Käytännön tarpeisiin syntynyt geometria on alkujaan palvellut menneisyydessä peltojen uudelleenpaikannuksessa ja rakennustekniikassa tarvittavassa suorassa kulmassa aina tähtitaivaan havaintojen taltiointiin saakka. Vasta kreikkalaisten toimesta geometriasta on muodostunut järjestelmällistä tiedettä. Eukleideen (n.300 eaa) teos Alkeet säilyi 1800- luvulle asti lähes muuttumattomana, jonka jälkeen matematiikka on lähtenyt vasta kunnolla kehittymään. (Rosenberg,1996,s.4.) Raamatun jälkeen historiallisesti kenties vaikutusvaltaisimmaksi teokseksi ajateltu Alkeet on aikanaan herättänyt ihailua geometriansa eleganssin sekä kauneutensa vuoksi länsimaisen kulttuurin ajattelijoissa. Euroopassa geometriaa käytettiin esimerkiksi katedraalien rakentamisen yhteydessä. Kakun mukaan Eukleideen oppia pidettiinkin jopa liian menestyksekkäänä, jonka vuoksi kaarevaa avaruutta tai toisia ulottuvuuksia esittäneitä pidettiin joko tärähtäneinä tai pakanoina. (Kaku,1994, s.55)
Georg Bernhard Riemann (1826-1866) synnytti uuden teoriansa geometriasta vuonna 1854, joka vaikutti suuresti taiteen ja tieteen tulevaisuuteen. Samaan aikaan on murentunut myös Eukleideen kahdessa tai kolmessa ulottuvuudessa esitetty geometria. Riemannin mukaan maailmassa ei ollut tasaisia ja ihanteellisia geometrisia muotoja, kuten täydellisiä kolmioita, ympyröitä ja neliöitä, vaan luonnon ilmiöt kuten pyörteet, aallot vuoristot olivat kaarevia esineitä, jotka taipuivat monipuolisesti. (Kaku, 1994, s.52,55.)
Perspektiivikuvauksella tarkoitetaan geometrian mukaisesti rakennettua keskeisperspektiiviä. Kolmiulotteisessa tilassa olevat esineet esitetään siis kaksiulotteisella pinnalla niin, että ne vastaavat katsojan näköhavaintoa. Perspektiivin teoria pitääkin sisällään menetelmiä, joiden avulla kolmiulotteisten kohteiden ja tilasuhteiden kuvaaminen onnistuu tasolla näiden silti säilyttäessä luonnonmukaisen kolmiulotteisuuden vaikutelman. Esine siis pienenee loitontuessaan katsojasta. Oikeaoppisen perspektiivisen kuvauksen pohjana toimii Eukleideen tilan havaitsemisen teoria. (Aurasmaa ym. 2015, s.15, 19.)