Itsetutkiskelusta on käytetty joskus nimitystä introspektio, mikä tarkoittaa itseä päin kääntynyttä tietoista ajatusten havainnointia. Myöhemmin tästä on kuitenkin luovuttu, koska henkilökohtaiseen näkökulmaan perustuvaa tutkimusta on pidetty epäluotettavana. Ihmisen psykologian tutkimus perustuukin kolmannen persoonan objektiiviseen tarkasteluun. Psykologian tutkimuksessa erona on objektiiviset samoihin metodeihin perustuvat tutkimusmenetelmät, kun taas itsetutkiskelun avulla ei voida olla varmoja, tekevätkö sitä kaikki samoilla tavoin tai kuinka kukin yksilö havainnoi elämistään tai olemistaan (Lehtovaara,1962, s.11-12). Itsetutkiskelun tuloksia voidaankin siis pitää yksilön henkilökohtaisina maailmankatsomuksellisina näkemyksinä ja kokemuksina todellisuudesta ja itsestään.
Osallistuin Helsingissä asuessani ja työskennellessäni muutamaan otteeseen Ilmo Häkkisen luennoille, jotka koskivat itsetutkiskelua ja itsensä kehittämistä. Häkkisestä huokui rauha ja hänen tapansa kertoa ihmisyydestä sekä itsensä kehittämisestä oli hyvin johdonmukaista ja maanläheistä. Häkkisen mukaan itsetutkiskelu on oman persoonallisuuden tutkimista perinpohjaisesti kokemuksineen sekä käytösmalleineen. Tämä johtaa selkeämpiin valintoihin, vuorovaikutuksen muuttumiseen merkityksellisemmäksi sekä elämäntaidolliseen harjoitteluun (Häkkinen,2018, s.6).
Henkilökohtainen kokemukseni itsetutkiskelusta on ollut erittäin hyödyllinen, mutta olen kokenut sen myös välttämättömäksi elämässäni. Itsetutkiskelun avulla olen löytänyt vastauksen ajatukseni ja todellisuuteni rakenteisiin, mutta pystynyt myös muovaamaan ajatteluani johdonmukaisemmaksi ja selkeämmäksi. Oivallukset ja toiminnan muuttaminen on johdattanut minut ymmärryksen, hyväksymisen sekä luopumisen tilaan, missä voin itse valita asiat, jotka minua hyödyttävät ja luopua niistä, jotka eivät. Ympärilläni on vain tapahtumia ja asioita, joita havainnoin sekä tarkkailen tarpeen vaatiessa.
Todellisuuteni muodostuu myös hyvin pitkälti siitä, kuinka ajattelen ja suhtaudun. Kun tavat ajatella muuttuvat, muuttuu myös suhtautuminen todellisuuteen. Todellisuus muodostuu kuitenkin vain ajatusten, kokemusten ja muistojen peilaavista sirpaleista. Nämä on mahdollista kuitenkin asetella ehjäksi pinnaksi, jonka avulla maailmaa tarkastella. Rikkinäinen peili ei koskaan kerro totuutta.
Selittääkseni paremmin työskentelyäni maalarina, tahdon avata tapaani ajatella. Kehittämäni itsetutkiskelumetodi, joka on integroitunut osaksi ajatteluani, vaikuttaa vahvasti tapahtumien ja asioiden analysointiin riippumatta siitä, mihin tapahtumat ja asiat liittyvät. Kyseistä metodia käyttäen olen pystynyt kehittämään itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta suurin hyöty on näkynyt tavoissani käsitellä informaatiota sekä suhtautumisessani ympäröivään todellisuuteen. Koska olen analyyttinen ja tutkiva maalari, on minun myös visioitani maalatessa perustettava toimintani ja teoksen teoria jollekin konkreettiselle pohjalle. Tämä on myös yksi syistä, minkä vuoksi ajatuksen ja toiminnan tarkkailu on mielestäni tärkeää. Olenkin pohtinut, voiko mikään teos olla taiteellisesti arvokas, jos se ei sisällä minkäänlaista ajatuksellista merkitystä?
