ollut täydellinen. Miljardien vuosien ja tapahtumien kautta kaikki on tässä. Kaikki ovat saaneet lahjan nimeltä elämä. Kaikki ovat saaneet kaiken tarvitsemansa elääkseen. Ihminen voi hengittää, havainnoida ja tuntea. Ihminen voi rakastaa ja vihata, tehdä virheitä ja oppia. Ihminen voi kehittyä rajattomasti. Jokainen ihminen on osa samaa kokonaisuutta ja täydellisyyttä.