Kuuden vaiheen itsetutkiskelu
- Tapahtuma tai asia
Kaikella on alku, kuten myös elämällämme. Alkujaan olemme lähtöisin isämme ja äitimme sukusolujen vuorovaikutuksesta syntyneestä reaktiosta, jota kutsutaan hedelmöittymiseksi. Sydämemme alkaa lyödä noin seitsemän viikon kuluttua, jonka jälkeen meille rakentuu hermosto ja alamme muotoutua erilaisten molekyylitasoisten prosessien johdosta ihmiseksi. Tietoinen sydämemme lyö jo hyvin varhain, kuten kehittyy myös aistiva ja tunteva hermostomme. Tämä olomuotomme perustavanlaatuinen rakentaminen päättyy muutamien kuukausien jälkeen, jolloin synnymme tähän valtavaan informaationtäytteiseen todellisuuteen.
Alkaa uudenlainen tutkimusmatka. Hengitämme, avaamme silmämme, kuuntelemme ja tunnemme vastaanottaen tätä avaran maailman informaatiota. Alamme vuorovaikuttamaan sen kanssa päivä päivältä aktiivisemmin. Aloitamme elämän mittaisen oppimisen prosessin, joka alkaa oman itsemme fyysisestä tunnistamisesta ja kehomme havaitsemisesta ja sen opettelusta. Ymmärrämme, että olemme fyysinen ja hallittava kappale todellisuuden fyysisten rakenteiden alustalla. Opettelemme kävelemään. Kaadumme, nousemme, havaitsemme virheemme ja teemme näin uudelleen, kunnes kävelemme. Kuuntelemme, opimme sanoja, opimme merkityksiä sanojen takana sekä yhdistelemään näitä merkityksiä lauseiksi. Opettelemme merkkejä ja niiden merkityksiä, niiden sopimista suuhumme. Opimme puhumaan ja lukemaan. Opimme ajattelumme ohjelmoinnin koodin, kielen, jolla tulkitsemme informaatiota, mutta myös ymmärrämme sitä. Yhtä lailla niin fyysisessä todellisuudessa kuin ajatuksessammekin. Opimme ajattelemaan ja ratkomaan ongelmia, opimme näkemään erilaisia yhtälöitä elämässämme sekä alamme ymmärtää johdonmukaisuutta tapahtumien ja asioiden takana. Tulemme tietoiseksi itsestämme sekä vaikutuksesta todellisuuteemme, sekä mahdollisuudestamme muovata tätä kokonaisuutta toimillamme sekä tavoillamme ajatella.
Elämä onkin kuin kehä, joka alkaa tapahtumasta tai asiasta. Syntymämme jälkeen tämä kehä muuttuu moneksi, erilaiseksi ymmärrettäviksi ja haastaviksi oppimisenprosessia ilmentäviksi ongelmanratkontatilanteiksi. Koemme tapahtumia ja asioita joita meillä on tarve havainnoida ja tarkastella. Teemme sen hetkisen ymmärryksemme pohjalta valintoja ja ratkaisuja, jotka johtavat erilaisiin lopputuloksiin. Koemme epäonnistumisia, mutta opimme silti. Nämä epäonnistumisiksi koetut tapahtumat suovat meille mahdollisuuden kehittyä, oppia ymmärtämään syitä ja seurauksia. Opimme analysoimaan ja tekemään havaintoja, jotka johtavat oivalluksiin. Oivallukset näistä tapahtumista toimivat rakennuspalikoita suurempaa kokonaisuutta varten, elämämme kokonaisuutta varten.
Elämä muodostuu yhdeksi suureksi oppimisen ja oivaltamisen prosessiksi. Tämän lisäksi elämä sisältää myös erilaisia tunteita ja kokemuksia, joiden tunnistaminen ja kokeminen värittävät elämistä vastapainona elämän johdonmukaisuudelle ja merkityksellisyydelle. Elämä osoittaa yksilölle myös hänen vahvuutensa ja heikkoutensa. Ihminen huomaa omaavansa erilaisia tasoja niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ihminen kasvaa itsensä näköiseksi omassa itsessään ja tulee enenevässä määrin tietoiseksi itsestään. Ihminen ajautuu tilanteeseen, jossa hän asettuu itsensä äärelle miettien: “Kuka minä olen? Kuka minä haluaisin olla? Mitä elämä minulle merkitsee?” Itsensä, elämänsä ja todellisuutensa kyseenalaistamisen kautta ihminen alkaa tehdä valintoja löytääkseen itsensä sekä pyrkien etsimään itselleen miellyttävää tapaa elää.
Elämä on prosessi, muuttuva ja alati muovautuva kokonaisuus. Elämä tapahtuu väreilevän aaltoliikkeen tavoin, jonka ääripäät hipovat toistensa vastavoimia. Ääripäätyinä toimivat mielikuvituksellinen älykkyys ja luonnon kirjoittamat alkukantaiset tavat tuntea, selviytyä ja toimia. Älykkyyden saavuttaakseen yksilön on tultava tietoiseksi niin itsestään kuin myös vallitsevista olosuhteista sekä ympärilleen rakentuvasta todellisuudesta. Mikä vaikuttaa mihinkin ja miksi? Mitä on elämä ja todellisuus, ja mitkä ovat niiden toimintamekanismit?
