Voisiko sanoa näin, että tämä nyt olisi muutamien vuosien itsetutkiskelun tulos. Eräänlaisen vaiheen päätös sekä uudenlaisen seikkailun alku. Tämänhetkinen maailmankuva on asettunut paikoilleen ja maailma tuntuisi etenevän tasaisesti omalla painollaan, ja mikä parasta, minä maailmaa tarkkaillen. Kirjoitankin tämän tekstin nyt ikään kuin jättäen jäähyväiset näille ajatuksille sekä ideoille ja toivottaen kokonaan uudenlaisen tutkimusmatkan tervetulleeksi.
Olen saanut elämäni lahjaksi kaksi kertaa. Toisen kerran syntyessäni ja toisen kerran sen jälkeen, kun onnistuin muuttamaan itsekeskeisen ja sekavan useita vuosia kestävän elämänvaiheen elämässäni. Oikeastaan itse ajattelen niin, että jälkimmäinen tarjosi vahvemman ja tietoisemman kuvan itsestäni ja elämästäni kuin ensimmäinen. Silti kaikki se ristiriitaisuus ja alituinen elämän vastoinkäymisenä kokeminen oli hyvinkin tarpeellista, jotta lopputulos olisi juurikin sellainen muutos, minkälaiseksi se loppujen lopuksi on muodostunut. Kaikista tärkein on ollut kuitenkin tämä murroskohta, jossa lopullinen herääminen on tapahtunut. Tästä taitoskohdasta voisin sanoa oman elämäni vasta alkaneen.
Elämä voi olla hyvin monimutkaista. On kuitenkin mahdollista tehdä siitä yksinkertaista ja kaikki siihen tarvittavat työkalut löytyvät ihmisestä itsestään. Henkilökohtainen matkani ihmisyyden ytimeen alkoi tutustumisella itseeni sekä henkilökohtaisten asioideni rehellisellä tutkimisella. Siitä, kuka minä olen, millainen olen todella ollut ja millainen minun tulisi olla. Mikä on muuttanut todellista minääni toisenlaiseksi ja haitalliseksi, sekä mistä kaikki on saanut alkunsa.
On hyvin hankala lähteä purkamaan ongelmaa, jos ongelmaa ei ymmärrä. Siksi on ollut tärkeä porautua syvälle itse ongelmaan ja löytää ratkaisu ongelmasta. Kuten, jos astuisi samaan naulaan joka kerta uudelleen, olisi hyvä nähdä naula, ottaa opikseen ja olla astumatta. On otettava selvää, mikä on ongelma ja on keksittävä ratkaisu sitä kautta. Jos ongelma on kyvyttömyys suhtautua elämään ja olemiseen, on silloin rakennettava suhtautuminen uudelleen. Jos ongelmana taas on epävarmuus, on selvitettävä syy siihen, miksi on epävarma. On otettava selvää ongelmasta, pyyhittävä pois haitallinen ja rakennettava uusi tilalle. Kun ongelma tulee näkyväksi ja sen käy perusteellisesti läpi, rakentaa tilalle uuden tavan ajatella tai toimia, alkuperäinen ongelma mahdollisesti lakkaa olemasta. Jos ongelma toistuu, sama toistetaan uudelleen. Niin kauan, kunnes päästään ongelman lähteelle.
Itsensä tutkimisen ja rakentamisen myötä kaikki muuttuu yksinkertaisemmaksi. Kun erilaiset haitalliset toiminta- ja ajatusmallit ovat käyneet pelkojen ja ongelmien ratkaisujen jäljiltä tarpeettomiksi, säästyy hyvin paljon aikaa ja energiaa muunlaisille toimenpiteille. Ratkaisujen jälkeiset onnistumisen kokemukset kasvattavat ymmärrystä mahdollisuudesta itse vaikuttaa oman elämänsä ongelmakohtiin ja auttavat näkemään ongelmien ratkaisun mahdollisuutena ja haasteena oman elämän ristiretkellä. Sitä mukaa, kun asiat muuttuvat näkyvimmiksi ja mekanismit yksinkertaisimmiksi, sekä syy- ja seuraussuhde ilmeisemmäksi, on mahdollista jättää asioita menneisyyteen ja keskittyä enemmälti tulevaisuuden näkymiin. On mahdollista tehdä valinta, mihin käyttää jokapäiväisen energian sen sijaan, että energia kuluu hallitsemattomiin toimenpiteisiin, ajatuksiin ja tuntemuksiin.
