Itsetutkiskelu ja todellisuus
Itsetutkiskelusta on käytetty joskus nimitystä introspektio, mikä tarkoittaa itseä päin kääntynyttä tietoista ajatusten havainnointia. Myöhemmin tästä on kuitenkin luovuttu, koska henkilökohtaiseen näkökulmaan perustuvaa tutkimusta on pidetty epäluotettavana. Ihmisen psykologian tutkimus perustuukin kolmannen persoonan objektiiviseen tarkasteluun. Psykologian tutkimuksessa erona on objektiiviset samoihin metodeihin perustuvat tutkimusmenetelmät, kun taas itsetutkiskelun avulla ei voida olla varmoja, tekevätkö sitä kaikki samoilla tavoin tai kuinka kukin yksilö havainnoin elämistään tai olemistaan (Lehtovaara, 1962, s.11-12.)
Osallistuin Helsingissä asuessani ja työskennellessäni muutamaan otteeseen Ilmo Häkkisen luennoille, jotka koskivat itsetutkiskelua ja itsensä kehittämistä. Häkkisestä huokui rauha ja hänen tapansa kertoa ihmisyydestä sekä itsensä kehittämisestä oli hyvin johdonmukaista ja maanläheistä. Häkkisen mukaan itsetutkiskelu on oman persoonallisuuden tutkimista perinpohjaisesti kokemuksineen sekä käytösmalleineen. Tämä johtaa selkeämpiin valintoihin, vuorovaikutuksen muuttumiseen merkityksellisemmäksi sekä elämäntaidolliseen harjoitteluun (Häkkinen, 2018, s.6)
Todellisuuteni muodostuu myös hyvin pitkälle siitä, kuinka ajattelen ja suhtaudun. Kun tavat ajatella muuttuvat, muuttuu myös suhtautuminen todellisuuteen. Todellisuus muodostuu kuitenkin vain ajatusten, kokemusten ja muistojen peilaavista sirpaleista. Nämä on mahdollista kuitenkin asetella ehjäksi pinnaksi, jonka avulla maailmaa tarkastella. Rikkinäinen peili ei koskaan kerro totuutta…
..,Itsetutkiskelulla pyritään johdonmukaisuuteen ja ajatuksen rakentamiseen tosiasioiden pohjalle. Tosiasiat ovat vahva perusta, kun taas mielipiteet ja tuntemusten sävyttämät epäjohdonmukaiset oletukset ovat horjuttavia tekijöitä. Mikään ei kestä, mikä rakentuu epäjohdonmukaisuuden pohjalle.
Elämässä ilmentyvät tapahtumat ja asiat tapahtuva informaation välityksellä. Informaatio voi olla esimerkiksi sana, ääni tai tuntemus. Kaikki on informaatiota jostakin, jota vastaanotamme. Me yksilöinä reagoimme tähän informaatioon sen mukaan, kuinka ajattelumme on rakennettu.
On myös olemassa muuttumattomia tapahtumia ja asioita, jotka perustuvat olemassa oleviin sääntöihin todellisuudessa. Tällöin informaatio näistä tapahtumista ja asioista on havaittavassa todellisuudessa muuttumaton. Hyvänä esimerkkinä toimii perspektiivi, mikä taas perustuu geometriaan. Esimerkkejä on toki muitakin. Luomakuntamme muuttumattomat säännöt esimerkiksi biologian ja maantieteen osalta…
…Jokainen voi toki luoda todellisuutensa mieleisekseen, mutta vahvan perustan rakentaminen ajattelulleen ja todellisuudelleen vaatii pilareikseen mahdollisimman todenmukaiset ja tosiasioihin perustuvat rakenteet. Jos mieli ja ajatus ei integroidu todellisuuteen, muuttuu elämä ristiriitaiseksi sekä epäjohdonmukaiseksi. Tämä puolestaan muodostaa elämän ennen pitkää epämukavaksi. Yksilöllä on vastuu itsestään ja valinnoistaan informaation suhteen. Tärkeää on myös, mistä informaatio on peräisin. Tämän vuoksi olisikin tärkeää olla myös hyvin kriittinen vastaanotettavan informaation suhteen.
Itsetutkiskelun lähtökohtana on oman itsensä tunnistaminen, joka ohjaa tarkastelemaan myös ympäröivää maailmaa. Kuka tämä ”minä” ylipäätään on, mistä minä pitää tai minkälaiset tapahtumat ja asiat minään vaikuttavat. Kun on tietoinen itsestään ja mahdollisuudestaan vaikuttaa ajatukseensa, tällöin alkaa myös kriittisesti tarkastelemaan minkälaista informaatiota haluaa itselleen tarjottavan, onko informaatio hyödyllistä ja miten informaatio kohtaa henkilökohtaisen tavan ajatella.
Kuutio; Teoria ulottuvuuksista
Pohtiessani elämää ja todellisuuden luonnetta, on minun ollut aina helppo visualisoida asioita mielessäni. Siinä missä Elämä on ympyrän muotoinen- ideologiassa ympyrä ja kehä kuvaa elämän kulkua, oppimisen prosessia ja jatkumoa, kuvaa kuutio todellisuutta ja tilaa, missä tapahtumat ja asiat tapahtuvat. Kuutio kuvaa samanaikaisesti kolmiulotteisen todellisuuden rajoja, mieltä ja sen raameja, kuin myös itse minää ja tietoisuutta.