Yksilö ohjelmoi itseään pitkin elämää. Kaikelle toiminnalle on olemassa yhtälö ja syy eikä mikään todellisesti ole sattumaa. Elämä epäjohdonmukaisuuden kokemuksesta huolimatta on kuitenkin todella johdonmukaista ja tarkoituksenmukaista. Tietoisuuden ja ymmärryksen kasvaessa, tämä johdonmukaisuus tulee näkyväksi, ja ihminen voi älykkyyden kautta valita ratkaisunsa elämässään ilmenevien tapahtumien, asioiden sekä ongelmien suhteen. Tämä vie yksilöä kauemmaksi tunne ja reaktiopohjaisesta alkukantaisuudesta.
Tämä on ihmisen älykkyyden todellinen huipentuma. Omavaraisen ajatuksen ja elämän ja ajatuksen uudelleenrakentaminen. Kaikista ajatuksista luopuminen ja elämän muovaaminen tehokkaaksi, järjestelmälliseksi ja johdonmukiseksi. Yksilö hallitsee tällöin elämänsä kokonaisuutta ajatuksen tasolla ja valitsee toimet tilanteiden mukaan. Ymmärrys, hyväksyminen ja luopuminen. Elämän kokeminen ja yksinkertainen havainnointi. Kaiken ympäröivän tapahtuvan tarkkaileminen ja siinä eläminen kiinnittymättä mihinkään. Oleminen ja elämän tarkkailu oman itsensä kautta. Ainoastaan tämä on se reitti, jolla on mahdollista matkustaa sinne kaikista tärkeimmän äärelle. Syvälle ihmisyyden syvimpään ytimeen, oman tietoisen itsensä äärelle.
Elämässä riittää tapahtumia, asioita sekä ongelmia. Monenlaisia hetkiä, joita värittävät erilaiset paikat, ihmiset, tunteet, reaktiot ja tietenkin myös yksilö itse. Asiat tapahtuvat ja erilaiset tapahtumat sattuvat kohdalle. Ihminen ajautuu mitä erikoisimpiin tilanteisiin elämänsä aikana. Elämä on seikkailu valtavassa tapahtumien ketjussa. Asiat seuraavat ja liittyvät toisiinsa sekä muodostavat yhtälöitä, joita yksilönä on mahdollista tarkastella. Kaikelle on olemassa alku, syy, lähde, katalyytti tulevalle.
Elämän kokonaisuutta ajatellen kaikkea ei välttämättä osaa tai ymmärrä huomioida. Ei välttämättä osaa pitää jotakin tapahtumaa tai asiaa tärkeänä, mutta tällä asialla voi olla suuri vaikutus yksilön elämän kokemiseen sekä ajatukseen siitä.
Itseään ja todellisuuttaan kokiessa suurin havainnoinnin kohde on henkilökohtainen suhtautuminen itse tapahtumaan, asiaan tai ongelmaan. Miten se omaan itseen vaikuttaa ja mikä tämän tapahtuman tai asian merkitys ja tarkoitus on. Oma itse ja todellisuus kyseenalaistetaan ja tapahtumaa, asiaa sekä ongelmaa tutkitaan. Miksi tapahtuma tai asia on tärkeä? Mitä tunteita se herättää?
Yhtäaikaisesti tapahtuman ja asian kanssa on hyvä tarkastella myös ongelman mekaniikkaa.
Ongelma
Elämä on etenevä prosessi, joka olisi luultavasti suoraviivainen matka tapahtumasta tapahtumaan, ellei matkalle sattuisi erilaisia esteitä. Esteiden kautta mahdollisuus tarkastella itseään, olemistaan tai vallitsevaa todellisuuttaan. Esteitä voimme myös kuvata tuttavallisemmin ongelmina.
Ongelmaa voisimme kuvitella matemaattisesti seuraavanlaisesti. Jos ajatellaan, että tavoitteena on päästä pisteestä A pisteeseen B, ongelma voisi olla este pisteen A ja pisteen B välillä. Tarkoitus olisi löytää tämä este, tutkia sitä mahdollisimman tarkasti ja löytää ratkaisu ongelmaan itse ongelmasta.
Tarkoituksen on löytää kyseinen ongelma ja pureutua siihen mahdollisimman perusteellisesti. Mikä on oikea ongelma, mikä on ongelman luonne, mitä ongelmaan liittyy, miten itse yksilönä liittyy ongelmaan, mikä on ratkaisu ongelmaan ja mikä konkreettinen muutos poistaa ongelman. Mikä on todellinen ongelma? Mikä on ongelman lähde?
Jos näkee vain ongelmia, elämä on luultavasti yhtä suurta ongelmaa. Sen jälkeen, kun ymmärtää ongelmaa, on valmis myös miettimään ratkaisuja. Ratkaisut ongelmien sijaan ja ratkaisuja ennen ongelmaa. Kuten ongelmatkin, löytyvät myös ratkaisut jokaisesta itsestään.
Ratkaisu ongelmaan vai ratkaisun etsiminen ongelmasta?
Onko olemassa ongelmaa vai luoko ongelman itse? Onko ongelmaa olemassa, jos siihen on jo ratkaisu?
