Mitäpä jos maailmassa ei olisikaan mitään muuta, kuin ihminen itse. Ei vaatteita, ei tavaroita, ei kehuja, ei ylistämistä, ei myöskään päihteitä tai muitakaan viihdykkeitä. Ei ihmisiä, joiden kanssa vuorovaikuttaa.
Olisiko ihmisen mahdollista olla onnellinen? Olisiko mahdollista olla onnellinen ilman, että joku muu kuin ihminen itse, olisi sitä onnellisuutta itselleen tarjoamassa?
Paljon ajatellaan, että ei voi olla onnellinen, jos ”jotain” tai että on onnellinen vasta sitten, kun ”jotain”. Paljon on myös puhetta siitä, että kun tietyt virstanpylväät elämässä on saavutettu, kuten esimerkiksi ammatti tai avioliitto, on sen jälkeen ansainnut olla onnellinen.
Mutta mitä käy sitten, jos ei olekaan? Mitäpä, jos onnellisuus ei odotakaan aidan toisella puolella? Mitäpä, jos mielikuva onnellisesta elämästä tulevaisuudessa onkin vain karkuun juokseva unelma?
Onnellisuus ei ole kauppatavaraa. Ei voi vain ajatella, että ostaa uuden tavaran ja se tekee onnelliseksi. Onko se todella onnellisuutta, että on uusi tavara? On uusi pala materiaalia?
Tai vaikkapa ihmissuhteissa. Jos hän tekee sinut onnelliseksi, olet hänen kanssaan. Entä jos ei tee? Onko toinen vain pumppu onnellisuuden lähteelle? Onko kenelläkään oikeutta edes vaatia sitä keneltäkään, että toinen tekisi onnelliseksi? Eikö jokaisen tulisi huolehtia omasta onnellisuudestaan itse? On tietysti miellyttävää, jos toinen tekee vielä onnellisemmaksi.
Onnellisuus ei myöskään ole sama asia kuin mielihyvä. Uuden tavaran ostaminen tuottaa mielihyvää, uuden ihmisen tapaaminen tuottaa mielihyvää, ja jäätelön syöminen tuottaa mielihyvää.
Voidaan sanoa:
“Olen onnellinen, kun minulla on tämä jäätelö.”
Entä sitten, kun jäätelö on syöty loppuun? Tarvitaan uusi jäätelö. Voiko elämä siis olla pelkkää jäätelön syöntiä? Tai, kun uusi tavara ei olekaan enää uusi, ostetaanko uusi tavara?
“Olen onnellinen tämän ihmisen kanssa” vai onko se kenties mielihyvää? Ihmissuhteet kun parhaimmillaan tarjoavat hyvin paljon mielihyvää, hyväksyntää ja itsetunnon kohotusta. Mutta onko se todellista onnellisuutta?
Onnellisuuden ei tulisi riippua mistään, sen tulisi vain olla. Ainoa tie todelliseen onnellisuuteen on itsetuntemus ja sen myötä syntyvä suhtautuminen elämään ja elämässä esiintyviin asioihin. On riisuttava itsensä alasti ja luovuttava kaikesta. On päästettävä irti läheisistä ja materiasta sekä kaikista ajatuksista ja ideoista sen suhteen, että jokin muu tekisi onnelliseksi. Kaikkein parasta olisi vain olla yksin, päästää irti aivan kaikesta ja ajatella olevansa yksin koko universumissa. Lopettaa pakeneminen, pysähtyä ja löytää todellinen onnellisuus tästä hetkestä, tyhjyydestä ja ymmärryksestä. Kun on jo valmiiksi onnellinen, ei sitä tarvitse yrittää rakentaa muualta. Ei ihmisistä, ei jäätelöstä eikä tavaroista.
Itsetutkiskelu on itsensä tutkimista ja tutkailua. Sen selvittämistä, kuka on ja mistä on tulossa. Sen kautta voi selvitä myös suunta, minne on menossa. Jos ei mieti itseään tai pysähdy ajattelemaan, mikään ei muutu. Elämän teemaksi muodostuu: “olen onnellinen”, mutta silti niin tyhjä ja surullinen. Valheellinen mielihyvän tuottama harha “onnellisuudesta” ei kuitenkaan kestä ikuisesti.
Jäljelle jää vain ihmetys:
“Ehkä hän tai asia ei ollutkaan minua varten, otanpa tuosta uuden tai toisenlaisen”
tai
“en ollutkaan hänen tai tämän kanssa onnellinen, vaihdan parempaan”.
Onko se ratkaisu vai vain kuluttamista?
Kun on jo valmiiksi onnellinen, ei sitä tarvitse enää etsiä muualta. Suhde asioihin muuttuu, ja suhtautuminen kaikkeen muuttuu. Kaikki on loppujen lopuksi vain hyvä lisä jo olemassaolevalle tyytyväisyydelle.
Onnellisuus on vain yksinkertaisesti tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta asioihin ja elämään juuri sellaisina kuin ne tällä hetkellä ovat. Ilman, että niitä tarvitsisi millään tapaa muuttaa. Onnellisuus on tapoja ajatella ja suhtautua. Onnellisuus ei ole onnellisuutta, jos se on riippuvainen jostakin. Silloin, kun on riippuvainen jostakin, on yksinkertaisesti riippuvainen. Onnellisuutta ei myöskään voi ostaa, se löydetään ja saadaan.
Siksi onkin hyvä kysyä itseltään:
”Olenko todella onnellinen?”