Itsetutkiskelulla pyritään johdonmukaisuuteen ja ajatuksen rakentamiseen tosiasioiden pohjalle. Tosiasiat ovat vahva perusta, kun taas mielipiteet ja tuntemusten sävyttämät epäjohdonmukaiset oletukset ovat horjuttavia tekijöitä. Mikään ei kestä, mikä rakentuu epäjohdonmukaisuuden pohjalle.
Elämässä ilmentyvät tapahtumat ja asiat tapahtuvat informaation välityksellä. Informaatio voi olla esimerkiksi sana, ääni tai tuntemus. Kaikki on vain informaatiota jostakin, jota vastaanotamme. Me yksilöinä reagoimme tähän informaatioon sen mukaan, kuinka ajattelumme on rakennettu.
On myös olemassa muuttamattomia tapahtumia ja asioita, jotka perustuvat olemassa oleviin sääntöihin todellisuudessa. Tällöin informaatio näistä tapahtumista ja asioista on havaittavassa todellisuudessa muuttumaton. Hyvänä esimerkkinä toimii perspektiivi, mikä taas perustuu geometriaan. Esimerkkejä on toki muitakin. Luomakuntamme muuttumattomat säännöt esimerkiksi biologian ja maantieteen osalta.
Nykypäivänä käytävät keskustelut ihmisen moninaisista sukupuolista ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka ihminen voi harhautua erilaisiin uskomuksiin ja ideologioihin muuttumattomista tosiasioista huolimatta. Raamatun kertomuksien mukaan Jumala loi miehen ja naisen, ja naisen luomisesta kirjoitetaan seuraavaan tapaan:
”Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani: hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu” (Pyhä Raamattu. Ensimmäinen Mooseksen kirja. 2. 22,23. 1953).
Ajatus kahdesta sukupuolesta on myös todistettu ihmisen tekemillä tieteellisillä tutkimuksilla. Naisen sukupuolen määrittää yhdentyyppinen sukupuolikromosomi (XX), kun taas miehen määrittää kahdentyyppiset sukupuolikromosomit (XY) (Hake& O´Connor, 2008.) On mielenkiintoinen huomata, kuinka Raamatun kertomus vuorovaikuttaa tieteellisen tutkimuksen kanssa. Naisella on kaksi kappaletta samaa kromosomia mitä miehellä on yksi, kun miehen sukupuolen määrittää sekä naisessa esiintyvä kromosomi, mutta lisäksi miessukupuolen määrittävä kromosomi.
Tieteellisesti todistettu tutkimus tekee asiasta suhteellisen kiistattoman. On olemassa myös tapa ajatella, että voi kokea olevansa toista sukupuolta tai jopa määrittelemätön sukupuoli, mutta tällä ei ole mitään tekemistä kolmannen ulottuvuuden todellisuutemme sääntöihin. Jokainen ihminen on syntynyt miehestä ja naisesta, isästä ja äidistä.
Jokainen voi toki luoda todellisuutensa mieleisekseen, mutta vahvan perustan rakentaminen ajattelulleen ja todellisuudelleen vaatii pilareikseen mahdollisimman todenmukaiset ja tosiasioihin perustuvat rakenteet. Jos mieli ja ajatus ei integroidu todellisuuteen, muuttuu elämä ristiriitaiseksi sekä epäjohdonmukaiseksi. Tämä puolestaan muodostaa elämän ennen pitkää epämukavaksi. Yksilöllä on vastuu itsestään ja valinnoistaan informaation suhteen. Tärkeää on myös, mistä informaatio on peräisin. Tämän vuoksi olisikin tärkeää olla myös hyvin kriittinen vastaanotettavan informaation suhteen.
Itsetutkiskelun lähtökohtana on oman itsensä tunnistaminen, joka ohjaa tarkastelemaan myös ympäröivää maailmaa. Kuka tämä ”minä” ylipäätään on, mistä minä pitää tai minkälaiset tapahtumat ja asiat minään vaikuttavat. Kun on tietoinen itsestään ja mahdollisuudestaan vaikuttaa ajatukseensa, tällöin alkaa myös kriittisesti tarkastelemaan minkälaista informaatiota haluaa itselleen tarjottavan, onko informaatio hyödyllistä ja miten informaatio kohtaa henkilökohtaisen tavan ajatella.