Elämässä on lukuisia tilanteita, jotka tarjoavat mahdollisuuden ongelmien ratkomiseen. Elämä on myös itsessään yksi suuri ongelma. Ongelma, joka vaatii ratkaisua. Monia erinäisiä päättelytehtäviä erilaisissa tilanteissa sekä vastoinkäymisissä. Tasapainoilua erilaisten reaktioiden sekä tunnemyrskyjen aallonharjalla. Tasapaino ei ole asioiden olemista tasapainossa, vaan tasapainoista suhtautumista itse asioihin.
Mikä on siis oikea ongelma?
Ongelmien todellinen ydin on henkilökohtainen suhtautuminen ongelmaan. Jos kengännauha katkeaa ja kokee tämän ongelmaksi, ostamalla uuden kengännauhan löytää tähän ratkaisun. Jos ratkaisee asian ostamalla suoraan uuden kengännauhan, ei ole olemassa ongelmaa, on vain ratkaisu.
Matematiikassa on tehtävä. Yhtälö, jonka avulla syntyy ratkaisu. Esimerkiksi 5+5=10. Tässä 5+5 on yhtälö, joka tulee ratkaista. Numero 10 on ratkaisu. Asiat ja tekijät ongelmassa sisältävät juurikin tämänkaltaisia yhtälöitä. Ongelma ja ratkaisu, tilanne ja ratkaisu. Tärkeintä on siis tietää, mikä on oikea ongelma.
Esimerkiksi: Henkilöä koskee päähän ja hän ottaa särkylääkkeen. Poistaako se todellisen ongelman? Sen, miksi henkilöä koskee päähän?
Usein asian ratkaiseminen menee itse ongelman ymmärtämisen edelle. Tehokkainta olisi ymmärtää ongelmaa, joka väistämättä tuo esiin ratkaisun. Jos henkilöä koskeekin päähän sen vuoksi, ettei hän juo tarpeeksi vettä, asia ratkeaa ilman, että on tehtävä turhia ratkaisuja. Turhat ratkaisut ovat yksinkertaisesti turhia.
Elämä on täynnä tällaisia tapahtumia. On ihmeellistä, kuinka jokainen tapahtuma, asia tai ongelma elämässä kuitenkin noudattaa hyvin samankaltaista yhtälöä. On olemassa yhtälö, tai ongelma, ja ratkaisu. Kaikkeen on olemassa ratkaisu. On vain puutetta paneutua, ajatella sekä ottaa asiasta selvää.
Kun ymmärtää ongelmia, jäljelle jää vain ratkaisuja. Siksi ongelmien ymmärtäminen elämässä auttaa elämän, mutta myös todellisuuden muodostumisessa yksinkertaisemmaksi. Hyvin usein ongelmat noudattavat samaa yhtälöä. Asiat ja tekijät ovat erilaisia, mutta ongelma voi pohjimmiltaan olla sama. Kun ymmärrys kasvaa erilaisten ongelmien välillä, samaa ratkaisua voi käyttää eri ongelmiin.
- Vastoinkäyminen onnistuminen tai virhe
Tapahtumissa ja asioissa on osallisena yleensä ajatuksia, toimintamalleja sekä hyvin paljon erilaisia näkökulmia, mielipiteitä, erimielisyyksiä ja myös erilaisia tapoja ajatella.
Tapahtumat ja asiat voivat vaikuttaa joskus ihan muulta, mitä ne todellisuudessa ovat. Tähän vaikuttavat henkilökohtaiset tavat ajatella sekä odotukset tapahtumien ja asioiden suhteen. Tapahtumia ja asioita kokee myös onnistumisiksi. Hyvin tärkeää onkin tarkastella, mitä elämässä tapahtuu, mitä ympärillä tapahtuu ja miten ne liittyvät omaan itseen. Mitä on vastoinkäyminen ja miksi? Jos onnistuu, niin mikä on johtanut onnistumiseen?
On myös tärkeää ajatella, mitä itse pitää virheenä ja miksi. Jos tekee virheen ja epäonnistuu, mutta keksiikin ratkaisun epäonnistumisen kautta, onko silloin ollut lainkaan virhettä tai epäonnistumista?
Hyvin tärkeää on myös miettiä, miten itse ajattelee tapahtumista sekä asioista. Olisiko mahdollista tutkia ja ottaa selvää tapahtuneista, mitä ne ovat ja miksi ovat sekä miettiä henkilökohtaista suhtautumistaan näihin asioihin. Voisiko vastoinkäymisessä olla jotakin hyvää? Voisiko onnistumista käyttää jatkossa johonkin toiseen tapahtumaan, asiaan tai ongelmaan?
Samalla on myös hyvä tutkia ongelman luonnetta.
Ongelman luonne
Elämässä on monia tapahtumia tai asioita, jotka voi ajatusrakenteidensa vuoksi kokea ongelmiksi tai jotka sisältävät asioita, joita kokee ongelmiksi. Tapahtumia ja asioita olisikin hyvä tutkia perusteellisesti todellisen ongelman löytämiseksi. Mikä on ongelma? Miltä ongelma vaikuttaa? Mistä ongelma koostuu?
