Elämässä on loppujen lopuksi kysymys kaiken hyväksymisestä. Siitä, että hyväksyy sen, mitä itse on ja mitä itse ei ole. Hyväksyy sen, mitä elämä on ja mitä elämä ei ole. Hyväksyy sen, mitä maailma on ja mitä maailma ei ole. Hyväksyy kokonaisuuden kaikkine niine asioineen ja erilaisine kulmineen, mitä siihen koskaan saattaakaan liittyä. Jokaisen asian ja jokaisen ajatuksen, näkökulman ja olemisen muodon kanssa on mahdollista tulla sinuiksi hyväksymisen kautta. Kaiken kanssa on mahdollista tulla sinuiksi, mutta ainoastaan hyväksymisen kautta.
Kaikki alkaa itsensä hyväksymisestä. Itsensä hyväksyminen alkaa itsensä kartoittamisesta ja asioista, jotka ovat omassa itsessään sekä itsensä olemisen ulkopuolella. On hyvä pilkkoa itsensä ja elämänsä pieniin osasiin ja tarkastella näitä erillisinä ihmisyyden ja olemisen osasina.
Esimerkiksi: hyväksyykö omat ajatukset ja arvonsa, ja jos ei, niin miettii, miksi ei hyväksy? Hyväksyykö omat vahvuudet ja heikkoudet? Jos ei hyväksy, miksi ei?
Yleensä, jos jotain ei hyväksy itsessään, siitä ei silloin myöskään pidä itsessään. Jos ei hyväksy jotain ajatustaan, silloin ei myöskään pidä siitä. On todella tärkeää pohtia, miksi asia on niin.
Miksi siitä ei pidä? Mitä sille voisi tehdä?
Vaihtoehtoja on loppujen vain kaksi. Joko asian tai ajatuksen hyväksyy tai sitten asiaa, omaa ajatustaan tai suhtautumistaan muuttaa. Asian turha vatvominen ja pyörittely vie energiaa, aikaa sekä tilaa ajattelulta. Tällainen on siksi hyvin turhaa. On myös hyvä miettiä sitä, onko joitain asioita edes muutettava pitääkseen niistä.
On siis hyvä miettiä monelta kantilta, mikä vaikuttaa omaan suhtautumiseen, milloin mihinkin asiaan. Omat asiat voivat olla yksinkertaisia, mutta myös todella monimutkaisia tarkastella. Aina ei ole helppoa tai luonnollista mietiskellä itseään, tarkastella itseään tai jos ei syystä tai toisesta halua edes tietää, mistä mikäkin johtuu. Tämä on kuitenkin ihmisenä kehittymisen kannalta todella tarpeellista ja vaatiikin hieman rohkeutta yksilöltä itseltään tarttua siihen. Loppujen lopuksi tällainen tutkiskelu ja pohdinta tuottaa väistämättä hedelmää, jolloin ihminen tulee selvemmäksi itsestään.
Ihmisen hyväksyessä omaa itseään, hän alkaa myös hyväksymään toisia ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. Samankaltaisuudet ongelmien ja asioiden suhteen toisten ihmisten kanssa tulevat näkyvimmiksi, kuten myös samankaltaisuudet elämän ja ihmisenä elämisen kanssa tulevat näkyvämmiksi. Yksilö alkaa huomaamaan, että ihmiset käyvätkin loppujen lopuksi läpi hyvin samankaltaisia asioita ja että yhtälöt ja rakenteet asioista riippumatta ovat hyvin samankaltaisia. On jotain, mistä ottaa selvää, mitä ymmärtää ja mitä lähteä muuttamaan. Ihminen alkaa ymmärtämään toisia sekä erilaisia ihmisyyden sekä elämän ongelmia itsensä hyväksymisen kautta ja alkaa myös hyväksymään muita ihmisiä, mutta myös ympäröivän elämän tapahtuvia asioita.
Ymmärtämisestä ja hyväksymisestä tulee päivittäisiä työkaluja elämiseen ja olemiseen. Ihminen alkaa automaattisesti käyttämään aikaisempia työkalujaan itsetutkiskelussa, näkemään kohtia ihmisen ja maailman käyttäytymisessä ja havainnoimaan tätä lempeyden ja armollisuuden kautta. Ihminen alkaa huomaamaan asioiden samankaltaisuuksia ja samojen metodien toimivuuden erilaisten asioiden välillä ja tätä kautta ymmärtämään ja hyväksymään asioita nopeammin kuin ennen. Se aika, mikä meni ennen asioiden tutkimiseen ja pohtimiseen sekä oman suhtautumisen miettimiseen, nopeutuu. Loppujen lopuksi asiat vain tapahtuvat ja useiden kokemuksien ja toistojen tuoma varmuus luovat suoran reitin ymmärrykselle ja hyväksynnälle. Tällöin aikaa säästyy turhalta miettimiseltä. Asiat eivät enää myöskään synnytä niin vahvoja tunnereaktioita, koska ne noudattavat samankaltaista yhtälöä ja järjestystä kuin aikaisemmin. Asiat muuttuvat yksinkertaisemmiksi ja objektiivisemmiksi. Tämä säästää yksilön aikaa ja energiaa sekä mahdollistaa tämän energian kohdistamisen muualle.