Viialassa työhuoneellani olen aloittanut ensimmäisiä hyperkubistisia tutkielmiani ja käytän yhtä niistä esimerkkinä, kuinka metroniikka näkyy työkaluna analysoitaessa sekä tarkastellessa erilaisia tapahtumia, asioita tai ongelmia.
Tässä tutkielman tutkimuksessa sovellan metatroniikan ulottuvuuksia sekä itsetutkiskelun prosesseja konkreettiseen asetelmaan. Tavoitteena ei ole kuvata asetelmaa sellaisenaan, vaan paljastaa sen rakenteet, merkitykset sekä tekijän tietoisuuden vaikutuksen niihin. Tutkimus etenee ulottuvuus ja siihen liittyvät vaiheet kerrallaan, metatroniikan integraation mukaisesti kolmiulotteisesta havainnosta kohti mielen prosesseja lopulta tietoisuuden tasolle, jossa teos ja tekijä kohtaavat.
Asetelmana toimii omenoista, banaaneista sekä mariskool -maljasta luotu asetelma, joka on asetettu puiselle pöydälle vanhasta lakanasta tehdyn liinan päälle.
Kolmas ulottuvuus, informaatio ja vuorovaikutus (3D):
Asetelma ilmentyy fyysisten rakenteidensa kautta kolmannessa ulottuvuudessa. Asetelma kuvataiteessa on erilaisista esineistä koottu kokonaisuus, jota voidaan kuvata esimerkiksi maalaten. Asetelmia on maalattu kautta taiteen historian, ja ne ovat sisältäneet astioita, hedelmiä, erilaisia ruokatarvikkeita tai muita esineitä. Asetelman avulla maalatessa voi tutkia tämän asetelman erilaisia tekijöitä, kuten kuinka asiat ja esineet vuorovaikuttavat toisiinsa nähden, miten valo ja varjo käyttäytyy sekä kuinka asetelmaa ylipäätään kuvata henkilökohtaisen näkemyksensä mukaisesti.
Asetelmaan valitut asiat tai tekijät keskustelevat toistensa kanssa, tai niiden avulla voi rakentaa mielenkiintoisia mielleyhtymiä tai ajatuksellisia vihjeitä näkemyksistään. Asetelma ei välttämättä siis ole vain erilaisista asioista tai tekijöistä kasattu kokonaisuus, vaan asetelma itsessään voi pitää sisällään viestin, tarinan tai tarkoituksen.
Kun asetelmasta tehtyä maalauksellista teosta katsoo, voi nähdä joko pelkästään yritelmän imitoida todellisuuden ilmiötä, tai sitten nähdä taidon, tekniikan sekä näkemyksen tuoman nerokkuuden itse maalauksessa. Asetelman kuvaaminen esimerkiksi mahdollisimman realistisesti vaatii taitoa ja ymmärrystä menetelmistä sekä tarvittavista välineistä. Ymmärtääkseen asioita ja tekijöitä sekä niiden asettumista kaksiulotteiselle pinnalle tunnistettavasti ja realistisesti, on ymmärrettävä perspektiiviä ja tapaa kuvata näitä. On ymmärrettävä valon käyttäytyminen sekä sen tuomat ilmiöt oikeassa suhteessa maalattuun kuvaan. On myös ymmärrettävä maalattavan kohteen oikeasuhtaisuus sekä sen asetteleminen maalattavalle pinnalle niin, että kuvattu teos olisi myös tulkitsijalleen johdonmukainen sekä kiinnostava.
Kun käytän esimerkkinä asetelmaa omenoista, banaaneista, mariskool -maljasta sekä niiden sijoittumisesta liinalle ja pöydälle, tulee minun tarkastella myös tätä asetelman kokonaisuutta monesta eri näkökulmasta.
- Asetelma: omenoita, banaaneja ja mariskool pöydällä liinan päällä
Asetelmaa tulkitaan näkemällä ja havaitsemalla. Asetelma sisältää geometrisia aloja sekä muotoja. Erilainen materiaali myöskin ilmentyy asetelmassa, kuten puu, lasi, hedelmät, kangas. Nämä kaikki ovat luonnon tarjoamia rakenteita, ja niillä kaikilla on historiansa. Omena on lähtöisin puusta, ´puu on lähtöisin siemenestä, siemen on lähtöisin omenasta. Kangas on joskus ollut pellolla kasvavaa puuvillaa, sekin on saanut alkunsa siemenestä. Pöytä on puuta, ja puu on kasvanut ja saanut alkunsa samoin tavoin. Puu on käsityön voimin valmistettu geometristen sääntöjen mukaisesti pöydäksi, joka asetelmaa kannattelee. Pöydän tarkoitus on luoda taso, jolla esineet ilmentyvät kuvattavaksi.