Ongelma voi siis yksinkertaisesti olla vain este kahden pisteen välillä. Ongelman luonteen selvittämiseksi tulee tarkastella näitä kahta pistettä erikseen ja tutkia, miten ne rakentuvat itse ongelman kanssa. Voitaisiin ajatella pisteen A olevan lähtökohta ja pisteen B tavoite. Tällöin tulisi tarkastella, mikä on siis lähtökohta A, mitä se pitää sisällään ja miten se liittyy tavoitettavaan pisteeseen B. Miten lähtökohta A vaikuttaa pisteen B saavuttamiseen ja mitkä vat tarvittavat toimet ja työkalut pisteeseen B pääsemiseksi.
On myös tarkasteltava pistettä B, mikä on tavoite ja mitä on tehtävä päästäkseen pisteeseen ja miten piste B eroaa pisteestä A. Miten mahdollinen este haittaa pääsemistä kokonaisuudessaan pisteestä A pisteeseen B. Hyvin yksinkertaisen tarkastelun avulla on mahdollista päästä kiinni ongelman luonteeseen. Tärkeää on myös ottaa huomioon, onko ongelma henkilökohtaisissa tavoissa ajatella tai toimia vai onko ongelma jokin ulkopuolinen tekijä. Tarpeellista on myös tutkia ongelman rakennetta eli yhtälöä. Miten todellinen ongelma ilmenee?
- Analysointi
Tapahtumien sekä asioiden analysointi on hyvin tärkeässä osassa näiden ymmärtämisessä, mutta myös itseensä tutustumisen prosessissa. Tapahtumien ja asioiden analysoinnissa on tärkeää tarkastella tapahtumien ja asioiden kulkua sekä niiden erilaisia liikkuvia osia ja vaikutusta omaan itseensä. Lähempi tarkastelu ja analysoiminen auttaa pääsemään kiinni tapahtumaan tai asiaan yksityiskohtaisemmin ja objektiivisemmin. Objektiivisuus olisi hyvä pitää tavoitteena, jos haluaa saada suurimman hyödyn irti tapahtuman tai asian tutkimisesta.
Omat tuntemukset, mielipiteet sekä ajatukset asioista muovaavat tilanteita vääristävästi. Tärkeää on päästä näiden asioiden yläpuolelle ja tarkasteltava tapahtumaa tai asiaa ikään kuin irrallisena itsestään. On tarkasteltava tapahtumaa tai asiaa vain tapahtumana tai asiana, havainnoiden, opiskellen sekä pohtien. On tärkeää pohtia, missä ongelma ilmenee, perehtyä tähän ongelmaan, ymmärtää ongelmaa sekä etsiä ratkaisu itse ongelmasta.
Henkilökohtaisen tavan suhtautua merkitys on todella suuri. On nähtävä asiat asioina sekä pyrittävä näkemään oman itsen ja näkemyksensä vaikutus asian suhteen.
Analysoidessa on eroteltava itsenä tapahtumasta tai asiasta sekä nähtävä se ratkaistavana olevana yhtälönä. Vastuun ottaminen tapahtuman tai asian tutkimisesta, mahdollisista epäkohdista sekä siihen liittyvistä tekijöistä mahdollisimman kattavasti on välttämätöntä. Mitkä tekijät ovat tärkeitä tapahtumassa tai asiassa ja miksi? Mitä haluat oppia tapahtumasta tai asiasta ja miksi?
Tarkastelemme asiaa myös ongelman näkökulmasta
Ongelman analysointi
Itse ongelman ja ongelman luonteen tarkastelussa on tarkoitus ottaa selvää itse ongelmasta ja ongelman luonteesta. Mikä on ongelma, mistä ongelma koostuu, mitkä tekijät vaikuttavat ongelmaan ja miten ongelmaa tulisi lähestyä. Tämän jälkeen keskitytään ongelman analysointiin. Mitkä ovat vaikuttavia tekijöitä ongelmassa? Mistä ongelma rakentuu? Mitkä ovat ongelman päätekijät?
Ongelma voi koostua mistä tahansa. Ongelmaan voi liittyä erilaiset tavat ajatella tai suhtautua. Ongelmaksi voi muodostua myös erilaiset tavat toimia. Ongelmana voi kokea myös erilaiset ihmiset ja asiat.
Ongelmaa analysoidessa on tärkeää tutkia ongelmaa monesta eri näkökulmasta. On tärkeää tarkastella ongelmaa mahdollisimman objektiivisesti sekä tutkailevasti ottaen huomioon ongelman ja siihen vaikuttavat tekijät mahdollisimman kattavasti. Tarkoituksena on pilkkoa ongelma mahdollisimman pieniin osiin ja tarkastella jokaista osaa ja ongelmassa vaikuttavaa tekijää mahdollisimman tarkasti ja johdonmukaisesti. Miten mikäkin osa on tekemisissä itse ongelman kanssa ja miten ne vaikuttavat itse ongelmaan. On tärkeää myös, että näkee ongelman ratkaistavissa olevana yhtälönä sekä tutkii sitä myös sellaisena. Mitä liittyy pisteeseen A ja mitä liittyy pisteeseen B? Miten tekijät yhtälössä keskustelevat toistensa kanssa?
