Viides ulottuvuus, tietoisuus
Viides ulottuvuus vuorovaikuttaa vahvasti kolmannen ulottuvuuden kanssa. Hyvänä esimerkkinä pidän tietynlaista tuntemusta, intuitiota erilaisissa tilanteissa, tai ristiriitoja henkilökohtaisen ajattelun lomassa. Kun yksilö neuvottelee oman itsensä kanssa valinnoista ja päätöksistä tapahtumien ja asioiden suhteen, uskon, että minätietoisuuden vuorovaikutus tapahtuu mielen ja ajatuksen sekä tietoisuuden välillä. Minä ja tietoisuus voi vaikuttaa päätökseen ja ratkaisuun kolmannen ulottuvuuden tilassa, mutta ei suoraan neljännessä ulottuvuudessa. Tätä uskon tarkoittavan vapaalla tahdolla. Uskon, että jokainen yksilö on jo valmiiksi integroitunut kollektiiviseen kaikenkattavaan tietoisuuteen ja yhteyteen Jumalan kanssa, mutta tämä tietoisuus ei tee päätöksiä tai ota vastuuta valinnoista tapahtumien tai asioiden suhteen. Jos tietoisuus, tässä tapauksessa Jumala, tekisi päätökset tai valitsisi yksilön puolesta, ei tällöin olisi vapaata tahtoakaan.
Mikäli elämässä jokaisella yksilöllä on jo valmiiksi rakennettu ja luotu suunnitelma elämää varten, onko olemassa vapaata tahtoa? Tarkastelen itse asiaa ulottuvuuksien kautta. Viides ulottuvuus lähettää informaatiota kolmanteen ulottuvuuteen, mutta on myös yhtä viidennen ulottuvuuden minän kanssa. Nämä ovat siis sama asia. Tosin minän tietoisuus on ajatuksen tasolla yhtä näkymättömissä kuin kokonaisvaltainen tietoisuus todellisuudessa.
Esimerkiksi lapsen vanhempi on lapseen nähden korkeampi tietoisuus. Vanhempi voi asettaa lapselleen rajat ja raamit sekä henkilökohtaisen ajatuksensa perusteella tietää, mikä olisi lapselle parasta. Tästä huolimatta lapsella on vapaa tahto olla seuraamatta tietoa ja tietoisuutta.
Tietoisuus kuitenkin pitää sisällään informaation siitä, mikä on kenenkin merkitys, matka ja tarkoitus elämässään, sekä tarjoilee näitä välillä oudoltakin tuntuvien ”merkkien” avulla. Nämä merkit ovat itselleni ilmentyneet kuvina mielessäni ja ajatuksessani viidennen ulottuvuuden tietoisuuden kautta (Miettinen, 2024.)
Tietoisuus
Tietoisuuden sanotaan erottavan ihmiset eläimistä. Ihmisinä tiedostamme olemassaolomme ja olemisemme suhteessa ympäröivään todellisuuteemme. Ulkomaailman ärsykkeet voimme kokea tietoisesti, mutta on myös mahdollista tarkastella sekä tulevia kuin myös menneitä tapahtumia ajattelumme avulla. Teemme myös tietoisia valintoja, jolloin toiminta on myös tietoista. Tietoisuudessa on eroteltu kaksi puolta: tietoisesti voimme seurata itseämme tai mitä itsellemme tapahtuu, jolloin se liittyy esimerkiksi ajatusten tai sisäisten ärsykkeiden tarkasteluun. Tietoisesti voimme myös suunnitella, aloittaa tai kontrolloida toimintaamme. (Näätänen ym., 2003, s.143)
Tietoisuus
Elämä on täynnä kaikenlaisia tapahtumia ja asioita. Sen lisäksi, että elämä tapahtuu, muuttuu ja elää jatkuvasti ympärillä, se elää ja muuttuu myös ihmisessä itsessään. Suurimmat haasteet elämässä ovatkin juuri niitä, miten itse kohtaa maailman ja miten sisäinen kohtaa ulkoisen. Elämässä olisi siis tärkeä pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten itse suhtautuu vallitseviin muutoksiin ja varsinkin niihin muutoksiin, joita ei voi hallita.