Tämänkaltaisen ajattelun kautta näemme sekä materiaalisen historian, mutta myös eri merkitykset sekä rakenteet asetelmassa sekä siihen vaikuttavissa tekijöissä. Pöytä ei ole vain pöytä, sillä on merkitys suhteessa sen päälle aseteltuihin tekijöihin. Omena ei ole vain omena, vaan se on ilmentymä jatkumosta, toistosta, kehästä. Mariskool on malja, suunnitelman mukaan toteutettu esine ja teos. Lasi on joskus ollut hiekkaa ja siitä on luovan prosessin kautta tehty esine. Kaikki nämä aiemmin mainitut ovat olleet joskus todellisuudessamme esiintyvien materiaalisten ominaisuuksien muovattuja lopputuloksia. Nämä kaikki myös sisältävät geometriset matemaattiset rakenteet. Omena tai pöytä eivät ole abstrakteja objekteja, vaan ne rakentuvat todellisuutemme säännöille.
Ongelma: asetelman purkaminen ja uudelleen rakentaminen hyperkubismin periaatteiden mukaisesti
Käsittelemme asetelman purkamista ja uudelleen rakentamista hyperkubismin periaatteiden mukaisesti ongelman yhtälöiden kautta. Määrittelemme lähtökohdan, pisteen A, sekä tavoitteen, pisteen B. Tämän lisäksi pohdimme mahdollista estettä, ongelmaa, näiden kahden pisteen välillä.
Lähtökohta, A:
Lähtökohtana toimii pöydälle liinan päälle kasattu asetelman kokonaisuus, joka sisältää omenoita, banaaneja, mariskool- maljan sekä näiden alla olevan vanhasta lakanasta tehdyn liinan. Nämä on aseteltu pöydälle, joka toimii asetelman jalustana.
Tavoite, B:
Tavoitteena on asetelman purkaminen sekä uudelleen rakentaminen hyperkubismin periaatteiden mukaisesti. Tavoite on luoda hyperkubistinen tutkielma, joka ilmentää kolmea eri ulottuvuutta, kolmatta informaation ja vuorovaikutuksen ulottuvuutta, neljättä mielen ja ajatuksen ulottuvuutta sekä viidettä tietoisuuden ulottuvuutta samanaikaisesti. Tutkielmassa ulottuvuudet vuorovaikuttavat, mutta myös leikkaavat toisiaan niin ajatuksellisesti kuin rakenteellisestikin. Tutkielma rakentuu vanhan materiaalin avulla. Tutkielman pohjaksi muodostuu vanha lipaston laatikon pohja. Muita ulottuvuuksia kuvaa eristeenä toiminut vanha finnfoam levy. Tutkielmassa esiintyy erilaisia kollaasimateriaaleja kuten vanhaa puukuvioista dc-fixiä, puu itsessään, vanhat vaatteet sekä puumateriaalit. Valokuvakollaasi tuo sirpaleita realistisesta todellisuudestamme.
Este, ongelma:
Useita vuosia yritettäessä luoda hyperkubistista teosta, on ongelmaksi muodostunut ajatuksellinen haaste luoda teoriaa vastaava visuaalinen näkemys ja tulkinta. Henkilökohtaiset tavat ajatella taidemaalauksesta sekä aikaisemmat teoriat esimerkiksi perinteisen kubismin suhteen ovat vanginneet ajattelun kaksiulotteisen pinnan tasolle. Kubistit yrittivät vangita tämän moniulottuvuuksellisuuden kaksiulotteiselle pinnalle mahdollisimman kattavasti. Myös ajatukset mielen ja ajatuksen, mutta myös tietoisuuden kuvaamiseksi tuottavat haasteita.