- Itsetutkiskelu
Itsetutkiskelu on omaan itseensä tutustumista sekä omien asioiden tutkimista. Itsetutkiskelu lisää ymmärrystä omasta itsestään, mutta sitä kautta myös ymmärrystä elämästä ja sen mekanismeista. Elämän ymmärrtämisen kautta lisääntyy myös ymmärrys ympäröivästä todellisuudesta. On välttämätöntä pohtia omaa itseään sekä omassa itsessä ilmeneviä ajatuksellisia rakenteitaan. Tullessaan tietoiseksi itsestään sekä tavoistaan ajatella ja toimia, on näitä myös mahdollista tällöin muuttaa ja muovata mieleisekseen.
Itsetutkiskelun tärkeimmät työkalut ovat rehellisyys sekä kyseenalaistaminen. Ilman rehellisyyttä, itsetutkiskelu on vain pinnallista. Kyseenalaistaminen taas haastaa miettimään ajatusrakenteidensa johdonmukaisuutta sekä näkemysten todenperäisyyttä. Kyseenalaistaminen koskee kaikkea ajatuksellista sekä saavutettavissa olevaa informaatiota. Henkilökohtaiset ajatukset ja asenteet on työnnettävä sivuun. Kuka minä olen? Mitä minä olen?
Itsetutkiskelun ideana on tarkastella oman itsen merkitystä ja vaikutusta asioihin. Itsetutkiskelussa korostuu henkilökohtainen vastuu elämästään ja tietoisuudestaan sekä valinnoistaan niin ajatuksellisesti kuin toiminnallisestikin. Kun ymmärrys asioiden välillä lisääntyy muuttuvat asiat ja niissä esiintyvät yhtälöt selkeämmiksi. Elämä ja sen sisältämät tapahtumat tai asiat muuttuvat johdonmukaisemmiksi ja yksinkertaisemmiksi.
Tarkastelemme itsetutkiskelua myös ongelman suhteen.
Itsetutkiskelu ongelmassa
Itsetutkiskelu on omien asioiden sekä oman itsensä tutkimista. Hyvin useassa tapauksessa ongelmien ratkaisussa itsetutkiskelu on hyvin olennaisessa osassa ratkaisuun pääsemisessä. Analysoinnilla on tarkoitus tehdä näkyväksi ongelman erilaiset tekijät ja niiden vaikutus itse ongelmaan kun taas itsetutkiskelulla on puolestaan tarkoitus löytää oma mahdollinen osuus kyseiseen ongelmaan. Mikä vaikutus omalla itsellä on kyseiseen ongelmaan ja miksi? Onko mahdollista, että ongelma on pelkästään ajattelun tasolla omassa itsessä?
Itsetutkiskelun tarkoituksena on päästä ymmärrykseen oman itsen vaikutuksesta itse ongelmaan. On tärkeää pohtia, miten voi itse vaikuttaa ongelman ratkaisemiseen. Voiko ongelma siis ratketa pelkästään itsetutkiskelun avulla.
On tarpeellista tutkia, miten ongelma vaikuttaa omaan itseen ja miksi, sekä mikä merkitys tällä vaikutuksella on ongelman suhteen. Itsetutkiskelun kautta on myös tarpeen tarkastella ongelman yhtälöä. Miten itse lähtökohtaan, pisteeseen A ja miten itse liittyy tavoitteeseen, pisteeseen B.
Itsetutkiskelun päämääränä on pohtia myös henkilökohtaisia tapojaan ajatella ongelman suhteen, suhtautumistaan sekä sitä, voisiko ongelman ratkaisu löytyä muuttamalla näitä kyseisiä asioita omassa itsessään. Miten ongelma liittyy omaan itseen? Mikä osuus omalla itsellä on ongelmaan?
- Oivallus ja oivaltaminen
Tutkiessaan jotain tapahtumaa tai asiaa on määriteltävä tämä tapahtuma tai asia. Tämän jälkeen tapahtumaa tai asiaa on tutkittava monesta eri näkökulmasta. On tutkittava suhtautumistaan, analysoitava sekä tutkittava omaa osuuttaan ja näkemystään itse tapahtumaan tai asiaan. On tarkoitus ottaa selvää, mikä on tämän tapahtuman tai asian luonne, mikä on oma suhtautuminen, miltä tekijät näyttävät ja mitkä ovat tekijöiden liikkuvat osaset. Miten omassa itsessä vaikuttavat tekijät vuorovaikuttavat tapahtuman tai asian kanssa ja mikä on omien ajatuksien sekä toimintamallien merkitys ja vaikutus tapahtumaan tai asiaan.
Tapahtumien ja asioiden analysointi sekä henkilökohtainen itsetutkiskelu johtavat väistämättä oivalluksiin. Tarkasteltuaan ajatteluaan ja suhtautumistaan, analysoinut tapahtuman tai asian rakenteet sekä pohtinut niiden merkitystä omaan itseensä, on mahdollisuus tarkastella itse tapahtumaa tai asiaa hyvin monesta eri näkökulmasta. Tämän kautta löytyvät tapahtumaan tai asiaan liittyvät ongelmakohdat. Ongelmakohdat löytyvät joko tapahtumasta tai asiasta, omasta suhtautumisestaan tai tavoistaan ajatella ja toimia.
On siis tarkasteltava itse ongelmaa hyvin laajasti kaikista eri näkökulmista, ymmärrettävä ongelmaa ja löydettävä ratkaisu ongelmaan sitä kautta. Olenko miettinyt asioita irrallisina asioina? Mikä on itse ongelma? Mikä on ongelman ydin?
