Johdanto
Nykytaide, jos sitä moneltakaan osin voi enää taiteeksi sanoa, on menettänyt uskottavuutensa, taiteellisen arvonsa sekä rakenteensa. Galleriat ovat muodostuneet toisiaan toistavien ja mitään sanomattomien hätäisten yritelmien ajatuksettomuuden autiomaaksi. Taitoa ei enää arvosteta eikä liiemmin taiteellista ideaakaan tekemisen taustalla, kumpaakaan näistä ei myöskään tänä päivänä tavata juuri missään. Taiteilijuuden käsite on kärsinyt inflaation kaikkien ollessa taiteilijoita ja tuo ennen arvostettu ammatti on nyt mitätöity kaikenlaisten abstraktitaiteellisten pyrkyreiden puolesta, jotka ovat vain päättäneet ryhtyä taiteilijoiksi.
Hyperkubismi on kannanotto johdonmukaisuuden ja ajatuksen sekä puhtaan idean palauttamiselle. Hyperkubismi tulee palauttamaan järjestyksen ja muistuttamaan taiteentekemisen prosessinomaisuudesta ja siitä taistelusta mitä taiteen tekeminen todella on. Hyperkubismi tuo kantaaottavuuden sekä kapinallisuuden, joka tässä kaiken hyväksyvässä ja kritiikittömyyden turmelemassa yhteiskunnassamme on painettu ymmärtämättömien ajatusten sekä ideoiden alle.
Hyperkubismi palauttaa kuvan ja teoksen tarkoituksenmukaisuuden sekä merkityksen ja haastaa nykytaiteen ontot ja ajatuksettomat sotkut sekä raamittomat teokset, jotka ainoastaan loukkaavat taiteen todellista merkitystä ja ideaa. Hyperkubismi mullistaa tavan ajatella taiteellisten teosten tuottamisesta, mutta palauttaa myös mieliimme taiteen todellisen luonteen. Taiteen tehtävä on muuttaa maailmaa, ei mukautua ja olemassa oleviin ideologioihin ja turhanpäiväsiin jatkumoihin, joita määrittelevät ensinnäkin ne, jotka eivät edes työskentele aiheen parissa.
Ymmärtääksemme tekemäämme taidetta, meidän on ensin ymmärrettävä itseämme. Hyperkubismin filosofia nojaa itsetuntemuksen sekä oppimisen prosessille, jossa kyseenalaistamme niin esineiden, kun oman itsemmekin ja ajattelumme rakenteet sekä tavat toimia. Totuuden tavoittelu, tapahtumien ja asioiden, ongelmien sekä esineiden todelliseen luonteen sekä todellisuutemme rakenteiden ymmärtäminen ja niiden todentaminen kolmiuloitteisiksi rakenteellisiksi teoksiksi on päämäärä, jota hyperkubismi ilmentää.
Julistus
Hyperkubismi on syntynyt tarpeeseen vastata tähän epäjohdonmukaisen maailman näkemyksiin taiteesta ja sen mitättömäksi muodostuneista rakenteista. Pinnallinen ja materialistinen lähestyminen taiteeseen on pilannut todellisen ajatuksen, taiteen luonteen sekä ajatuksellisen prosessin tekemisen takana. Hyperkubismi tekee sekä taiteellisen prosessin näkyväksi, mutta ilmentää myös todellisuutemme todelliset rakenteet sen jokaisessa ulottuvuudessa. Kaunis filosofia niin rakenteellisesti kuin ajatuksellisestikin tekee vastalauseet turhaksi. Hyperkubismin idea on yksinkertainen. Me elämme monitasoisessa todellisuudessa, jonka muuttumattomat säännöt ja rakenteet vaativat tulla nähdyksi. Kaksiulotteinen todellisuuden tai tunteiden kuvaaminen on vallannut kentän tuomatta siihen mitään uutta, ja kuka tahansa voi julistautua taiteen lähettilääksi.