Elämässä pitäisi pyrkiä ymmärtämään, mistä nämä muutokset johtuvat. Pyrkiä ymmärtämään vallitseva tilanne, hyväksymään se ja elämään tilanteen mukaan. Ulkoinen maailma on todella suuri kokonaisuus, mutta yksilön sisäinen maailma on vielä suurempi. Hyvin paljon se, miten itse näkee asiat ja miten itse suhtautuu, muuttaa sitä, miltä maailma ylipäätään näyttää ja tuntuu. Elämä on siis mahdollista tehdä joko suureksi ja vaikeaksi tai pieneksi ja yksinkertaiseksi.
Eläminen tietoisesti ja hetkessä läsnä mahdollistaa elämän havainnoinnin juuri sillä hetkellä, kun elämä tapahtuu. Kukaan ei vain ”tule” tietoiseksi itsestään vaan se vaatii itsetutkiskelua sekä erilaisia kokemuksia ja elämäntilanteita. Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Tietoisuus on olemista vallitsevan tilanteen tasalla, tiedostaen sillä hetkellä kaikki muuttuvat tai pysyvät tekijät itsessään sekä ympäröivässä maailmassa. Tiedostaen suhteen muuhun maailmaan, ja tiedostaen suhteen itseensä.
Tietoisuuden rakentaminen ja kehittäminen vaatii tutustumista itseensä. Se vaatii sekä oman toiminnan ja ajatuksen tutkimista ja tarkkailua, että myös toiminnan ja yhteyksien miettimistä siten, että pääsee ymmärrykseen siitä, mistä mikäkin ajatus ja toiminta johtuu. Jokaiselle ajatukselle ja toimelle on jokin syy. On jokin syy sille, että tuntee onnellisuutta, kiitollisuutta tai rakkautta. On myös syy sille, jos toimii joko aggressiivisesti tai uhkaavasti tai jos toimii asiallisesti ja huomioivasti.
Kaikelle on olemassa pohja. Jokaiselle ajatukselle on olemassa pohja. Se voi olla käytännöllinen tai epäkäytännöllinen, mutta se on silti olemassa. On suurinta tietoisuutta olla tietoinen asioista jo ennen niiden tapahtumista. Asian ymmärtäminen syvemmällä tasolla, mikä on alku ja juuri toiminnalle tai ajatukselle, on avain sille, että pääsee eroon kyseisestä ajatuksesta tai toiminnasta. On mentävä itseensä ja katsottava itseään. On pyrittävä ymmärtämään kaikkea, mitä on itsessään ja sen jälkeen pyrittävä hyväksymään se kaikki. Vasta sitten on mahdollista olla täysin tietoinen itsestään. Kun näkee itsensä rehellisenä itsenään, silloin näkee itsensä sellaisena kuin oikeasti on.
Tietoisesti eläminen on itsensä kanssa elämistä. Välillä niin, että viettää päiviä, jolloin on hyvin tietoinen itsestään ja toimistaan sekä jokaisesta ajatuksestaan ja tunteestaan. Tunteista ja niiden yhteydestä johonkin asiaan, ja siitä syntyneeseen reaktioon. Kun on tietoinen tästä kaikesta, silloin on mahdollista tarkastella asiaa lähemmin. Se mahdollistaa tilanteen, jossa voit esittää kysymyksen itsellesi:
”Miksi?”
”Miksi reagoin? Miksi tunnen? Miksi asia herättää ajatuksia? Ovatko ajatukset minua itseäni vai jotain muuta? Tarvitseeko minun ajatella näin? Voisiko asia olla jotenkin toisin?”
Kysymys ”miksi?” on tärkein kaikista. Se vie lopulta aina lähteelle.
Kun alkaa ymmärtämään itseään, tunne-elämäänsä ja asioiden yhteyksiä toisiinsa itsessään, on niitä myös helpompi ymmärtää itsensä ja ympäröivän maailman välillä…Reagoinnin tilalle tulee ymmärrys ja hyväksyntä.