Oivallus ja oivaltaminen ongelman suhteen
Ongelmaa tarkastellessa on tarkoitus havaita todellinen ongelma tapahtumassa tai asiassa. Tarkoituksena on tunnistaa ongelma sekä pohtia, mitä tai mikä ongelma on ja miksi. Tämän jälkeen on pohdittava, mikä on ongelman luonne, mihin ja miksi ongelma liittyy sekä miten ongelma itsessään ilmenee. Analysoinnin tarkoituksena on tutkia, mitä ongelma pitää sisällään ja mitkä osaset ongelmaan liittyvät. Tarkoituksena on pilkkoa ongelma mahdollisimman pieniin osasiin ja tarkastella kokonaisuutta mahdollisimman objektiivisesti ja tarkasti. Itsetutkiskelun avulla on tarkoitus selvittää oman itsen osuus ongelmaan. Miten oma itse liittyy ongelmaan, miten oma itse vaikuttaa ongelmaan ja olisiko mahdollista keksiä ratkaisu ongelmaan itsensä kautta.
Tehokkainta ja selkeintä on rakentaa mahdollisimman yksinkertainen näkymä ongelmasta, tutkia ongelmaa ja löytää ratkaisu ongelmaan itse ongelmasta. Ongelma tulee selkeäksi sekä näkyväksi tutkailemalla pistettä A jokaisesta neljästä näkökulmasta (Ongelma, Ongelman luonne, Ongelman analysointi, Itsetutkiskelu ongelman suhteen) sekä tutkailemalla pistettä B jokaisesta neljästä samaisesta näkökulmasta. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin tutkia näiden kahden välissä sijaitsevaa estettä, itse ongelmaa, mahdollisimman laajasti ja tarkasti.
Oivaltamisen tarkoituksena on rakentaa ymmärrys ongelmasta ja sitä kautta löytää ratkaisu itse ongelmaan. Tämä jälkeen on mahdollista siirtyä itse ongelman ratkaisemiseen. Onko kaikki näkökulmat ongelman suhteen otettu huomioon? Ymmärtääkö itse ongelmaa?
- Toiminnan tai ajatuksen muuttaminen
Ajatustyö liittyen tapahtuman ja asian tutkimiseen antaa mahdollisuuden tutustua ongelmakohtiin, jotka tapahtumassa ja asiassa vaikuttavat. Tätä kautta on mahdollisuus myös havaita vaikuttava ongelma sekä keksiä ratkaisu tämän ongelman ymmärtämisen kautta. Ratkaisu käytäntöön ottaminen vaatii suoraa toimintaa mikäli ratkaisun haluaa muodostuvan todelliseksi. Tämä vaatii oivaltamisen hyödyntämistä sekä koko ajatuksellisen prosessin kiteyttämistä yhdeksi ratkaisuksi.
Tutkimisen tarkoituksena on herättää ja nostaa esiin ajatuksia, ongelmakohtia sekä oivalluksia ja ratkaisuja tutkittavan asian suhteen. Tärkeintä on, että työskentelee tapahtuman tai asian tutkimisen parissa tietoisesti huomioiden jokaisen olemassa olevan näkökulman.
Tarkoitus on saada kasattua koko tähänastinen ymmärrys ja ajatus sekä lähteä toimimaan sen pohjalta. Kaikkein tehokkainta on kuitenkin jatkaa asian prosessinomaista tutkimista vaiheittain uudelleen ja uudelleen. Tämä tuo väistämättä esiin tapahtumien ja asioiden yhtälöiden samankaltaisuuden sekä oppimisen prosessin selkeät periaatteet. Mitä muutos vaatii? Mitä tarvitsee muuttaa ajattelussaan?
Muutos ongelman suhteen
Muutos ongelman suhteen tarkoittaa ongelmassa vaikuttavien ja esteen luovan tai luovien tekijöiden konkreettista muuttamista ratkaisun mukaisesti ongelman ratkaisemiseksi. Ratkaisusta tehdään tällä tavoin konkreettinen. Kaikki aikaisempi ajatustyö ja sen myötä syntynyt prosessi on välttämätöntä, joka muuttuu ymmärryksen kautta konkreettiseksi ratkaisuksi ongelman suhteen.
Kuten prosesseissa yleensä, ratkaisu ei välttämättä tule näkyväksi johdonmukaisesta tutkimisesta huolimatta ensimmäisellä yrittämällä. Tämän vuoksi johdonmukainen tutkiminen vaatii toistamista sekä tekijöiden huomioimista vieläkin tarkemmin ja kattavammin. Ongelma voi myös lakata olemasta tai tulla näkyväksi tutkimisen alkuvaiheilla. Ongelma ei aina välttämättä vaadi konkreettista toiminnallista muutosta, vaan ongelma voi löytyä henkilökohtaisista tavoista ajatella, suhtautua tai toimia.
On myös ymmärrettävä, että yhden ongelman ratkettua on olemassa lisää ratkottavia ongelmia. Kun ongelma pisteen A ja pisteen B välillä on ratkennut, tulee pisteestä B tällöin lähtökohta ja janan toiseen päähän tavoitteeksi muodostuu piste C. On hyvä tarkastella ongelmanratkonnan prosessia ja tarkastella, voisiko prosessissa syntyneitä oivalluksia hyödyntää muihin olemassa oleviin ongelmiin. Mikä on ratkaisu ongelmaan? Miten muutos on konkreettinen?