Miten kuvata kolmea toisistaan eroavaa ulottuvuutta samanaikaisesti ja vakuuttavasti niin, etteivät ne sulje toisiaan pois eivätkä tuhoa toisiaan? miten nämä ulottuvuudet rakentuvat luovan prosessin tuotokseksi?
Materiavalintojen suhteen esteeksi muodostuu teorian mukaiset elementit, kuten asetelmassa esiintyvien asioiden ja tekijöiden viitemäinen muistutus. Kuinka kuvata omenaa kierrätysmateriaalien avulla?
- Asetelman luonne:
Havaittaessa sekä tulkittaessa asetelmaa, on tärkeää tutkia henkilökohtaista suhtautumistaan asetelmaan sekä asetelman luonnetta. Tässä tapauksessa asetelma toimii alustana hyperkubistisille tutkielmille. Asetelma ei siis informaation näkökulmasta sisällä mitään erityistä kannanottoa tai viestiä, vaan se on enemmänkin rakenteellinen malli tuleville tutkielmille. Se on fyysinen tilassa toimiva rakenteellinen kokonaisuus, jonka rakenteellisuutta on tarkoitus tutkia sekä jonka erilaisia asioita ja tekijöitä on tarkoitus tarkastella monesta eri näkökulmasta sekä kuvakulmasta yhdenaikaisesti.
Asetelman kokonaisuuden tarkoitus on sen esiintyminen havaittava sekä tulkittavana kohteena, harjoituskappaleena.
On myös tarpeen tutkia henkilökohtaista suhtautumistaan asetelmaa kohtaan sekä siinä esiintyviin elementteihin. Miksi nämä asiat ja tekijät ovat valikoituneet asetelmaksi? Miksi omena, banaani, mariskool, liina ja pöytä?
Olen tehnyt aikaisempia kubistisia tutkielmia samasta aiheesta vuosia sitten. Hyperkubismin yksi periaate on, että samoja asioita tutkitaan ja maalataan eri näkökulmista sekä kuvakulmista uudelleen ja uudelleen. Tämän vuoksi asetelma juuri tämänkaltaisena on minulle tärkeä. Asetelmalla tässä muodossaankin on siis jo olemassa oleva lähtökohta ja merkitys. Se ei ole siis sattumanvaraisesti valittu kohde, vaan jatkumo jo olemassa olevasta prosessista. Yksi asetelma kuvaa siis samaa vuosien mittaista tarinaa, yhdestä näkökulmasta, asetelman näkökulmasta. Kuinka itse suhtaudun asetelmaan? Asetelma on minulle tutkimuskohde siinä missä olen maalannut myös muita asetelmia sekä niissä esiintyviä tekijöitä useaan kertaan. Esimerkiksi kitara elementtinä esiintyy useissa teoksissani erilaisissa asetelmissa ja on kuvattu eri tavalla eri aikakausina. Nämä ovat tutkimuksen kohteita, asioita sekä tekijöitä. Kohteiden analysointi, tutkiminen ja maalaaminen viehättävät minua maalaustavasta riippumatta.
Ongelman luonne
Ongelmaa tarkasteltaessa ongelma on mielen ja ajatuksen prosessi, joka liittyy tapoihin ajatella sekä suhtautua. Opittu tieto sekä ymmärrys jostakin hämärtävät kykyä päästä kiinni vapaan luovan prosessin ytimeen, itse luomiseen ajatuksettomasti ja tietoisuuden kautta.
Tässä tapauksessa lähtökohta, piste A, on selkeä, sekä tavoite, piste B, on myös selkeä. Ongelman luonne liittyy henkilökohtaiseen suhtautumiseen luovuuden erilaisia teorioita ja näkemyksiä kohtaan. Lähtökohtana toimiva asetelma on konkreettinen kolmiulotteinen kohde ja tavoite on tuottaa kolmiulotteinen hyperkubistinen tutkielma.
- Asetelman analysointi:
Analysoidessa asetelmaa on otettava huomioon konkreettiset tekijät asetelman kuvaamista varten. Miten asiat ja tekijät vuorovaikuttavat toisiinsa nähden sekä ympäristöönsä nähden. Miten omena asettuu pinnalle, miten se vuorovaikuttaa muiden asioiden sekä tekijöiden kanssa ja mikä sen rooli on asetelmassa rakenteellisena elementtinä. Miten banaani asettuu tai miten asettuu mariskool malja. Miten liina vuorovaikuttaa näihin tekijöihin ja mikä rooli liinalla on asetelmassa? mikä on pöydän rooli asetelmassa?
