Itsetutkiskelu on yksi tärkeimmistä osista ihmisenä kehittymisessä. Itsetutkiskelu lisää todella itsetuntemusta ja sitä kautta tietoisuus omasta itsestään lisääntyy yksilölle. Itsetutkiskelun tarkoitus on tulla tietoiseksi omasta ajattelustaan, omista ajatuksistaan sekä suhtautumisestaan asioiden suhteen. Tärkeää on myös tulla tietoiseksi hallitsevista ajatus- ja toimintamalleistaan, jotka saattavat ohjata haitallisesti elämää. Se on oikeastaan itsetutkiskelun yksi perimmäisistä syistä ja tarpeista. Muuttaa itseään tutkimalla haitallisia asioita ja ajatuksia itsessään, ja sitä kautta muuttaa elämäänsä kevyemmäksi ja yksinkertaisemmaksi.
Tietoisuus omasta elämästä ja olemisestaan on välttämätöntä ihmiselle. Hyvin monet ongelmat ihmisenä elämisessä johtuvat näkymättömistä ajatus- ja toimintamalleista ja siitä, että pitää kiinni erilaisista uskomuksista, jotka haitallisesti vaikuttavat yksilön elämään ja yksilöön itseensä.
Jos ei pohdi ajatustaan ja toimintaansa, miten voi siis olla perillä ajatuksestaan tai toiminnastaan? Miten voi tietää, mitkä ovat todelliset vaikuttimet toiminnan ja ajattelun taustalla?
Hyvin usein ihmiset kiinnittävät huomionsa toisten virheisiin ja toimintatapoihin, toisten ajatuksiin ja mielipiteisiin tai siihen, miten joku toinen ihminen elämäänsä elää. Harvemmin taas kuulee kenenkään pohtivan itseään.
Mistä tällainen voisi johtua? Onko itsensä tarkastelu niin vaikeaa vai voisiko itsellä olla ajatus siitä, että se olisi jotenkin turhaa ja hyödytöntä? Ettei sille olisi lainkaan tarvetta?
Itsetutkiskelu ja itsensä tutkiminen ylipäätään voivat olla hankalia ja toisinaan myös hyvin kivuliaita. Ei ole kovinkaan helppoa katsoa rehellisesti itseään tai omia ajatus- tai toimintamallejaan eikä varsinkaan myöntää niitä itselleen, tai vielä vähemmän olla rehellinen niistä toisille. Ihminen alkaa helposti ajattelemaan tällaisten asioiden vuoksi olevansa huonompi kuin toiset, heikompi kuin toiset, viallinen tai jollain tapaa epäonnistunut.
Tällainen ajattelu johtuu epävarmuudesta. Epävarmuudesta oman itsensä ja ajatuksiensa suhteen, mutta myös vääristyneestä ajattelusta ihmisyyden suhteen, että ihmisen ei kuuluisi olla sellainen tai että tulisi olla valmiiksi ”hyvä” ja virheetön. Pitäisi olla ylipäätään ei-viallinen, joka ei tietenkään ole mahdollista. Kuten ei ole mahdollista myöskään olla virheetön tai täysin “oikein” toimiva.
Tämä on ensimmäinen suuri kompastuskivi ihmisenä olemisessa, ja ensimmäinen todella suuri oivallus henkilökohtaisessa itsetutkiskelussa ja ihmisenä kasvamisessa. Ei ole olemassa mitään väärää tai oikeaa tapaa toimia tai ajatella, ei väärää tai oikeaa tapaa elää eikä mitään väärää tai oikeaa tapaa olla. Ihmisen väärän ja oikean käsitys tulee hyvin usein opittuna lapsuudesta tai opittuna mallina esimerkistä, siihen katsomatta, mikä kenellekin on ollut väärä tai oikea. Toki käsitys asioista muuttuu ihmisen kehittyessä ja kasvaessa, mutta on myös mahdollista pitää kiinni opitusta ja katsoa maailmaa sen kautta, mitä on joskus oppinut, kehittämättä näkemystään. Erilaiset käsitykset ihmisyyteen liittyvistä asioista voi tulla myös muualta, ja niihin voi myös vaikuttaa esimerkiksi lähellä olevat ihmiset, vanhemmat, ystävät tai muunlaiset vaikuttavat aatteet.
Onko käsitys ja näkemys asioista oma? Minkälaista haittaa tällaisesta voi mahdollisesti olla?
Eläminen toisten uskomusten ja ajatusten sekä luotujen käsitysten kautta on todella vaarallista. Ensinnäkin lähtökohta on, että kukaan ei ole oikeassa eikä kukaan ole väärässä. Toinen huomioitava asia on, että ihmiset ovat erilaisia ja ihmisillä on kaikilla yksilöllinen tapa ajatella. Se, joka toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle. Tätä on painotettava. Minkäänlaista totuutta ei ole olemassa. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää eikä ole olemassa oikeita eikä vääriä valintoja. On vain olemassa valintoja, jotka johtavat erilaisiin lopputuloksiin.