…Asioita on vain pyrittävä ymmärtämään, ja elämää on pyrittävä ymmärtämään. On pyrittävä näkemään syyt ennen seurauksia ja ymmärtämään laajempaa kokonaisuutta eikä yksittäistä tapahtumaa. On pyrittävä pääsemään lähteelle. Tietoisuus on siis ymmärtämistä ja hyväksymistä sekä mahdollisuuksien mukaan asioiden ja ajatusten muuttamista käytännöllisemmäksi ja toimivammaksi.
Tietoisuus auttaa huomaamaan asioita, jotka ovat hyviä ja tarpeellisia sekä asioita, jotka ovat ”tarpeettomia”. Elämässä ei ole olemassa loppujen lopuksi mitään tarpeetonta, mutta paljon kuitenkin sellaista, joka ei vie eteenpäin.
Tietoisesti eläminen tuo mahdollisuuden muuttaa elämää yksinkertaisemmaksi ja pienemmäksi. Kun tulee tietoiseksi toiminnastaan, on helppo sanoa, mikä toiminnassa on sellaista, mitä kannattaa kehittää ja mikä sellaista, mistä luopua. Siitä seuraa valinta, toimiiko enää tavalla, joka ei toimi vai luopuuko toiminnasta.
Aina on olemassa valinta, ja kun on tietoinen itsestään ja toimistaan, saa rakennettua itselleen käsityksen oikeasta ja väärästä. Tätä kautta syntyy myös itselleen toimivat arvot. Tietoisuus vahvistaa oikean ja väärän. Kun on ymmärtänyt väärän, ja miksi jokin ajatus tai asia on väärä, on myös helpompi olla toimimatta niin (Miettinen, 2019a.)
On mielenkiintoista, kuinka psykologiassa tietoisuuden ominaisuudet erotellaan kuitenkin tosi vahvasti erillisinä mieleen nähden, koordinoivina ja ajatteluun nähden hieman jopa vahvempina ominaisuuksina. Helposti voisi ajatella tietoisuuden olevan jollain tavoin korkeampi tekijä, kuin mieli tavallisesti tai ajattelu itsessään. Edelleen nostan esille aikaisemman väitteen. Miten itse henkilö voi olla samaan aikaan havaitsija, kuin myös havaittava? Se ei ole loogista.
Voisiko tieteellinen koe toimia itsensä tarkkailijana? Tuskinpa.
Amerikkalainen psykologian merkkihahmona pidetty William James onkin sanonut kaikkien hyvin tietävän mitä tietoisuus on, ennen kuin se täytyy määritellä. (Näätänen ym., 2003, s.143.)
Itse kaikessa, kaikkeus itsessä
Tietoisuus omasta elämästä ja olemisestaan on välttämätöntä ihmiselle. Hyvin monet ongelmat ihmisenä elämisessä johtuvat näkymättömistä ajatus- ja toimintamalleista ja siitä, että pitää kiinni erilaisista uskomuksista, jotka haitallisesti vaikuttavat yksilön elämään ja yksilöön itseensä.
Jos ei pohdi ajatustaan ja toimintaansa, miten voi siis olla perillä ajatuksestaan tai toiminnastaan? Miten voi tietää, mitkä ovat todelliset vaikuttimet toiminnan ja ajattelun taustalla?
