Mitä on ihmisyys? Mikä voisi olla reitti selkeämpään ymmärrykseen? Mitä on olla ajatteleva, tunteva, pohtiva ja elämän ristiaallokossa keinuva yksilö, yksikkö, omavarainen ja älykäs elämänkappale?
On olemassa elämä. Elämä on todella vaiherikas ja aaltoileva tapahtuma, johon vaikuttaa hyvin paljon ihmisen oma henkilökohtainen matka syntymästä siihen pisteeseen, jossa kukin on. Elämä ei koostu vain yhdestä merkittävästä tapahtumasta tai asiasta eikä myöskään yhdestä merkittävästä henkilöstä tai tahosta. Elämä ei ole vain yksi ainut asia vaan se koostuu hyvin monista erilaisista kokemuksista ja tapahtumista sekä niihin liittyvistä yhtälöistä. Tapahtumista ja asioista, jotka ovat tapahtumien ja asioiden sisällä, kuin venäläinen maatuska. Kun purat ensimmäisen, sisällä on toinen, tämän sisällä kolmas ja niin edelleen.
Elämä on jatkuvaa muutosta ja tasapainottelua erilaisten asioiden välimaastossa, suhtautumista, mukautumista ja uuden reitin löytämistä sekä omalle matkalleen että ajatukselleen ja olemiselleen. Elämän vaikeus ei ole vain itse elämän eläminen vaan myös elämän eläminen sen sisältämien asioiden ja myös oman itsensä kanssa. Ja mikä jännittävintä, näiden asioiden linkittyminen toisiinsa.
Miten mikäkin vaikuttaa ja miksi? Miksi elämä tuntuu hankalalta tai vaikealta ja mikä siitä tekee vaikeaa? Onko olemassa vaikeaa vai onko asiaan mahdollista vaikuttaa omalla ajattelullaan? Onko kaikki vain ajatuksen ja ihmisyyden selvittämättömien lukkojen ja henkilökohtaisten haasteiden luomaa illuusiota siitä, että jokin olisi muka ongelma?
Kun ihminen jonkin tapahtuman tai asian johdosta alkaa kyseenalaistamaan itseään tai elämäänsä tai ylipäätään kaikkea sitä, minkä pohjalle on itsensä ja elämänsä rakentanut, antaa se mahdollisuuden ihmiselle itselleen esittää ehkä kaikista tärkeimmän kysymyksen:
”Miksi? ”
”Miksi minä toimin niin? Miksi tunnen näin? Kuka minä oikeastaan olen, mistä olen tulossa, ja minne olen menossa? Mitkä syyt vaikuttavat toimintani takana?”
Elämä täyttyy kysymysmerkeistä ja on kuin ihmisen sisäänrakennettu moottori käynnistyisi uudelleen. Kuten lapsen viaton uteliaisuus, joka haroo haparin askelin ja ottein kohti kaikkea uutta ja ihmeellistä, myös ihminen kaaduttuaan nousee maasta uudelleen jaloilleen. Yksilö avaa silmänsä, myöntää ja tunnustaa vallitsevan ympäristön ja todellisuuden.
”Minä olen tässä. Kaikki nämä asiat ovat tässä. Tästä koko elämä koostuu.”
Kaikesta mahdottomuudestaan ja sekamelskasta, joka kohoaa ympärillä kuin kaupungin korkeat rakennukset ja kiireen piiskaamana liikkuvat ihmiset. Puhelinten soittoäänet ja jatkuva meteli korvien välissä. Täydellinen kaaos itsensä ihmisen kanssa.
”Missä minä olen ja kuka minä olen? Mitä on elämä?”
Silloin esiriipun verhot siirtyvät ja on aika astua teatterin näyttämöltä kulisseihin.
Kautta aikojen ihminen on pyrkinyt selvittämään elämän todellisia vastauksia olemiseen ja itse ihmisyyteen, kehittänyt erilaisia metodeja ymmärtääkseen todellisuuttaan ja olemistaan sekä pyrkinyt pääsemään olemisen lähteelle. Näkemään kaikkien näiden surujen ja murheiden, onnellisuuden ja onnistumisien taakse. Ihminen on yrittänyt suhtautua ja mukautua elämän sortoon ja kärsimykseen sekä pyrkinyt näkemään onnen ja loiston. On kirjoitettu useita merkittäviä teoksia liittyen itsensä tutkimiseen ja tunnistamiseen, elämän elämiseen ja sen ainutlaatuiseen loistokkuuteen. Kysymys on silti edelleen avoin.
Miksi? Miksi ihminen tekee niin? Miksi ihminen etsii vastausta olemisen kysymykseen ja mitä sillä saavutetaan, vaikka vastaus löydettäisiinkin? Kuka on kertomassa siitä ymmärryksestä ymmärryksen takana vai onko enää mitään, mitä saavuttaa? Entä, jos kaikista suurin vastaus onkin jo olemassa pelkästään siinä olemisessa ja oppimisessa, jota ihminen tekee päivittäin?
Ihminen syntyy joka aamu uudestaan nousten uuteen elämään, tehden päivän aikana hyvin samankaltaiset valinnat ja käyden läpi erilaiset tunnetilat ja ajatuksen juoksun. Tehdäkseen sen seuraavina päivinä uudelleen ja uudelleen. Ikään kuin elämä kulkisi samankaltaista kehää tarjoten mahdollisuuden oppia entisistä ja tehden uusia ratkaisuja, entisiä tarkastellen. Kuin elämä olisi yksi suuri luokkahuone, jossa kaikki opiskelisivat yhdessä toisiaan opettaen erilaisilla kokemuksilla ja näkemyksillä, auttaen purkamaan erilaisia ongelmatilanteita ja haitallisia ajatuksia. Tehden toisistaan puhtaampia, puhtaampia toisilleen ja ennen kaikkea itselleen.
Kuin elämä olisi päivä päivältä itsensä siivoamista erilaisten turhien toiminta- ja ajatusmallien liasta, antaen vapaamman alustan tulevalle kiinnittää ajatukset ja energia suuremman merkityksen pohjalle, itsestään ihmisyydelle. Ja mikä kauneinta, luoden ihanteellisen vapaan, omavaraisen ajattelun ja suhtautumisen avulla löytyvän ymmärryksen, jonka avulla syntyy mahdollisuus matkustaa syvälle omaan itseensä. Ainoastaan tämä on se reitti, jolla on mahdollista päästä vastaamaan itselleen tähän kysymykseen:
Mitä on kaiken tämän näkyvän ja tuntevan takana? Mikä on tämä vastaus tähän suurimpaan kysymykseen, joka tuntuu hivelevän kaikkien ihmisten syvimmällä sykkivää uteliaisuuden kipinää, olemisen tarkoitusta ja ihmisyyden syvintä olemusta? Mitä tai mikä on tämä lähde, mistä ihmisenä olemisen kaikkeus kumpuaa?