Jos ajattelen itseäni informaatiota vastaanottavana yksilönä, tällöin jonkinlainen informaatio jostakin on rakentanut tämän ongelman ajatukseeni. Informaatio taas on välittynyt minulle kolmannen ulottuvuuden kautta, koska elän ja vuorovaikutan tässä samaisessa ulottuvuudessa. Mieli ja ajatus taas operoi neljännessä ulottuvuudessa, johon tämä informaatio suoranaisesti vaikuttaa. Informaatio siirtyy siis kolmannesta ulottuvuudesta neljänteen ulottuvuuteen, mutta palaa mahdollisesti takaisin kolmanteen, riippuen siitä, kuinka tähän informaatioon reagoin…
…Viides ulottuvuus, minätietoisuus sekä korkeampi tietoisuus, vuorovaikuttaa vain kolmannen ulottuvuuden kanssa (Miettinen, 2024.)
Nykypäivän länsimaiseen tieteeseen ja filosofiaan on ollut antiikin ajattelijoilla erittäin monipuolinen ja syvällinen vaikutus. Eräs tunnettu kreikkalainen filosofia kuvailee todellisuutta seuraavanlaisesti: todellisuus ei ole sama asia kuin se maailma, jonka me aisteillamme havaitsemme. Aisteja ei siis ole pidetty luotettavana tiedon lähteenä todellisuudesta. Professori K.V Laurikainen tuo kirjassaan Todellisuus ja elämä (1980) tästä hienon esimerkin. Hän kirjoittaa tekstiään puisella, ruskealla tiivisaineisella koivupöydällä. Mikroskooppia käyttäen pöydän pinta olisi erilainen, puhumattakaan tehokkaammista havaintolaitteista, joka osoittaisi pöydän aivan toisenlaiseksi. Pöytähän koostuu vain atomeista, sen ytimestä ja tämän ympärillä olevasta elektroniverhosta. Tämä osoittautuu suurilta osin tyhjyydeksi, koska massa on kasaantunut melkein kokonaan ytimiin, jotka ovat hyvin pieni osa itse atomin läpimitasta. Tarkemmin tutkittuna, ilmentymä pöydästä ei vastaa sitä mitä pöytä todella on. Havaittavat ominaisuudet kuten väri tai lujuus ovat seurausta elektroniverhon rakenteesta sekä eri atomien välisistä sidoksista elektroniverhoissa. Nämä sidokset tuntuvat käsissämme, jos tunnustelemme niillä aineen rakennetta. (Laurikainen, 1980, s.23,24.)
Kreikkalaiset filosofit tiesivät jo kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten, ettemme tavoita ”todellisuutta” aistiemme avulla. ”Tosi olevan” löytäminen ja mitä tuo ”tosioleva” on ominaisuuksiltaan, muodostui heidän ajattelussaan keskeiseksi kysymykseksi. Heidän ajattelunsa päätyi samaan pisteeseen, miten todellisuudesta ajatellaan vielä tänäkin päivänä: todellisuus on muuttumatonta ja samana ilmenevää, eli siis invarianttia. Muutosten nähtiin kuuluvan havaintomaailmaan, ei tosiolevaan sen taustalla, koska havaintoja pidettiin epäluotettavina. Useimmat heistä uskoivat, että tosioleva on yksi ja muuttumaton. Tänä päivänä nämä muutoksetkin voidaan hyväksyä, koska näissä muutoksissakin on invarianttia, lait, jotka määrittelevät muutoksia. Näitä lakeja kutsutaan nimellä luonnonlait. Atomistien mukaan tosiolevan muodostivat muuttumattomat ja täydet atomit, jotka oli hajoamattomia ja jotka liikkuivat tyhjyydessä. Heidän mukaansa atomien liike oli ainoastaan todellista. Aistien avulla havaitut esineet ja aineet eivät kuuluneet tosiolevaan, ainoastaan atomit, joista ne rakentuivat. Platonin ajatus tosiolevasta on hyvin selkeä. Platonin tosioleva tarkoitti ideoiden maailmaa. Hänen ideoidensa maailmassa nämä ideat olivat täydellisiä, kuten geometriset muodot, jotka havaintomaailmassa ilmenivät epätäydellisinä. Platonin mukaan havaintomaailman sijaan ainoastaan loogisen ajattelun avulla on mahdollisuus tavoittaa tosioleva.” (Laurikainen, 1980, s.24-27.)
Nykypäivän todellisuuden muutoksia selittää hyvin pitkälti Newtonin mekaniikka, jolla pystyttiin jo syntyessään hallitsemaan sekä ennustamaan kappaleiden liikkeitä ja liikeratoja. Nämä oli erilaisilla kokeilla ja ennusteilla todennettavissa, jotka vastasivat myös tarkasti havaintoa. Omana aikanaan vakuuttavaksi mekaniikan teki sen tavaton invarianssi: mitä erilaisimmat liikeilmiöt saivat selityksensä muutamien peruslakien kautta. Luonto muuttui yksinkertaiseksi järjestykseksi. (Laurikainen, 1980, s.32,33) Arkipäivän elämässämme edelleenkin kappaleiden liikkeet noudattavat klassista mekaniikkaa, jotka on matemaattisesti sekä geometrisesti todennettavissa. Näkemällä havaittavat asiat perustuvat perspektiivin teorioihin.
Psykologiassa yksilön maailma erotellaan ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan. Kaikki yksilön ulkopuolella olevat tapahtumat ja asiat kuuluvat ulkoiseen maailmaan, kun taas sisäiseen kuuluvat representaatiot ulkomaailmasta ja itsestään sekä niihin liittyvät tunteet. Yksilön sisäinen maailma muodostuu siis subjektiivisesta kokemusmaailmasta. Yksilön tiedostamattomat prosessit kuuluvat myös sisäiseen maailmaan (Himberg ym., 1995)