Hyperkubismi tuo kaksiulotteisen kuvaamisen rinnalle kolmiulotteisen rakenteellisen kuvaamisen muodon, joka imitoi todellisuutemme rakenteita totuudenmukaisesti ja puhtaasti. Hyperkubismi ei ole vain taiteellinen suuntaus, vaan vankkumaton elämänfilosofia ja olemisen sekä todellisuuden luonteen kuvaus. Ulottuvuuksia on kolme. Kolmiulotteinen todellisuutemme, joka sisään ja ulos liikkuessaan muodostaa neliulotteisen mielen ja ajatuksen ulottuvuuden. Kaiken pohjana toimii viides ulottuvuus, tietoisuus, josta koko todellisuutemme rakentuu fyysisine sääntöineen ja suuntaviivoineen. Nämä kaikki ulottuvuudet kantavat todellisuuden kaikua vuorovaikuttaen toisiinsa nähden yhdessä ja samassa hetkessä, olemisen tilassa, elämässämme.
Hyperkubismi muuttaa tapaamme ja käsitystämme taiteen tekemisestä pelkästään tunnepohjaisena reaktiona ja muuttaa sen johdonmukaiseksi ja rakenteelliseksi näkemykseksi todellisuutemme todellisesta luonteesta. Se haastaa sekä kutsuu tekijänsä ja tulkitsijansa palaamaan älyllisen prosessin, oppimisen sekä itsetietoisuuden ymmärtämisen, lähteelle.
Hyperkubismi tuo materiatason ekologisen ajattelun uudelle tasolle. Teokset kasataan vanhasta aikansa palvelleesta materiasta, minkä ideana on herättää jo kerran ollut merkityksellinen materia uudelleen eloon. Vanhat vaatteet, tapetit, kirjat ja huonekalut sulautuvat kolmiulotteista todellisuutta muistuttaviksi ratkaisuksi teoksessa sekä todellisuuden kerroksellisuutta todentavaksi tekijäksi. Mikään ei ole uutta eikä myöskään vanhaa, vaan todellisuutemme samanaikaisuus todentuu myös ajatuksellisesti tarkoituksenmukaisesti valittujen kierrätyselementtien kautta. Me ajattelemme kauneutta ei niinkään pinnallisen estetiikan, vaan logiikan ja älyllisen asetelmallisuuden kautta. Rakenteet ovat kauneus, ei pinnallisesti maalattu ja loppuun asti hiottu pinnallinen rakennelma.
Hyperkubismi toimii sekä tekijälleen että katsojalleen monikerroksisena kokemuksena, jossa se haastaa teoksen tulkitsijan matkustamaan syvälle ajatukseensa, omaan ymmärrykseensä. Onko koskaan mahdollista kuvata todellisuuden todellista rakennetta tai monimuotoisuutta kaksiulotteiselle pinnalle? Ei. Todellisuutemme on alati muuttuva kokonaisuus, jossa kokemamme ulottuvuudet vuorovaikuttavat tasojen pintojen alla näkymättömissä luoden erilaisia ristiriitatilanteita ja kerroksia kokemuksessamme. Nämä kaikki me todennamme hyperkubismin avulla.
Metodi
Hyperkubistinen metodi on älyllinen itsetutkimuksellinen sekä luova ajatuksellinen pitkäkestoinen prosessi. Se ei sisällä nopeita harkitsemattomia ratkaisuja, vaan perustuu johdonmukaiseen järjestelmänomaiseen sekä rakenteelliseen jäsentämiseen, jonka kautta tuotettu teos saa muotonsa. Jokainen hyperkubistinen teos on moniulotteinen prosessi, jossa niin tulkitsija kuin tulkittava kohdekin muuttuu tutkimuksen kohteeksi.
Tämä prosessi ei ole pinnallinen havainto tai näkemys jostain, sen tavoite on ilmentää kohteensa rakenne, muoto sekä totuus sellaisena kuin se todella ilmentyy. Hyperkubismin tavoite on kuvata todellisuus sellaisena, kuin se rakenteidensa kautta ilmenee, ei niin, miltä se yhdestä näkökulmasta pinnallisesti näyttäytyy. Hyperkubismin metodi koostuu kolmesta päävaiheesta:
- Kohteen analysoiminen ja purkaminen
Tässä vaiheessa kohde kuten aiemmin tarkasteltu asetelma asetetaan tarkasteltavaksi rakenteena, ei kuvana. Rakenteessa otetaan huomioon olemassa oleva säännönmukaisuus sekä kohteessa ilmenevien asioiden ja tekijöiden ominaisuudet sekä vuorovaikutus. Kuinka informaatio ilmenee ja kuinka informaatio vuorovaikuttaa. Purkaminen ei tarkoita hajottamista vaan rakenteiden, järjestyksen, merkityksen sekä tarkoituksen tunnistamista. Sillä ei ole merkitystä, miltä asiat ja tekijät asetelmassa näyttävät, vaan miten ne rakenteidensa ja ominaisuuksiensa kautta asetelmassa vaikuttavat.