Jokaisen on siis rakennettava täysin omavarainen ymmärrys ja käsitys elämästä, kuin myös omasta itsestäänkin. On rakennettava ymmärrys ja on rakennettava itsensä täysin alusta alkaen uudeksi tämän ymmärryksen pohjalle. Tämän vuoksi itsetutkiskelu, itsensä tunteminen ja tästä syntyvä tietoisuus ovat hyvin tärkeitä elementtejä itsensä kehittämisen ja ihmisenä kasvamisen kannalta…
Kun alkaa tulla tietoiseksi itsestään ja tietoisuus omasta itsestä vahvistuu, asioiden tarkastelu muuttuu neutraalimmaksi ja objektiivisemmaksi…Kaikki palaset myöskin asettuvat paikoilleen. Pään sisäinen sekamelska ja tietämättömyys, asioiden kelluminen ja sinkoilu mielessä ja ajatuksessa, asettuvat paikoilleen ja ihminen tulee tietoiseksi näistä asioista. Yksilö tietää, mikä missäkin on ja mikä johtuu mistäkin. Syyt ja seuraukset tulevat näkyviksi ja asioiden tarkoitus elämän suhteen selkenee. Kaikki toimet ja ajatukset näyttävät asettuvan niille paikoilleen, mille ne kuuluvatkin. Elämä tuntuu muodostuvan yksinkertaisemmaksi, soljuvan veden lailla purossa hakien kulkureittiään kivien lomasta, hakien muotoaan ja etenevän esteettömästi.
Tämän seurauksena ihminen tulee täysin kokonaiseksi ja hahmottaa itsensä kokonaisuutena. Tarve hakea tukipalikoita ulkopuolelta vähenee ja tilalle tulee omien asioiden säännöllinen huomioiminen ja tarkastelu. Omavaraisuus oman ajattelun suhteen kasvaa, ja tarve saada hyväksyntää tai täydennystä muilta omaan elämään vähenee. Ihminen alkaa kasvamaan pikkuhiljaa omaksi kaikkeudekseen, yhdeksi yksilölliseksi todellisuudeksi, joka on riippumaton muista ympärillä tapahtuvista asioista ja toimijoista.
Tietoisuus on siis yksi tärkeimmistä olemisen työkaluista, jota ihminen voi käyttää itsensä kanssa. Tarkastellen omaa olemistaan, suhtautumistaan, tuntemuksiaan, ajatuksiaan sekä toimintatapojaan, ollen tietoinen aivan kaikesta. Ihminen on tällöin itse kiinni kaikessa, ja tästä koostuu oman itsensä tietoinen kokonaisuus (Miettinen, 2019a.)
Minä
Kuka sinä olet
Ehkä ihmisyyden yski suurimmista kysymyksistä kautta aikojen on ollut tämä klassinen kysymys:
”Kuka minä olen?” ja toinen on, että: ”Millainen minun tulisi olla?”.
Ihmisessä on erilaisia ajatus- ja toimintamalleja, erilaisia tapoja toimia sekä erilaisia arvoja ja asenteita. Itsetutkiskelun kautta on mahdollista purkaa erilaisia käsityksiä omasta itsestään, ja sitä kautta myös ympäröivästä maailmasta. Itsetutkiskelun avulla on mahdollista rakentaa armollinen ymmärrys maailmasta, joka syntyy henkilökohtaisen itsetutkiskelun ja itsensä ymmärtämisen kautta.
Vastaus kysymykseen ”kuka minä olen?” ei ole ollenkaan niin monimutkainen ja haastava, kun minkälaisen siitä voi itselleen tehdä. Siinä ei ole kysymys suurten salaisuuksien aarrearkun avaamisesta vaan pikemminkin itsensä näkemisestä aja ymmärtämisestä sellaisena kuin on. Sellaisena kuin oikeasti on, ilman mielikuvitustarinoita.
Elämä tuo jokaiselle eteen valintoja, jotka saattavat viedä, milloin kenetkin milloin minnekin. Palaaminen omaksi itsekseen on kuitenkin aina mahdollista. Mitä enemmän on oma itsensä, sitä paremmin myös viihtyy itsensä seurassa. On helpompaa ja vapaampaa olla, kun on oma itsensä sellaisena kun oikeasti on. Kun pyrkii olemaan juuri sellainen kun oikeasti on, elämä kyllä johdattaa sinne, millaiseksi on tarkoitus tulla (Miettinen 2019a.)
Syvyysulottuvuus kuuluu olennaisesti ihmisen persoonallisuuteen, jota ei voi kuitenkaan mitata. Eli siis inhimillisyyttä, ydin minää. (Lyytinen ym., 2003, s.21)