Kun alkaa pääsemään perille elämänsä erilaisista vaiheista ja koettelemuksista, myös suhtautuminen elämää kohtaan muuttuu. Yhtäkkiä huomaakin vastoinkäymisten ja ongelmien tuoneen omanlaistaan vahvuutta sekä rohkeutta, ja alkaakin käymään selville, että tähän asti pääsemiseksi jokaisella tarinalla ja seikkailulla onkin ollut osansa. Tämän avulla totta kai on mahdollista hahmottaa kokonaiskuvaa, itsessään elämää ja sen toimintamekanismeja. Itsensä ja muun maailman välistä kanssakäymistä sekä on mahdollista asettua tarkkailijan rooliin, niin itsensä kuin ympäröivän maailmankin osalta. Katsella ja kuunnella, miltä tilanteet näyttävät. Tuntea ja katsella maailmaa ilman turhaa reagointia. Pyrkiä vaikuttamaan siihen, mihin voi, ja jättää kaikki turha ulkopuolelle.
Tällaiseksi koen oman henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen elämässäni. Ongelmien kartoittamiseen ja ratkaisemiseen, analysointiin ja tulkintaan, mikäli sille on tarvetta. Itse sanon sitä “täsmäiskuksi ihmisyyden ytimeen”, perusteelliseksi seulonnaksi. Elämä on yksi suuri oppimisen prosessi, joka alkaa syntymästä ja jatkuu kehän lailla hamaan fyysiseen loppuun asti, ehkä sen jälkeenkin, kuka tietää. Elämä siis itsessään tuo haasteet ja opetusmateriaalin, tai niin kuin omassa tapauksessani, asiat ovat saattaneet kehittyä omassa hiljaisuudessaan ja ymmärrys niistä selkiytyy vasta jälkeenpäin, murrosvaiheiden äärellä. Toki samanlaista tapahtuu vieläkin itselleen näkymättömien toiminta- ja ajatusmallien osalta, mitkä tavalla tai toisella itseni tai toisten johdosta nousevat esille. Tällöin sama ongelmanratkonta on jälleen ajankohtaista. Elämä on siis jatkuvaa itsensä opiskelua ja erilaisten asioiden tutkailua ja ymmärtämistä.
Itsensä ja asioidensa tarkastelu on myös nostanut erään hyvin olennaisen, mutta ehkä myös yhden tärkeimmistä seikoista esille ja käytäntöön. Jokainen on vastuussa itsestään, omista teoistaan sekä myös omasta kehittymisestään ja kasvustaan ihmisenä. Elämä koostuu suurimmaksi osaksi omista valinnoista ja niistä jokainen on täysin itse vastuussa. Omista virheistään ei voi syyttää kuin itseään ja sitäkään ei tarvitse tehdä, kun ottaa elämästä opikseen ja suhtautuu virheisiin haasteina. Jokaisella on vastuu itsestään ja maailmaa kohtaan itsenänsä, muusta ei tarvitse huolehtia. Loppu on jonkin tai jonkun muun käsissä.
Tällaisen pohtimisen jälkeen minun on helppoa nähdä kaiken välillä merkitys ja tarkoitus, ikään kuin minun tietämättäni elämää on ohjannut tarkoin ja suunnitellusti jokin ulkopuolinen taho tai voima. Jokaisessa elämäni vaiheessa olen saanut kokea erilaisia valintoja, mahdollisuuksia, haasteita, onnistumisia, epäonnistumisia sekä, näin jälkeenpäin ajateltuna, hyvin paljon asioiden linkittymistä toisiinsa, että olisi jopa epänormaalia ajatella kaiken olleen sattumaa. Jokainen ajatus ja rakenne sekä valinnat, joita olen tähän päivään asti tehnyt, on tuonut minut tähän, sellaiseksi, millainen olen aina halunnut olla sekä johdatellut minua sinne, minne tänä päivänä unelmat minua saattavat. Olisi todella, todella epätodennäköistä, että tämä kaikki olisi vain sattumaa.