Jokaisen on siis rakennettava täysin omavarainen ymmärrys ja käsitys elämästä, kuin myös omasta itsestäänkin. On rakennettava ymmärrys, ja on rakennettava itsensä täysin alusta alkaen uudeksi tämän ymmärryksen pohjalle. Tämän vuoksi itsetutkiskelu, itsensä tunteminen ja tästä syntyvä tietoisuus ovat hyvin tärkeitä elementtejä itsensä kehittämisen ja ihmisenä kasvamisen kannalta. On päästävä eroon kaikista näistä epävarmuuksista ja itsetuntoa haavoittavista uskomuksista. On tarkasteltava sekä nähtävä itsensä täysin tasavertaisena yksilönä ja yhtä vahvana ihmisenä kuin muutkin.
Kun alkaa tulla tietoiseksi itsestään ja tietoisuus omasta itsestä vahvistuu, asioiden tarkastelu muuttuu neutraalimmaksi ja objektiivisemmaksi. Nämä aikaisemmin mainitut epävarmuudet ja uskomukset varisevat hiljalleen ja tilalle tulee lempeä ja armollinen suhtautuminen itseään kohtaan. Kaikki omassa itsessään muuttuu vain asioiksi, jotka ovat, jotka kaipaavat muutosta ja joita on kehitettävä. Virheet ja vastoinkäymiset muuttuvat osaksi matkaa ja kehitystä ja niistä tulee rakentavia osia itsensä kehittämisen tiellä. Suhtautuminen omaan itseensä muuttuu ymmärtäväisemmäksi ja hyväksyvämmäksi. Asiat, jotka ovat aikaisemmin aiheuttaneet huonommuuden tunteita ja epävarmuutta, muuttuvat vain asioiksi, jotka kuuluvat reitille suurempaan ymmärrykseen. Ne muuttuvat virheistä ja epäonnistumisista rakennuspalikoiksi itseään varten.
Kaikki palaset myöskin asettuvat paikoilleen. Päänsisäinen sekamelska ja tietämättömyys, asioiden kelluminen ja sinkoilu mielessä ja ajatuksessa, asettuvat paikoilleen ja ihminen tulee tietoiseksi näistä asioista. Yksilö tietää, mikä missäkin on ja mikä johtuu mistäkin. Syyt ja seuraukset tulevat näkyviksi ja asioiden tarkoitus elämän suhteen selkenee. Kaikki toimet ja ajatukset näyttävät asettuvan niille paikoilleen, mille ne kuuluvatkin. Elämä tuntuu muodostuvan yksinkertaisemmaksi, soljuvan veden lailla purossa hakien kulkureittiään kivien lomasta, hakien muotoaan ja etenevän esteettömästi.
Tämän seurauksena ihminen tulee täysin kokonaiseksi ja hahmottaa itsensä kokonaisuutena. Tarve hakea tuki palikoita ulkopuolelta vähenee ja tilalle tulee omien asioiden säännöllinen huomioiminen ja tarkastelu. Omavaraisuus oman ajattelun suhteen kasvaa, ja tarve saada hyväksyntää ja täydennystä muilta omaan elämään vähenee. Ihminen alkaa kasvamaan pikkuhiljaa omaksi kaikkeudekseen, yhdeksi yksilölliseksi todellisuudeksi, joka on riippumaton muista ympärillä tapahtuvista asioista ja toimijoista.
Tällainen tilanne on ihanteellinen. Kun kaikki ylimääräinen ajattelu omasta itsestä, omista valinnoistaan ja suhtautumisestaan vähenee ja tilalle astuu hyväksyntä ja luottamus, jää silloin aika ja energia muille toimille. Toisin sanoen, aika ja energia, mitkä menevät turhien asioiden ja ajatusten ajattelemiseen ja pohtimiseen, jää niille asioille, joilla on todellinen merkitys itselle. Elämässä olisi hyvä pyrkiä eroon kaikesta turhasta sekä ylimääräisestä ja täyttää elämä pelkästään tarpeellisella.
Tietoisuus on siis yksi tärkeimmistä olemisen työkaluista, jota ihminen voi käyttää itsensä kanssa. Tarkastellen omaa olemistaan, suhtautumistaan, tuntemuksiaan, ajatuksiaan sekä toimintatapojaan, ollen tietoinen aivan kaikesta. Ihminen on tällöin itse kiinni kaikessa, ja tästä koostuu oman itsensä tietoinen kokonaisuus.