Tämä on myös itsetutkimuksellinen prosessi. Kuinka tulkitsija ymmärtää nämä asiat ja tekijät sekä kuinka tämä purkaminen vuorovaikuttaa henkilökohtaisten ajatusrakenteiden kautta itse prosessiin. Siinä missä kohde purkaa itseään, purkaa myös itseään sen tulkitsija.
- Kohteen tutkiminen sekä ymmärtäminen
Kohdetta tutkitaan eri näkökulmista sekä kuvakulmista yhdenaikaisesti. Rakenteet tehdään näkyväksi, mutta ne myös ymmärretään. Jokainen geometrinen muoto, valo ja varjo sekä asioiden ja tekijöiden ominaisuudet käydään läpi perusteellisesti sekä johdonmukaisesti. Kokonaisuudesta rakennetaan ymmärrys sellaisenaan, mutta myös mahdollisimman pieniin osiin purettuna räjäytyskuvana. Kohteelle rakennetaan ajatuksellinen pohjapiirros, idea sekä ajatus totuudesta sekä olemuksen ja muodon täydellisyydestä.
Tulkitsija toteuttaa samankaltaista prosessia myös itsensä kanssa. Ymmärrys suhtautumisestaan sekä tavoistaan ajatella ja toteuttaa visiota kasvavat rakenteellisen tutkimuksen aikana. Mielen ja ajatuksen avulla kohteiden purkaminen ei ole vain fyysinen tutkimuksellinen tosiasioiden todentaminen, se on ajatuksellinen prosessi, jossa kohteessa ilmeneviä kohteita ja tekijöitä on ajateltava erilaisina osasina omien henkilökohtaisten ajatusrakenteiden kautta.
- Kohteen rakentaminen ja uudelleenjärjestäminen
Asioiden ja tekijöiden, ominaisuuksien sekä rakenteiden tullessa näkyviksi, ne järjestetään ja rakennetaan uudeksi henkilökohtaista ymmärrystä vastaavaksi kokonaisuudeksi. Tämä kokonaisuus ei vastaa alkuperäistä havaintoa kohteesta, vaan todellisten ominaisuuksiensa ja rakenteidensa mukaiseksi mahdollisimman totuudenmukaiseksi moniulotteiseksi rakennelmaksi. Kohdetta rakentaessa emme enää jäljittele kolmannen näkemällä havaittavan ulottuvuutemme näkemystä, vaan omaa rakenteellista todellisuutta kuvaavaa kokonaisuutta, joka on itsessään oma järjestelmänsä. Tässä järjestelmässä kerrokset, ulottuvuudet, asiat ja tekijät keskustelevat keskenään. Materiaalit toimivat vihjeinä, historiana sekä muistina teokselle. Teos on samaan aikaan reaalimateriaalinen, ajatuksellinen kuin myös materian osalta jatkumo jo olemassa olevaa informaatiota.
Tulkitsijaa ajatellen tämä vaihe on sekä uudelleenrakentamisen, mutta myös ajatuksellisen prosessin lopputulema näkemyksen sekä teoksen valmistuttua. Se on kuitenkin vain yksi tutkimuksellinen prosessi, joka toistetaan saman kohteen äärellä useita kertoja uudelleen.
Hyperkubismin metodi tekee selväksi perusideansa. Hyperkubismissa ei etsitä esittävää pintaa, siinä etsitään rakenteen, olemuksen sekä muodon totuutta. Prosessi ei yritä ymmärtää, mitä teos esittää, vaan paljastaa todellisuutemme todelliset rakenteet. Jos ajattelemme niinkin intohimoisesti haluavamme löytää totuuden muodosta ja olemuksesta, olisi suorastaan todella epätodennäköistä onnistua siinä heti ensimmäisellä kerralla. Hyperkubismin toteuttaminen ja rakentaminen on yhtä kuin toisto.