Olemisen kolme vaihetta
- Ymmärrys
Ymmärrys on tapahtuman, asian tai ongelman näkemistä eri näkökulmista sekä kokonaisuuden jokaisen pienen asian sekä tekijän merkityksen hahmottamista. Miksi mikäkin on ja miten mikäkin vaikuttaa? Mikä vaikutus milläkin asialla ja tekijällä on mihinkin?
Ymmärrys on yhteyksien näkemistä erilaisten tapahtumissa, asioissa ja ongelmissa vaikuttavien toimintamekanismien välillä. Ymmärrys tapahtumista, asioista sekä ongelmista kasvattaa ymmärrystä ja tietoisuutta erilaisten asioiden ja ongelmien rakenteista sekä mahdollistaa myös erilaisten ratkaisujen tutkimisen sekä hyödyntämisen erilaisissa tilanteissa. On ymmärrettävä omaa itseään ennen kuin on mahdollista ymmärtää täysin elämää, kuten on myös ymmärrettävä tapahtumia, asioita ja ongelmia ennen kuin voi ymmärtää ratkaisuja.
Tapahtumien, asioiden ja ongelmien aikana toteutetut tutkimukset ja niissä esiintyvä oppimisen prosessi johtavat ymmärrykseen. Tätä kautta myös henkilökohtainen näkemys elämästä raaminsa. Tämä rakentaa henkilökohtaisen maailmankatsomuksen sekä perustan omavaraiselle ajattelulle.
Ymmärtäminen on tiedon sisäistämistä ja kokemista sekä kokonaiskuvan hahmottamista kaikkine asioineen ja tekijöineen. Ymmärtäminen on erilaisten asioiden, tekijöiden, sekä ajatusrakenteiden, mutta myös tapahtumien, asioiden ja ongelmien kokonaisuuksien näkemistä objektiivisena. Tämän kautta nämä tekijät myös asettuvat järjestykseen. Ymmärtäminen on kaiken näkemistä järjestyksessä, yksittäisinä asioina ja tekijöinä niiden omille kuuluville paikoilleen. Ymmärryksen suurin tarkoitus on luoda näille tapahtumille, asioille ja ongelmille mahdollisimman selkeä sekä johdonmukainen reitti hyväksymiselle. Tämän jälkeen asioita ja tekijöitä on mahdollista tarkastella suhteessa omaan itseen ja miten asioiden ja tekijöiden kanssa haluaa itse toimia.
Ymmärrys luo asioista ja tekijöistä selkeän kuvan. Kun ymmärtää mikä on tapahtuman, asian tai ongelman todellinen luonne, miten se omaan itseen vaikuttaa ja onko tapahtumalla, asialla tai ongelmalla loppujen lopuksi mitään sen suurempaa merkitystä, on nämä helpompi myös hyväksyä. Tapahtumaan, asiaan tai ongelmaan voi etsiä ratkaisun tai sitten siitä voi vain luopua. Mikäli tapahtuma, asia tai ongelma tarvitsee lähempää tarkastelua, voi asian ottaa uudelleen tutkittavaksi.
Omaa käsitystään ymmärryksestä on tarpeellista tarkastella sekä sitä, mitä ymmärtäminen tarkoittaa itselleen yksilönä ja ihmisenä. Mitä ymmärrys on? Mitä ymmärtäminen tarkoittaa?
- Hyväksyminen
Hyväksyminen on yksi elämän tärkeimmistä työkaluista sekä olemisen muodoista. Elämässä on ja tulee myös olemaan tapahtumia, asioita sekä ongelmia, jotka on yksinkertaisesti hyväksyttävä. Hyväksyminen on lopputulos tapahtumien, asioiden sekä ongelmien tutkimisesta.
Hyväksyminen muodostuu tapahtuman, asian tai ongelman ymmärtämisen kautta. Tapahtuman, asian tai ongelman ymmärtämiseksi tapahtumaa, asiaa tai ongelmaa on tutkittava monesta eri näkökulmasta. Ne on purettava mahdollisimman pieniin osasiin, niissä vaikuttaviin asioihin sekä tekijöihin, ja niihin on paneuduttava mahdollisimman syvällisesti. Jos tapahtuma, asia tai ongelma on yksinkertainen, silloin niitä voi lähestyä yksinkertaisesti. Jos tapahtuma, asia tai ongelma on monimutkainen, niitä on tällöin tutkittava ja prosessoitava mahdollisimman laajasti. Lopulta tapahtuma, asia tai ongelma näyttäytyy vain erilaisista osasista, asioista ja tekijöistä, koostuvaksi kokonaisuudeksi. Tämän kokonaisuuden ymmärtäminen mahdollistaa myös sen hyväksymisen.
Hyväksyminen on lopputulos ja viimeinen vaihe tapahtumien, asioiden tai ongelmien käsittelyssä. Hyväksymisen jälkeen päätös siitä, minkä ratkaisun haluaa tehdä, siirtyy yksilölle itselleen. Haluaako asioiden olevan kuten ne on vai haluaako muuttaa niitä jollain tavoin. Tapahtumasta, asiasta tai ongelmasta luopuminen on myös vaihtoehto.