Nämä kaikki asetelmassa vaikuttavat asiat ja tekijät ovat konkreettisia olemassa olevia elementtejä. Hedelmät ja astiat, kuten myös pöytä on kolmiulotteisia rakenteellisia ja konkreettisia objekteja, jotka asettuvat niille asetetuille paikoilleen. Näiden tekijöiden kolmiulotteisuutta todentaa valo, joka ilmentää olemusta, mutta myös tuo näkyväksi objektien syvyyden ja muodon. Valo ja varjo ovat siis yhtä konkreettisia todellisuuden elementtejä kuin myös tuo omenakin, rakenteena, ei niinkään vain havaintoa tukevana tekijänä. Valot ja varjot tässä asetelmassa paljastavat tämän asetelman rakenteellisuuden, kolmiulotteisuuden, mutta myös ajatuksellisen kerroksellisuuden. Pöytä tekijänä on muutakin kuin vain pöytä, jonka tasolle asetelma laskeutuu. Sen näkymättömissä on sitä kannattelevat rakenteet, jotka tekevät pöydästä pöydän. Näkemällä näitä rakenteita ei näe, mutta ne ovat silti olemassa ja ne kannattelevat koko asetelmaa. Nämä rakenteet jäävät yleensä varjoon ja huomaamatta, mutta ilman näitä rakenteita sekä pöydän tarkoitusta ja olemusta, ei asetelma pysyisi vakaana pöydällä, tai koko pöydän ideaa ja merkitystä ei olisi olemassakaan. Pöytä ei siis ole enää pöytä, mikäli sen rakenteet lakkaavat olemasta.
Liinan merkitys asetelmassa ei myöskään olen merkityksetön. Liina asettaa rajatun alan pöydän päälle, johon hedelmistä ja maljasta rakennettu asetelma asettuu. Ne ovat raamit, jonka sisälle tämä asetelma rakennetaan. Liina myös korostaa asetelmaa raameillaan luoden näille hedelmille sekä maljalle alusta, jossa ne näyttäytyvät omana itsenään. Pöytä on siis rakenne, joka kokonaisuutta kannattelee ja joka mahdollistaa kokonaisuuden olemassaolon sellaisenaan. Liina luo raamit asetelmassa vaikuttaville asioille ja tekijöille. Hedelmät sekä malja ovat kolmiulotteisia tekijöitä näitten rakenteellisten sekä rajaavien tasojen päällä.
Ongelman analysointi
Ongelmaa analysoitaessa on otettava huomioon ongelmassa vaikuttavat tekijät. Ongelmaksi muodostuvat ajatusrakenteelliset haasteet siitä, onko itse tekijänä mahdollisuus luopua vanhoista uskomuksista ja ajatuksista taidemaalausta, mutta myös henkilökohtaista ajatusta edeltäviä teorioita sekä ajatuksia kohtaan.
Ongelmana tulevat myös tämän kautta materiaalivalinnat. Mitkä materiaalit kuvastavat ja todentavat tätä ulottuvuusajattelua? onko jokin liikaa, kuinka tasapaino säilyy? Miten materiaalin avulla voi muodostaa hyperkubistisen näkemyksen teoriaa vastaavaksi.
Tutkielmaa luodessa on myös muistettava hyperkubismin kieli. Hyperkubismi on rakennetta, merkitystä sekä tarkoitusta kunnioittava tapa ajatella. Miten nämä ominaisuudet näkyvät teoksessa, ja kuinka ne on mahdollista rakentaa itse teokseen?
- Itsetutkiskelu asetelman suhteen
Itsetutkiskelu asetelman suhteen on tässä tapauksessa yksinkertaista. Koska tavoitteenani on luoda asetelmasta hyperkubistinen tutkielma, liittyy se henkilökohtaisiin tutkimuksiini sekä ajatusprosesseihini asian suhteen. Tunnetasolla tunnen iloa ja lapsenomaista innostusta.