Periaatteet
- Todellisuutemme rakenteet ovat totuuden perusta
Todellisuutemme ei rakennu nähtävien muotojen ja kuvien kautta, vaan rakenteidensa pohjalle. Hyperkubistinen teos rakentuu ilmentämään rakenteitaan kuvan takana. Teoksessa pintaa kuvaa viimeinen kerros, ei ensimmäinen.
- Toisiinsa limittyvät kerrokset tekevät rakenteet näkyväksi
Toisiaan leikkaavat ja toistensa päälle asettuneet kerrokset eivät riko teosta. Ne tuovat esille teoksessa ilmenevän ulottuvuudellisen järjestyksen. Kerroksen avautuessa ja limittyessä toisiin nähden tekee se näkyväksi asiat ja tekijät, jotka olisivat kaksiulotteisella pinnalla jääneet näyttämättä.
- Varjo ei ole vain tekijä, se on osa rakenteen kieltä
Hyperkubismissa varjo ei ole visuaalinen tehoste. Se on osa teoksen rakennetta sekä ominaisuus, joka tuo teoksen moniulottuvuudellisuuden näkyväksi. Varjo tekee kerroksellisuuden näkyväksi ja luo teokseen vuorovaikuttavan tekijän. Tällöin varjo, joka on jo kuvattu alkuperäisestä asetelmasta, saa uuden varjon, joka asettuu alkuperäisen päälle. Tämä luo moniulottuvuuksellisen kokemuksen, joka rakentaa teoksesta valon ja varjon avulla moninäkökulmaisen kokonaisuuden. Varjo tekee teoksen eri asioiden ja tekijöiden vuorovaikutuksen näkyväksi.
- Materiaalilla on historiansa, merkitys sekä tarkoitus
Materiaali ei ole vain neutraali lopputulosta rakentava tekijä. Materiaali toimii osoituksena materian matkustamisesta, sen historiasta sekä sen merkityksestä ja tarkoituksesta. Kuluneet kierrätysmateriaalit sekä niissä ilmenevät muistot kulumina, kolhuina ja naarmuina osoittavat materiaalin eläneen. Tämä materiaali asettuu kuvaamaan ja muistuttamaan rakenteellisesta todellisuudestamme teokseen, elämän nähneenä elementtinä. Tämä käytetty materia on palvellut tarkoitustaan, ja nyt se tuo tarkoituksensa näkyväksi kuvatessaan itseään.
- Toisto on tutkimuksellinen oppimisen prosessi, ei itsensä kopiointia
Saman kohteen ja aiheen tutkiminen on oppimisen prosessi henkilökohtaista kuvaamista kohtaan, mutta myös ymmärtämisen kasvattamista tapojen tehdä sekä ajatella suhteen. Rakennetta analysoidaan sekä tulkitaan eri näkökulmista sekä kuvakulmista, puretaan sekä rakennetaan uudella tavalla oivalluksien sekä ymmärryksen myötä. Teokset kehittyvät, kuten kehittyy tavat ajatella ja toimiakin.
- Teos syntyy prosessinomaisista vaiheista, ei valmiista suunnitelmasta
Hyperkubismissa teokselle ei ole valmista suunnitelmaa, mutta teoksen toteuttamiselle on olemassa suuntaviivat. Teos syntyy monivaiheisesta tutkimisen prosessista, purkamisesta sekä uudelleenrakentamisesta. Valmis teos on vain muistiinpano, ei esteettinen päätös. Teos jätetään ja uusi teos aloitetaan edellisten oivallusten pohjalta. Tämä on kehäajattelu, joka tähtää prosessinomaiseen oppimiseen sekä oivaltamiseen.
- Rakenne on tärkeämpi kuin ulkoinen muoto
Teos ei ole onnistunut sen perusteella, miltä se näyttää, vaan sen perusteella, kuinka johdonmukaiseksi se muodostuu. Hyperkubismi hylkää illuusion tavoittelun sekä tunnepohjaisen sotkemisen ja tähtää johdonmukaiseen sekä rakenteelliseen totuuteen.
- Rakenteellinen kohde ei ole vain aihe, se on järjestelmä
Asetelmat eivät toimi inspiraationa näyttävyytensä vuoksi. Ne ovat rakenteellisia lähtökohtia, analysoitavia sekä tutkittavia kohteita. Pelkästään yhden asetelman purkaminen moneen eri kertaan sekä sen prosessointi ja analysointi monesta eri näkökulmasta tekevät kohteesta itsestään loputtoman polttoaineen tutkimisen prosessille. Prosessin monimuotoisuus on suoraan verrannollinen tulkitsijansa omaamien näkökulmien monimuotoisuuteen.