Kun sisäistää ymmärtämisen sekä hyväksymisen merkityksen asioiden tutkimisessa, niitä pystyy myös käyttämään työkaluina jokaiseen tapahtumaan, asiaan tai ongelmaan elämässä. Miten päästä ymmärrykseen ja hyväksymiseen? Mitä on hyväksyminen ja mitä se merkitsee?
- Luopuminen
Luopuminen tarkoittaa päästämistä irti tapahtumasta, asiasta tai ongelmasta. Tapahtuman, asian tai ongelman luonteen sekä rakenteen perinpohjainen ymmärtäminen luo reitin hyväksymiselle. Tämän jälkeen ratkaisut tapahtuman, asian tai ongelman suhteen tulevat myös näkyväksi.
Tapahtuma, asia tai ongelma on ensin hyväksyttävä, ennen kuin siitä voi todella luopua. Tapahtumien, asioiden ja ongelmien muuttaminen ja korjaaminen on mahdollista, mutta ensin on luovuttava vanhasta, että tilalle voi rakentaa uutta. Uuden rakentaminen vaatii aina luopumista vanhasta.
Luopuminen on vaihe, joka sinetöi tapahtuman, asian tai ongelman pitkäjänteisen tutkimisen. Luopuminen tarkoittaa irti päästämistä ja etenemistä sekä uuden vastaanottamista. Tämän toimenpiteen tarkoituksena on päästää irti ongelmia aiheuttavista sekä epäkäytännöllisistä ja epäjohdonmukaisista asioista ja tekijöistä sekä antaa tilaa uusille tavoille ajatella sekä toimia. Luopumisen seurauksena nämä asiat ja tekijät lakkaavat olemasta tehden elämästä selkeämpää sekä yksinkertaisempaa. Mistä tulisi luopua? Mitä tapahtumaa, asiaa tai ongelmaa tulisi tutkia?
Minä
- Minä
Tapahtuman asian tai ongelman tutkimisen prosessin avulla voi pureutua järjestelmällisesti näissä vaikuttaviin epäkäytännöllisiin sekä epäjohdonmukaisiin asioihin ja tekijöihin. Epäkäytännölliset asiat ja tekijät luovat ristiriitoja sekä esteitä aiheuttaen reaktioita niin yksilössä itsessään kuin elämän ja todellisuuden tulkitsemisessakin. Tapahtumien, asioiden sekä ongelmien tutkimisen myötä henkilökohtainen ymmärrys muuttuu selkeämmäksi ja ajatukset sekä toimintamallit näkyviksi. Tätä kautta elämä sekä todellisuus muodostuu johdonmukaisemmaksi. Tästä syntyy ketjureaktio, jonka johdosta yksilö alkaa kyseenalaistamaan elämäänsä, todellisuuttaan, mutta myös omaa itseään. Kuka minä olen? Mitä minä olen? Mitä on elämä? Mitä on todellisuus?
Tämänkaltaiset kysymykset kumpuavat esiin hämmästyneisyyden ja uteliaisuuden keskeltä. Yksilö ajautuu tällöin täysin uudelle maaperälle. Kysymysten avulla on mahdollisuus ja hyvinkin tarpeellista tutkia henkilökohtaista elämäänsä sekä todellisuuttaan ja rakentaa ne itselleen mahdollisimman mieleisiksi. Kysymykset johdattavat yksilöä myös itsensä äärelle, mikä on ihanteellisin lopputulema. Reitin luominen yksilön itsensä syvimpään ytimeen.
Mikä on jotain sellaista, mistä tulisi päästä selville ja mistä tulisi päästää irti? Tämä on koko ympyränmuotoisen ajattelun perusidea. Aiemmin mainittujen toimenpiteiden jälkeen haittatekijöiden ja ylimääräisten asioiden ja tekijöiden lakattua olemasta jäljelle jäävä tila vapautuu toisaalle. Oman itsensä tutkiminen myös johdattaa yksilön tietoiseksi itsestään, mikä toimii työkaluna uudelle tutkimusmatkalle; syvemmälle yksilöön itseensä. Tietoisuus omasta itsestään luo mahdollisuuden tarkkailla omaa itseään, mutta myös ympäröivää maailmaa kuin irrallaan itsestään. Tämän kautta on mahdollista nähdä asiat vain olemassa olevina sekä toistensa kanssa vuorovaikuttavina asioina ja tekijöinä. Näin ollen loppujen lopuksi on vain “minä”, kaiken vuorovaikuttaessa ja tapahtuessa omassa itsessään, mutta myös itsensä ympärillä. Kaikki vain yksinkertaisesti on. Tällöin valinta jää vain omalle itselleen siitä, mihin näistä asioista tarttua sekä minkä vain antaa olla ja mennä.
Minää tutkiessa on unohdettava kaikki muu ajatustyö sekä tutkiminen ja asetuttava vain itsensä äärelle oman itsensä kanssa. Tämän vaiheen tarkoituksena on päästää irti kaikesta, luopua kaikesta ja nähdä itsensä vain itsenään. Tässä vaiheessa on tarkoitus harjoitella kaikkea edellistä konkreettisina toimina ja nähdä itsensä vain olemisen kolmen vaiheen kautta.
Elämä on ympyrän muotoinen -elämänfilosofian kaaviot löydät täältä!