Itsetutkiskelu johtaa itsetuntemukseen. Itsetuntemus on oman itsensä ja elämänsä näkemistä hetki hetkeltä pienemmin, selvemmin ja yksinkertaisemmin. Se on itsensä näkemistä rehellisesti ja selkeästi, ilman mitään ylimääräisiä vinoutuneita näkemyksiä tai suhtautumista omaan itseensä. Itsetuntemus perustuu omien asioiden, ajatusten sekä oman itsensä tiedostamiseen.
Mitä on, kuka on, mistä on tulossa ja minne ehkä mahdollisesti haluaisi mennä? Mitkä ovat arvoja, joita haluaa vaalia? Mikä on itselle oikeaa ja mikä väärää? Miten ottaa selvää itsestään ja miten muuttaa itseään?
Itsetutkiskelun tärkein työkalu on rehellisyys. Ilman rehellisyyttä itsetutkiskelu on hyvin pinnallista ja näennäistä, ja suurin hyöty jää näkemättä sekä käyttämättä. Sitä voisi vaikka verrata ongelmaan, jota haluaisi tarkastella vain päällisin puolin, mutta ei olisi valmis tekemään sille mitään. Toki itsetutkiskeluakin on erilaista, mutta suurimman hyödyn ja lopputuloksen saamiseksi on oltava täysin rehellinen. Rehellinen asioistaan, rehellinen itsestään, rehellinen tunteistaan sekä rehellinen suhtautumisestaan.
Itsetutkiskelun tarkoituksena on pysähtyä itsensä äärelle. Pyrkiä tarkastelemaan itseään objektiivisesti, ja pyrkiä näkemään asiat pelkästään erillisinä asioina. Lähinnä niin, että yksikään asia ei ole toistaan pienempi eikä suurempi. Ihan kuin katsoisi palapeliä, jonka jokainen pala on yhtä suuri osa kokonaisuutta.
Tällainen palapeli ihminen on. Erilaisista osista, ajatuksista, asenteista, mielikuvista sekä ajatus- ja toimintamalleista koostuva kokonaisuus. Objektiivisuus itseään tarkasteltaessa on hyvin tärkeää siksi, että usein omat tunnetilat, ajatukset ja asenteet muokkaavat asian todellista luonnetta. Värittävät tapahtumaa, asiaa tai pahimmillaan muuttavat itse asiaa merkittävästi.
Tämä on siis itsetutkiskelun luonne. On olemassa erilaisia asioita, erilaisten asioiden sisällä ja ympärillä. Oikeastaan loppujen lopuksi on vain asioita, jotka reagoivat ja keskustelevat toistensa kanssa.
Esimerkiksi: on olemassa asia, joka herättää tunteita tai johon on tarvetta reagoida. On kysyttävä itseltään, miksi asia herättää tunteita? Jos selviää, että asia on itselleen tärkeä, voi kysyä itseltään, miksi asia on tärkeä?
Tällaisella yksinkertaisella “miksi?”-kysymyksellä pääsee pitkälle omien ajatuksien taakse. Itsetutkiskelun ei tule olla monimutkaista ja liian analysoivaa vaan mieluummin yksinkertaista ja tehokasta.
Asia ei myöskään välttämättä ole yksikkö vaan laajempi kokonaisuus.
Esimerkiksi: kun kysyy itseltään ”miten asia vaikuttaa?”, on tarkasteltava myös asian erilaisia osasia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tilanteen erilaiset ihmiset, ajatukset, mielipiteet tai teot.
On purettava asia niin pieniin erillisiin osiin kuin on mahdollista, ja tarkasteltava näitä asioita erikseen yksitellen. Näin on mahdollista erotella merkityksettömät osat ja asiaan kuuluvat osat, ja kohdistaa käytettävissä oleva energia niihin. Tämä on hyvin yksinkertainen ja tehokas keino päästä kiinni kokonaisuuteen, mutta myös erotella asia pienempiin osiin, mikä mahdollistaa asian lähemmän tarkastelun.
Itsetutkiskelu on siis kuin siivoamista ja asioiden järjestelyä oikeille paikoilleen. Sitä voisi verrata vaikka sotkuiseen huoneeseen. Kun tavarat ovat epäjärjestyksessä ja hajallaan, on hyvin vaikeaa löytää sitä tavaraa, jota tarvitsee. On myös hyvin hankala hahmottaa kokonaisuutta, koska kaikki on levällään. Kun siivoaa huoneen itse, tietää, missä mikäkin tavara on ja hahmottaa huoneen kokonaisuutena, järjestyksessä.
Tämä on itsetutkiskelun ihanteellisin lopputulema. Tehdä henkilökohtainen tarkastelu omista asioistaan, laittaa ne järjestykseen ja saada sitä kautta siivottua kaikki ylimääräinen pois.
Ihmisellä on päivässä rajallinen määrä aikaa ja energiaa, joten on hyvin suuri merkitys sillä, käyttääkö aikaa päivittäin henkisen sekamelskan kanssa elämiseen vai pyrkiikö selvittämään asioita ja siivoamaan “huonettaan”. Kaikki se energia ja aika, joka päivittäin kuluu siihen, että saisi jotain selkoa ajatuksestaan, suhtautumisestaan ja elämästään, jää kaikelle muulle. Toivon mukaan siis sille, mihin sen oikeasti itse haluaa kohdistaa.
Itsetutkiskelun tärkeimpänä osana on myös tulla tietoiseksi siitä, kuka on ja mitä oikeasti elämästään haluaa.
Mitkä ovat niitä asioita, joita kohti mennä ja joita vaalia? Mitkä ovat ne perimmäiset ajatukset syvällä kaiken takana, joita voisi myös unelmiksi kutsua? Mikä on se vahva kaipuu, joka sykkii syvällä ihmisen uumenissa? Mitä se on?
Itsetutkiskelu on välttämätöntä sen vuoksi, että sillä on tarkoitus raivata väylä turhien asioiden, ajatusten ja toiminnan tieltä sille reitille, joka ihmisen syvyydessä oikeasti hohkaa valoaan. Mitä tietoisempi on itsestään ja asioistaan, sitä vähemmän näihin asioihin tarvitsee kiinnittää huomiota. Mitä enemmän selvittää turhia asioita, oppii tuntemaan itseään ja ymmärtämään itseään, sitä helpommaksi itsensä hyväksyminen käy. Suuri osa siitä ajasta, joka kuluu tunteiden ja sekavien kokonaisuuksien hahmottamiseen ja ihmettelemiseen, muuttuu ymmärtämiseksi, hyväksymiseksi sekä turhasta luopumiseksi. Tällaista ajattelua noudattamalla ei loppujen lopuksi jää muuta jäljelle kuin selkeä suhtautuminen, hyväksyminen, puhdas oma itse, minkäänlaisista eriävistä elämäntilanteista, -muutoksista tai haasteista huolimatta.