- Teos ei ole ulkopuolinen todellisuus
Hyperkubistinen teos ei pyri kuvaamaan näkyvää todellisuuttamme. Se rakentaa oman todellisuutensa rakenteiden totuuden kautta. Teosten toisto, Kerrokset, varjot sekä moniulotteisuutta tukevat elementit muodostavat kokonaisuuden, joka vertaa itseään itseensä, ei sen ulkopuolelle.
- Rakenteiden rehellisyys on esteettisyyttä tärkeämpää
Hyperkubismissa teos ei piilota sitä, mitä se on. Jos rakenne vaatii tulla näkyväksi, silloin rakenne toteutetaan. Hyperkubismissa kauneus ei ole pinnallinen tekninen tekijä, vaan rakenteellinen johdonmukainen totuus.
- Prosessi tekee itsensä näkyväksi
Hyperkubistisessa teoksessa työskentelyn tulos näkyy ja saa näkyä. Kierrätysmateriaalien epätasaisuus, reiät ja kolhut, epätäydellisyyden tuoma täydellisyys. Ne eivät ole virheitä, ne ovat yksi osa todellisuutemme rakenteiden totuutta. Materia kuluu, kuten ihmisetkin, kuluvat, ja se näkyy. Hyperkubismi ei yritä peittää tätä tosiasiaa. Prosessi on yhtä lailla itse teos, kuin myös teoksen lopputuloskin.
- Mitään ei jätetä näyttämättä
Hyperkubismi näyttää totuuden, sen rumuudesta tai epämiellyttävyydestä huolimatta. Mikäli rakenteet ovat merkittävä osa kohteen tutkimusta, ne näytetään.
Visio
Hyperkubismi on syntynyt lähes kymmenen vuoden itsetutkimuksellisen luovan prosessin tuloksena, josta viimeiset viisi vuotta sitä on tutkittu intensiivisesti myös maalaamisen keinoin. Todellisuus ei ole näyttäytynyt minulle koskaan tasaisena pintana, jota tulkita, vaan moniulotteisena prosessina, jota tutkia. Olen nähnyt todellisuutemme rakenteet, kerrokset sekä siinä vaikuttavat tekijät, jotka pitävät sen koossa. Tänä päivänä osaan pukea asian sanoiksi. Hyperkubismi ei ole jatke millekään aikaisemmalle liikkeelle, vaikka kubismi onkin toiminut sen suurimpana innoittajana. Se ei yritä miellyttää eikä mahtua nykytaiteen hyväksyttyihin raameihin. Hyperkubismi luo uuden suunnan, tavan ajatella sekä suhtautua, koska nykyaikamme vaatii todella radikaalia muutosta.
Nykytaide on paljon puhetta, vähän tekoja. Se ei avaa enää mitään eikä sillä ole tarjota mitään uutta, ainoastaan epäjohdonmukaisia sekä ideattomia harhakuvia jostain suuresta ymmärryksestä. Kaikki on vain toistensa kopioita tai epämääräisiä hätäisiä sotkuja, joita kutsumme nykytaiteeksi ja nykytaiteelliseksi jatkumoksi. Nykytaide ei pidä sisällään ajatuksellista rakennetta eikä filosofiaa vaan selittää itseään hienojen termien sekä yleishyveellisen hyväksynnän kautta. Hyperkubismi toimii tämän ajatuksettomuuden vastavoimana. Hyperkubismi paljastaa sen, mitä nykytaide ei pysty ilmentämään. Rakenteen totuuden sekä todellisen muodon. Jos teos ei uskalla tuoda näkyväksi sisäistä filosofiaansa tai ajatustaan, onko se silloin rehellinen tai taiteellisesti arvokas?
Hyperkubismin visio on yksinkertainen. Teoksen on kestettävä rehellinen tarkastelu jokaisesta näkökulmasta sekä kuvakulmasta. Sen täytyy tehdä näkyväksi nämä kaiken pohjana toimivat rakenteet niin visuaalisesti kuin ajatuksellisestikin. Teoksen täytyy vastata tekijänsä tapaa ajatella, ei ulkopuolisen näkemystä tai tulkintaa. Teoksen toteuttajan on otettava vastuu ideansa rakentamisesta sekä ilmentämisestä.