Usko ja luottamus elämän tarjoamaan johdatukseen ja tarkoitukseen on vastakkainen voima elämisen epävarmuudelle ja pelolle. Vaikka elämä tai todellisuus ei aina vaikuttaisikaan siltä, että siinä olisi mitään järkeä, uskominen siihen, että on, auttaa suhtautumaan asioihin, kuten niiden kuuluisikin olla niin, ja aina jälkeenpäin tarkasteltuna kaikki on mennytkin juuri niin kuin on tarkoitettu. Elämää ei voi ennustaa, mutta siihen voi luottaa, että kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettu. Itse uskon siihen, että on olemassa hyvin älykäs voima, joka toimii kaiken henkisen ja fyysisen koordinaattorina, kuten kaikesta ympäröivästä voi todetakin. Minulla ei siis ole tarvetta hallita sitä. Minulla ei ole tarvetta kantaa huolta mistään muusta kuin omista valinnoistani ja niiden tuomista vastuista. Omasta elämästäni, sen kehittämisestä sekä omavaraisen ajattelun rakentamisesta.
Siitä tässä kaikessa on loppujen lopuksi kysymys. Kuka minä olen, mistä olen tulossa ja mihin olen menossa. Miten minä rakennan elämäni ja ymmärrykseni, mitä se vaatii ja miten se onnistuu. Mistä kaikki on lähtenyt ja mihin suuntaan se kehittyy. Kysymys omasta ymmärryksestä, itsensä sekä elämän ja maailman suhteen, sen kehittämisestä ja sen valjastamisesta hyvän tekemiseen. Omavaraisen ajattelun rakentaminen ja haitallisten lukkojen ja uskomuksien murskaaminen pala palalta vähemmäksi. Elämän yksinkertaistaminen ja keventäminen, oman tarkoituksen vahvistaminen. Oppimisen prosessin ymmärtäminen ja siihen syventyminen kaikilla elämän osa-alueilla.
Ihmisen elämä tapahtuu kuitenkin vain päivän kerrallaan, hetken kerrallaan. Hetkestä on mahdollisuus tehdä juuri niin hyvä ja kaunis kuin mitä itse kuvitella saattaa.
Mitä tulee ihmisyyden syvimmän ytimen pohtimiseen ja ihmisenä elämisen uteliaisuuteen, en ole löytänyt vastausta kyseisiin asioihin. Olen miettinyt ja tutkinut ihmisyyttä ja ihmisenä elämistä, mutta vastaus kummankin tarkoitukseen tuntuu muuttuvan sitä mukaa kuin oma käsitykseni maailmasta, omasta itsestäni sekä elämästäni muuttuu. Uskon, että olen kuitenkin löytänyt jonkin pienen aavistuksen siitä, mitä se voisi olla. Uskon myös siihen, että jokaisen on matkattava omaan henkilökohtaiseen ytimeensä ja löydettävä vastaus itselleen sieltä. Jokaisen on tehtävä tutkimusmatkansa alusta loppuun asti itsensä kanssa ja itselleen.
En osaa sanoin kuvailla sitä, miten asiat minulle tänä päivänä näyttäytyvät. Kaikki on kuitenkin hyvin yksinkertaista ja saumatonta. Kaikki itsetutkiskelu on ollut tarpeellista ja se on avannut oven sellaiseen, mitä on hankala pukea sanoiksi. Kaikki on ollut vaivan arvoista.
Tällaiseksi ajatus on muuttunut muutamien vuosien aikana ja tämä on tiivistetty ja yksinkertaistettu kooste kaikesta siitä pohdinnasta, mitä näiden vuosien sisään on mahtunut. Ajatus syntyi ideasta, että Elämä on ympyrän muotoinen, mitä se, toden totta, kyllä onkin. Elämä on ollut täynnä erilaisia tilanteita kävelemään opettelemisesta lähtien syvempään itsetutkiskeluun saakka. Erilaisia valintoja, samaa kehää toistaen. Tietenkin yhtä lailla, kuten ihminen kehittyy, niin kehittyy myös ajattelu. Olisi hyvä muistaa se, että mikään ei ole totuus, eikä ole olemassa totuutta. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, keinoa tai vastausta.
Tämä on minun näkemykseni tänään, ja joka päivä kaikki alkaa alusta. Ei tietenkään niin, että kaikki on rakennettava alusta, mutta on mahdollista, että kaikki muuttuu täysin yhdessä päivässä. Kuten muuttui sinä päivänä, kun tämä tutkiskelu ja muutos sai alkunsa.
Rakkain terveisin:
Anssi Miettinen