Miten tämä asetelma sekä siinä vaikuttavat tekijät liittyvät minuun, on tämä ainoastaan tutkimuksellinen elementti. Tämä on jatkumo jo maalatuille tutkielmille, mutta sitten taas ihan omanlaisensa hyperkubistinen tutkielma, jota seuraa vielä monta samasta asetelmasta tehtyä tutkielmaa.
Itsessään asetelmassa esiintyvät elementit eivät minuun juurikaan vaikuta. Pidän omenoista, banaaneista sekä mariskool- maljasta. Pidän näiden esteettisyydestä sekä varsinkin hedelmien alkukantaisuudesta ja tarinasta. Omenaa on kuvattu asetelmissa kautta aikojen, jo satoja vuosia ennen olemassaoloani. Itse omena on ollut olemassa jo tuhansia vuosia muotona ja olemuksena.
Voisin siis sanoa, että asetelman vaikutus minuun on ainoastaan tässä kohtaa tutkimuksellinen. Asetelma on kohde, jota havainnoin ja tulkitsen, analysoin ja jota pyrin muuttamaan ajatustani vastaavaksi luovan prosessin avulla.
Itsetutkiskelu ongelman suhteen
Kun tutkimme omaa itseämme suhteessa ongelmaan, on tarkasteltava suhtautumistaan ongelman suhteen. Jos olen itse tämän tutkielman luoja, määrittelenkö itse siis tälle tutkielmalle raamit ja minkä ajatusrakenteen kautta?
Suurin ongelma on henkilökohtainen suhtautuminen taiteeseen sekä siinä jo vallinneisiin ajatuksiin sekä ilmentymiin. Jos olen taidemaalari, tarkoittaako se sitä, että voin maalata ainoastaan kaksiulotteiselle pinnalle tai yrittää visualisoida ideoitani kaksiulotteiselle pinnalle?
miten oma itse vaikuttaa purkamiseen uudelleenrakentamiseen? suhtautuminen? näkemys? teoria? oman itsen tapa tehdä?
- Oivallus ja oivaltaminen asetelman suhteen:
Asetelman kokonaisuuden merkitystä, mutta myös siinä vaikuttavien asioiden ja tekijöiden erilaisia merkityksiä voi tarkastella asetelman tutkimuksen jälkeen. Asetelmaa voi pitää vain erilaisista esineistä rakennettuna kolmiulotteisena merkityksettömänä kokonaisuutena, tai sitten sen voi purkaa ja tehdä siitä merkityksellisen tutkimalla kohteen sisältämiä asioita ja tekijöitä, mutta myös niiden ominaisuuksia sekä tarinoita. Nykypäivän materialistisen näkökulman mukaan mikään materiahan ei ole muuta kuin materia, vaikka materialla oma muistinsa sekä historiansa, mutta myös tarkoituksensa ja merkityksensä.
Omena on kehämainen jatkumo olemuksena ja muotona, mutta se on myös ravintoa. Omena on toiminut myös symbolina erilaisissa historiallisissa kertomuksissa ja tarinoissa. Omena ei ole vain kolmiulotteinen rakenteellinen objekti, vaan sen historiallinen informaatio sekä sen kolmannen ulottuvuuden käytännölliset käyttötarkoitukset tekevät siitä myös merkittävän tekijän todellisuudessamme. Tämä on vain yhden tekijän esimerkki asetelman kokonaisuudessa. Samankaltaiset tarkoitukset ja merkitykset koskevat myös muita asetelmassa havaittavia asioita ja tekijöitä.
Asetelmassa havainnoidaan myös fyysisiä rakenteita, kuten mittasuhteita, muotoja sekä kuvakulmaa mistä asetelmaa kuvataan. Hyperkubismissa tarkoitus on tuoda esiin nämä piilotetut rakenteet sekä rakenteiden merkitys kokonaisuuteen nähden niin fyysisesti kuin filosofisestikin. Hyperkubismi ei ole tulkintoja vain pinnasta, vaan rakenteista, tarkoituksesta sekä merkityksistä. Nämä ovatkin enemmän ilmentämisen kohteina kuin pinnalliset tekijät. Me näemme ja havaitsemme pinnan jokapäiväisessä elämässämme, mutta harvoin puhumme rakenteista tai ominaisuuksista, tarkoituksista tai merkityksistä niiden taustalla. Se on nyky-yhteiskuntamme suurin ongelma. Rakenteita eikä niiden merkitystä osata arvostaa, jonka vuoksi kukaan ei niitä myöskään halua yrittää ymmärtää. Tämä näkyy myös ihmisyksilöissä.
