Suhtautuminen on avain kaikkiin olemassa oleviin ongelmiin.
Onko elämässä todellisia ongelmia? Onko olemassa ongelmaa, jos siihen on jo ratkaisu? Entäpä, jos omat ongelmat voisivatkin muuttua olemattomiksi pelkästään ajattelutapojen muutoksella?
Elämä ja maailma ovat hyvin moniulotteisia. Heti siitä lähtien, kun ihminen syntyy, hänen elämänsä täyttyy erilaisista asioista. Yksilö alkaa saamaan kokemuksia, ja iän karttuessa alkaa myös muistamaan ja havainnoimaan asioita eri tavoilla. Kuten vuodet kertyvät, kertyvät myös kokemus elämästä, muistot sekä erilaiset asiat, tilanteet ja tapahtumat. Nämä tapahtumat ja asiat ovat osa ihmisen henkilökohtaista kehitystä ja historiaa. Kaikki nämä asiat myöskin jättävät jonkinlaisen jäljen ihmiseen. Osa kokemuksista, tapahtumista ja asioista voivat olla miellyttäviä ja osa taas epämiellyttäviä. Elämä voi näyttäytyä toisille sen suurimmassa loistossaan tarjoten hyvyyttään, kun taas toisille syvintä kurjuutta ja tuskaa. Voisi ajatella, että toiset pääsisivät helpommalla ja toiset taas eivät.
Tämän vuoksi on hyvin helppoa asettua katsomaan maailmaa niin kuin olisi vastoinkäymisten ja tilanteiden uhri. Niin, että nyt, kun kaikki on ollut alusta asti huonoa, elämä tulee myös olemaan niin. On helppoa ajatella, että ”elämä kohtelee kaltoin vain minua”. Muuttaakseen asioitaan ja ottaakseen vastuun elämästään, on päästävä eroon tällaisesta ajattelusta.
Miksi ihminen ajattelee näin? Voisiko olla, että elämän vastoinkäymiset ja virheet olisivat voineet tuoda jotain hyvääkin? Voiko olla, että elämässä, joka on tuntunut raa´alta ja epäoikeudenmukaiselta, voisikin olla jotain kasvattavaa ja antoisaa?
Suhtautuminen on sitä, että pystyy miettimään asiaa usealta eri kantilta ja muuttamaan asian luonnetta mielessään. On tärkeää pystyä muuttamaan oma ajatus tapahtumista ja asioista sellaiseksi, että löytäisi asioista jotain, mistä olisi hyötyä itselle. Vaikka se kummalliselta kuulostaakin, nämä hyödylliset asiat ovat olemassa, jos niitä tarkoin tarkastelee.
Suhtautuminen liittyy itsetutkiskeluun ja itsensä tuntemiseen. Kun itsetutkiskelun aikana tarkastelee asioita erilaisista näkökulmista, alkaa hahmottamaan, mikä asioissa on oman osuuden merkitys, miten asiat ovat menneet ja miten asiat ovat vaikuttaneet omaan itseensä ja elämäänsä. Voi olla, että jo itsetutkiskelun aikana alkaa huomata, että suurissa osissa asioita on myös olemassa oma osuus, niin ajattelussa kuin tekemisessäkin. Itsetutkiskelun aikana tulee siis rehellisesti tietoiseksi omista asioistaan ja tekemisistään, ja niiden vaikutuksesta sekä itseensä että myös elämäänsä. Itsetutkiskelu siis riisuu hyvin paljon mielestä haitallisia ajatusmalleja.
Asioiden kyseenalaistaminen ja pohtiminen ovat työkaluja, joilla saadaan esille asioiden todellinen olemus. Suhtautuminen on hyvin pitkälle ajattelua ja asioiden tarkastelua eri näkökulmista sekä niiden asettamista uudenlaisille alustoille.
Esimerkiksi: elämässä on ollut epämiellyttäviä kokemuksia, tapahtumia ja asioita. Ne ovat raastaneet vuosia ja syöneet ihmistä sekä ajattelua, mutta samalla ne ovat myös kasvattaneet ja vahvistaneet. Ne ovat tehneet ihmistä vahvemmaksi. Kaikista niistä asioista huolimatta, ihminen on silti tässä, kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan, ja ihmisellä on vapaus valita, mitä siitä eteenpäin tapahtuu. Aikaisemmat kokemukset ja tapahtumat luovat parhaimmillaan käsityksen siitä, mitä ei halua olla ja minne ei tahdo mennä. Aikaisemmat kokemukset toimivat suunnannäyttäjänä sinne, minne ei kannata pyrkiä.
Entinen elämä voi olla myös vertailukohta nykyiselle elämälle. Se luo kiitollisuutta, kun huomaa, että on mahdollista tehdä ja valita toisin. Ehkäpä ihmisessä ei olekaan mitään vikaa, vaikka olisikin on saanut lahjaksi rankan ja kivuliaan elämän. Ehkäpä entiset epämiellyttävät kokemukset ovatkin lahjoja, jotka ovat vahvistaneet ja kasvattaneet kestävyyttä kohdata tulevaa. Ehkäpä se on tuonut harkintaa, viisautta, kokemusta sekä ymmärrystä elämästä.
Varsinkin ”virheet” ja “epäonnistumiset” ovat parhaita lahjoja ihmiselle henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen kannalta, koska ne ovat ainoita asioita, joista ihminen todella oppii ja kasvaa ihmisenä. Oppii niin itsestään kuin elämästäänkin.
Voisi siis ajatella, että olisi hyvä tehdä mahdollisimman paljon virheitä, tuntea kipua sekä epävarmuutta. Olisi hyvä joutua pohjamutaan, josta nousta ylös mahdollisimman useasti. Todellinen kasvu ei tapahdu koskaan ihmisen voidessa hyvin. Todellinen kasvu tapahtuu silloin, kun ihminen on tuskissaan, avuton ja polvillaan.
Nämä asiat luovat todellisen pohjan suhtautumiselle. Elämän ajatteleminen kasvun kannalta tärkeänä taistelukenttänä ja itse taistelijana elämässä. Yksilön ainoa velvollisuus on vain kantaa vastuu siitä, että ottaa selvää, mitä itse täytyy tehdä ja kantaa vastuun siitä, että tekee niin.
Kun saavuttaa itsetutkiskelun kautta ymmärryksen omasta itsestään, ja alkaa näkemään suhteen itsensä ja asioidensa välillä, kokonaisuus alkaa hahmottumaan. Itsensä lisäksi itsensä ulkopuoliset asiat saavat merkityksen tarinassa. Oma suhtautuminen elämään henkilökohtaisena kasvualustana muodostaa viimeisen linkin asioiden välille. Alkaakin vaikuttamaan siltä, että elämä olisi ollut elämän alusta tähän päivään asti yllättävänkin tarkoituksenmukaista. Kaikki palaset, jotka ovat paikallaan, ovat siinä syystä, ja jokaisella pienelläkin asialla on tarkoituksensa kokonaisuudessa.
Asioiden ei aina tarvitse olla huonosti, kehittääkseen ajatteluaan ja suhtautumistaan niihin. Suhtautuminen kuitenkin parhaimmillaan auttaa löytämään asioille lieventävät näkökulmat ja näyttämään asiat hieman lempeämmässä ja kehittävämmässä valossa. Suhtautuminen auttaa ymmärtämään asioita, vähentämään turhien asioiden miettimistä sekä säästämään energiaa yksilölle itselleen tärkeisiin asioihin elämässään. Lempeä suhtautuminen tarjoaa vapauden katkeruudesta. Se on myös luottamusta rakentava tekijä ajattelussa elämää kohtaan.