Hyvin usein odottaa, että asiat menisivät jollain tietyllä tavalla. Odottaa saavansa työpaikan, jota on hakenut tai voittavansa kisat, joihin on harjoitellut. On siis luonut jo odotuksia tulevasta. Toisin sanoen, jonkinlaisen kuvitteellisen lopputuloksen. Kun kuvitteellinen lopputulos ei kohtaa todellisen lopputuloksen kanssa, syntyy pettymys. ”Olisihan sen pitänyt mennä niin.”
On myös olemassa asioita, jotka tapahtuvat siitä riippumatta, kuinka itse suhtautuu tai toimii. Linja-auto menee rikki kesken työmatkan, joten myöhästyy töistä tai kauppa on poikkeuksellisesti kiinni eikä saa aamukahviin maitoa. Tämä voi herättää tunteita ja siitä voi kehkeytyä tilanne, joka vaikuttaa ongelmalta.
Jos kengännauhat ja maidoton aamukahvi ovat elämän suurimmat ongelmat, mistä se kertoo?
Jos jokin asia ei mene juuri niin kuin itse haluaa ja siitä saa luotua itselleen ongelman, on silloin paljon kehitettävää suhtautumisessaan asioita kohtaan. Tuskin kukaan haluaisi, että elämässä olisi juurikaan ongelmia. Olisi kuitenkin hyvä, ongelmien sijaan, pyrkiä näkemään ratkaisuja. Niin kuin eräässä toveriseurassa käytetään sanontaa:
”eläisi ratkaisussa.”
On olemassa helpottava tekijä. Avain ongelmiin ja asioihin on henkilökohtainen suhtautuminen. On siis tarpeellista miettiä, miksi asiat itseensä niin suuresti vaikuttavat ja miksi itse luo asioista ongelmia.
Esimerkiksi: linja-auton rikkoutuminen työmatkalla saa ajattelemaan, että myöhästyy töistä. Mitä kaikkia ajatuksia sen jälkeen syntyy? Eihän linja-auton rikkoutuminen ole kenenkään syytä? Miksi siis käyttäisi energiaa asian ajattelemiseen?
Tulisi vain hyväksyä tilanne ja löytää asiaan jokin sopiva ratkaisu. On myös keino laittaa asiat mittasuhteisiin.
Esimerkiksi: ihminen elää talossa. Talo on kaupungissa. Kaupunki on maassa. Maa on osa unionia, jossa ihminen on vain yksi sadoista miljoonista, ellei miljardeista. Unioni on vain nimetty osa mannerta ja maapalloa. Maapallolla on miljardeja ihmisiä. Maapallo on yksi monista planeetoista aurinkokunnassamme. Aurinkokuntamme on galaksissa, ja galakseja on miljardeja äärettömyydessä. Ihminen on elänyt hyvin lyhyen hetken verrattuna siihen, että maailma on kehittynyt miljardeja vuosia ja sitä ovat muovanneet voimat, joita on hankala edes uskoa todeksi. Maapallon kokoisen kappaleen tuhoutumisella ei juurikaan ole mitään vaikutusta universumissa.
Onko tässä tarpeeksi mittasuhdetta? Universumin rinnalla työpaikka ja linja-auto vaikuttavat kovin olemattomilta.
Elämässä kaikki ei aina mene niin kuin toivoisi tai odottaisi. Elämä ei ole tasainen eikä ennustettavissa. Elämää ei voi ohjailla, sitä ei voi hallita, mutta siitä voi tehdä mieluisan. Elämää voi suunnitella ja helpottaa. Elämän voi hyväksyä sellaisena, ja opetella mukautumaan siihen. Ymmärtämällä asioiden todelliset mittasuhteet, voi helpottaa elämää entisestään.