Uskon luovuuden liittyvän hyvin paljon oppimisen prosessiin ja kehittymiseen yksilönä, mutta myös tarpeeseen löytää keinoja asioiden ja todellisuuden ilmentämiseen. Pienen lapsen isänä on ollut mielenkiintoista seurata, kuinka pieni lapsi osaa itsenäisesti etsiä luovia ratkaisuja oppiakseen kävelemään tai päästäkseen erilaisten esteiden ylitse. Onkin viehättävää ajatella, että mikä on tämä moottori, joka ajaa lasta oppimisen prosessiin ja kehittymiseen ikätasoonsa nähden. Yksivuotiaalla kun ei ole vielä kummoinen kapasiteetti johdonmukaista tai tarkoituksellista oppimista kohtaan.
Uskon tällöin ajattelemani uteliaisuuden liittyvän asetelmaan, jossa ihmisten elämää ohjaa kaksi vastavoimaa, alkukantaisuus ja älykkyys (ks. spiraali). Toisin kuin eläimet, jotka ohjautuvat alkukantaisen jopa käsikirjoitetun ohjelmoinnin mukaisesti kyvyttömänä tekemään tietoisia valintoja, on ihmisellä mahdollisuus tehdä valintoja sekä oppia valinnoistaan. Tänä päivänä kuitenkin ajattelen, että kyseinen älykkyys liittyy viidennen ulottuvuuden tietoisuuteen. Tietoisuus pitää sisällään myös eläimiin ohjelmoidun alkukantaisuuden. Tämän uteliaisuuden sijaan uskonkin viidennen ulottuvuuden tietoisuuden olevan se ihmisen sisäänrakennettu johdattelija, joka ohjaa lasta oppimaan ja luomaan, kuten aikuisenkin. Tällöin myös luovuus ja sen ydin löytyy samasta paikasta, ihmisen sisältä itsestään. Luovuus on vain toimenpide todentaa mielikuvituksen avulla muovattua ajatusta informaatiosta, joka rakentuu minä tietoisuuden ja korkeamman tietoisuuden pohjalle. Luovuus on siis vain yksi tekijä ja työkalu oppimisen prosessissa sekä ymmärtämisessä, mutta myös neljännen ulottuvuuden mielen ja ajatuksen ilmentämisestä kolmannen ulottuvuuden todellisuudessa.