Hyperkubismi on uusi rakenteellinen tapa ajatella, tutkia sekä tarkastella luovaa prosessia. Teos ei ole enää vain pelkkä tulkinta, vaan se luo rakenteineen oman todellisuutensa. Rakenteita tutkiessa teokset toimivat toistona, eivät toistensa kopioina. Yksi aihe voidaan rakentaa moneksi eri rinnakkaiseksi todellisuudeksi, joka muuttuu toteuttajansa mukana ymmärryksen kasvaessa sekä tutkimuksen aikana opittujen metodien myötä.
Taiteen tulevaisuus ei ole sileä tai esteettisesti silmää viehättävä pinta tai yksi ajatuksellinen näkökulma, vaan älyllinen itseään rakentava kokonaisuus. Todellisuutemme tapahtuu hetkessä, jossa ulottuvuudet vuorovaikuttavat paljastaen itsensä niin toisilleen kuin tulkitsijalleenkin. Kun saavutamme pisteen, missä emme mieti enää, miltä mikäkin näyttää, vaan mitä mikäkin todella on, olemme perillä.
Hyperkubismi ei kysy lupaa, hyperkubismi ilmenee. Hyperkubismi on työkalu, jolla todellisuuden rakenteet voidaan purkaa, rakentaa uudelleen sekä tehdä näkyväksi.
Hyperkubismin visiona ei ole uusi taidesuuntaus, vaan uusi tapa nähdä, tulkita, purkaa sekä rakentaa todellisuutta. Hyperkubismissa irtaudutaan kaksiulotteisesta ajattelusta sekä todellisuuden tarkastelusta vain kuvana. Tulkinta kuvasta ei ole vain ikkuna, se on rakennelma, joka rakentaa todellisuutta yhtä aikaa tulkitsijansa kanssa.
Tavoitteena on luoda uusi järjestelmä vanhojen sekä epäkäytännöllisten tapojen tilalle. Hyperkubismi palauttaa itsetutkimukselliset prosessit niin yksilön itsensä kuin myös luovien prosessien suhteen. Hyperkubismi tekee näkyväksi metodin, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan osoittaa jokaiselle mahdollisuuden tutkia rakenteita niin itsessään kuin ympäröivässä todellisuudessakin. Näiden tutkimuksien lopputulemia hyperkubismi tekee näkyväksi.
Hyperkubismi tekee näkyväksi kaiken sen, mitä nykytaide pitää piilossa. Todellisuus ei ole vain pinnallisia muotoja tai käsityksiä kauneudesta, tämän pinnan mahdollistaa rakenteet sen alla. Hyperkubismi on tämä vanhempi, joka opettaa lapselleen, kuinka kengännauhat sidotaan.
Visiona on rakentaa näkemys ja tapa prosessoida sekä toteuttaa, joka ei tyydy yhteen näkökulmaan eikä kuvakulmaan. Luova prosessi, joka ei jäljittele pinnallista todellisuuden havainnointia tai tunnepohjaista suorittamista, vaan rakenteellista johdonmukaisuuteen pyrkivää älyllistä taidetta. Taidetta, mikä on samanaikaisesti henkilökohtainen introspektiivinen prosessi kuin myös toistonkaltaisesti tieteenomainen tutkimuksellinen projekti.
Hyperkubismi ei ole liike, vaan havainnollinen sekä tutkimuksellinen järjestelmä, jota voidaan soveltaa loputtomasti materiaalin, tilan, tulkinnan ja kokemuksen sekä ajatuksen suhteen. Hyperkubismi ei tarvitse mitään, ainoastaan tulkitsijansa sekä toteuttajansa.
Hyperkubismi tulee olemaan rehellinen näkemys todellisuudestamme. Se ei kumartele, ei mielistele eikä miellytä. Hyperkubismi tulee purkamaan tämän epärehellisyyden paksun viitan nykytaiteen yltä, ja tekee näkyväksi nykypäivämme pinnallisen ja tekotaiteellisen hurmion asettaen sille mahdollisuuden parantua tästä laiskuuden ja mitättömyyden aikakauden sairaudesta.