Valot sekä varjot tuovat näkyviin asetelman fyysiset ominaisuudet. Ilman valoa, meillä ei olisi asetelmaa. Ilman valoa ei olisi mitään muutakaan. Varjoa ei silti tule väheksyä, sillä ilman varjoa me emme näkisi näitä rakenteita emmekä havaitsisi mitään muuta kun tylsiä kaksiulotteisia aloja. Toisaalta, jos ei ole varjoa, se tarkoittaa, ettei ole myöskään valoa.
Tässä tapauksessa asetelma toimii alustana hyperkubistiselle tutkielmalle. Jos mietimme oivalluksia sen suhteen, on meidän muutettava tapaamme nähdä nämä kohteessa vaikuttavat asiat ja tekijät. Omena ei ole realistinen muoto, vaan olemus ja ajatus, kuten muutkin vaikuttavat tekijät ja esineet. Hyperkubismissa nämä olemukset todennetaan nopealla havainnon viivalla sekä rakenteellisilla elementeillä, jotka imitoivat muotoa. Valokuvakollaasi sekä muu kollaasi antaa vihjeitä tekijöiden realistisesta olemuksesta. Hyperkubistinen asetelma on rakenteellinen sekä olemuksia yksinkertaisesti kuvaava kolmikerroksinen kokonaisuus, jossa todellisuutemme sirpaleet toimivat vain muistutuksena kolmannen ulottuvuuden todellisuudestamme.
Asetelmassa on tärkeä ymmärtää, mikä tämä asetelma on. Tämän jälkeen täytyy ymmärtää asetelman merkitys ja tarkoitus, ymmärtää asetelmaa rakenteellisesti ja konkreettisesti sekä tutkia, mikä sen henkilökohtainen merkitys ja tarkoitus on omalle itselle. Tämän kautta syntyvät myös oivallukset, jotka auttavat rakentamaan uutta tapaa toimia sekä ajatella.
- Toiminnan tai ajatuksen muutos asetelman suhteen:
Tapahtumia, asioita tai ongelmia tutkittaessa johdonmukaisesti ja perinpohjaisesti, on niihin liittyvän toiminnan tai ajatuksenkin muuttaminen paljon helpompi prosessi toteuttaa. Asetelman suhteen monesta eri näkökulmasta tapahtuva tarkastelu auttaa ymmärtämään asetelmaa sekä siinä ilmeneviä tekijöitä. Asetelman tietoisen tutkimisen aikana voi myös tehdä oivalluksia sellaisten asioiden suhteen, joita ei ole aikaisemmin nähnyt tai ymmärtänyt. Asetelman tuottama informaatio näkemällä on vain pieni osa siitä informaatiosta, jota kokonaisuus pitää sisällään rakenteidensa, merkityksensä sekä tarkoituksensa kautta.
Kun tämä tutkimus pohjautuu nyt kyseisen asetelman tutkailuun mutta myös sen toteuttamiseen hyperkubistisena tutkielmana, on mietittävä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa ja mitä hyperkubismi ylipäätään on. Hyperkubismissa kuvataan kolmannen, neljännen sekä viidennen ulottuvuuden kerroksittainen vuorovaikutus niin ajatuksellisesti kuin fyysisestikin. Hyperkubistinen teos on henkinen prosessi ja matka, niin tekijälleen kuin katsojalleenkin. Hyperkubismi on enemmänkin älyllinen läpileikkaus kohteesta sen olemuksineen ja muotoineen, kuin pinnallinen näkemys. Tämän vuoksi hyperkubistinen teos on pinnallisesti yksinkertainen, mutta rakenteellisesti vaikuttava ja moniulotteinen.
Kun mietitään, mitä tulee muuttaa tehdäkseen tällaisen tutkielman, on pohdittava henkilökohtaisia tapojaan tehdä sekä ajatella maalaamisesta. Kaksiulotteisesta pinnasta on luovuttava, ja siirryttävä kolmiulotteisuutta tukeviin ratkaisuihin. Hyperkubismin kerrostuksellisuus teoksissa on konkreettisesti moniulotteinen, sen visuaalisen toteutetun monikuvakulmaisuuden lisäksi.
