”Kubisti, vai mielen nudisti. Useat ulottuvuudet, ääneen puhuttavat. Annan kolmioiden, asettua taloksi.” (Matias,2020, s.101.)
Kirjoitin vuonna 2022 blogiini nettisivuilleni ajatuksiani kubismista ja pintaraapaisuna hieman neljännen ulottuvuuden pohdintojani. Jo näissä teksteissä leikittelin ajatuksella, että neljäs ulottuvuus olisi mielen ja ajatuksen ulottuvuus. Blogin tekstit ulottuvuudet puhuttavat I ja ulottuvuudet puhuttavat II (Miettinen,2022) ovatkin toimineet rinnalla kubismin tutkimuksissani. Osa ajatuksistani on lainattu näistä teksteistä.
Mielenkiintoni kubismiin syntyi tutustuessani vanhojen mestareiden, kuten Pablo Picasson (1881-1973) ja Georges Braquen (1882-1963) varhaisiin kubistisiin teoksiin. Olin toki jo aikaisemmin törmännyt Picasson teoksiin erilaisissa tilanteissa, mutta ne alkoivat näyttäytymään eri tavoin itsetutkiskeluvuosien alkuvaiheilla, jolloin mielenkiinto keskittyi rikottuun ja uudelleenrakennettuun näkemykseen maalattavasta kohteesta. Tämä sysäsi minut tutkimaan kubismin teoriaa, mikä taas johti tiensä aina ajattelun pohtimiseen, mutta myös neljännen ulottuvuuden tutkimiseen asti. Picasson tiedetään tutkineen suhteellisuusteoriaa, mutta hänen tiedetään myös sanoneen maalaavansa muotoja niin kuin ”hän ne ajattelee, ei niin kuin hän ne näkee” (Bergström,2015, s.332). Mielestäni hän kuvasti täydellisesti mielen ja ajatuksen neljättä ulottuvuutta kubistisissa töissään.
Minua viehätti myös vahvasti teosten geometria, missä aluksi hyvin epäjohdonmukaiselta ja sekavalta vaikuttava kuva muodostuikin kubismin teorian tutkimisen myötä hyvin johdonmukaiseksi ja selkeäksi. Teokset olivat kuin arvoitus, jotka mielen ja ajatuksen avulla pystyi muuttamaan selkeiksi kokonaisuuksiksi. Muistan maalauksen lehtorimme Petri Rummukaisen sanoneen kubistien tavoitteen olleen myös luoda elävää kuvaa kaksiulotteiselle pinnalle, ja mielestäni tässä on osittain onnistuttukin. Kuva alkaa teorian ja teoksen tutkimisen avulla elämään yksilön mielessä ja ajatuksessa. Kubismissa teokset olivat myös loogisia ja todella nerokkaita sommitteluineen ja asetelmineen, missä kohteen pystyi näkemään mielen ja ajatuksen avulla monesta eri perspektiivistä samanaikaisesti.
Uppouduin tutkimuksissani ehkä liiaksikin termiin kubismi. Maalausopintojeni lehtori Rummukainen sanoi myös: ”Älä rakastu siihen kubismiin”. Näin minulle kävi, tai koen sen itse enemmänkin pakkomielteeksi kuin rakkaudeksi. On helppo tutkia maisemamaalauksen teoriaa tai esimerkiksi ymmärtää abstraktin taiteen vaikuttavia syitä ja tekijöitä, mutta kubismi tarjosi minulle loputtoman suon, johon upottaa ajatukseni ja energiani. Kubismin tutkiminen toi ajatukselleni kaivattuja haasteita ja ongelmia ratkottavaksi. Tyylisuunnan pohjimmaista teoriaa aikani tutkittuani sekä lukien, pohtien että maalaten, olen saanut rakennettua aiheesta itselleni minua tyydyttävän ymmärryksen.
Tämän luvun sisältämät tekstit:
- 6.1 Kubismin historiaa
- 6.2 Kubismin tutkiminen maalauksien kautta
- 6.3 Hyperkubismin teoria