Kaksiulotteisen pinnan sijaan siis kyseisessä tutkielmassa käytetään pohjana vanhan piirrustuslipaston hyllyn pohjaa, jonka päälle liimataan kerroksittain pizzerian vanhojen talvieristeinä toimineiden finnfoamista tehtyjen pohjien paloja.
Pohja toimii viidennen ulottuvuuden rakenteellisena symbolina, seuraava kerros kuvaa neljännen ulottuvuuden mieltä ja ajatusta, alustaa informaatiolle sekä päällimmäinen kolmannen ulottuvuuden muotoa ja konkreettisuutta.
Näin siirrymme kaksiulotteisesta maalaamisesta kolmen ulottuvuuden maalauksellisen teoksen rakentamiseen kaikkine elementteineen.
Muutos ongelmaan:
Muutos on yksinkertainen. Kaksiulotteinen rajoituksellinen pinta alkaa liikkumaan sisään ja ulos. Tämä on neljännen mielen ja ajatuksen ulottuvuuden kordinaatti. Teos rakentuu ulottuvuus kerrallaan kaksiulotteiselta pinnalta, missä kaksiulotteinen pinta kuvaa viidennettä ulottuvuutta ja päällimmäinen kuvaa kolmannen informaation ja vuorovaikutuksen ulottuvuutta.
Asetelma, jossa ilmentyvät pöytä sekä liinan päällä ilmenevät hedelmät ja kulho, kuvaavat osaltaan myös näitä ulottuvuuksia. Pöytä, tuo tietoisuuden rakenne, kannattelee liinaa sekä hedelmiä ja kulhoa. Liina, kaksiulotteinen pinta ja taso, mielen ja ajatuksen taso, jolle kolmiulotteiset objektit asettuvat. Hedelmät sekä kulho ovat tämän kolmannen informaation ja vuorovaikutuksen ulottuvuuden geometriset objektit.
Muutos on ajatuksellinen sekä konkreettinen. Ajatuksen tasolla luovutaan vanhoista ajatuksista, teorioista sekä näkemyksistä mitä taidemaalauksen tai luovuuden ylipäätään tulisi olla. Konkreettisesti rakennetaan teoriaa sekä visiota vastaava teos, joka ei rajoitu mihinkään aikaisempaan tapaan ajatella tai toimia.
Koska hyperkubismin tarina on vasta alkamassa, voimmekin kysyä:
Kuinka ilmentää hyperkubismia täydellisesti? mikä tai mitä on täydellinen muoto tai täydellinen olemus?
Neljäs ulottuvuus, mieli ja ajatus:
Kun rakennamme hyperkubistista tutkielmaa, tarvitsemme siihen ajatusta sekä mielikuvitusta. Siinä missä voimme todentaa kolmannessa ulottuvuudessa konkreettiset sääntöjenmukaiset rakennelmat, tarvitsemme mieltä ja ajatustamme purkaaksemme ja rakentaaksemme ne uudelleen. Hyperkubistinen tutkielma onkin ajatteluprosessin tulos, jossa huomioidaan sekä kolmannen ulottuvuuden säännönmukaisuus, mutta myös samanaikaisesti vuorovaikuttavat ulottuvuudet sekä niissä ilmenevät asiat ja tekijät.
Hyperkubistisessa tutkielmassa asetelmassa ilmenevät olemukset ja muodot tehdään ajatuksen mukaisiksi yksinkertaisiksi muodoiksi, jotka ilmentävät näiden olemusten ja muotojen ääriviivoja. Ne ovat nopeita, ajatuksenkaltaisia vivahteita sekä harkittuja vetoja, jotka luovat keveän sekä rakenteellisen näkymän kohteesta. Tämä kuvaa mielen ja ajatuksen tapaa rakentaa ääriviivoja asioille sekä määritellä raamit. Toistensa päällä makaavat kerrokset sekä toistensa välille luodut valot ja varjot kuvastavat mielen pimeitä kulmia sekä piilossa pysyviä ajatusrakenteita. Vaikka kuinka ymmärrämme, emme silti koskaan näe kaikkea.
Kuten tutkittavassa asetelmassakin, mieli on tila tai taso, josta kolmiulotteisen todellisuutemme ymmärrys rakentuu ulospäin.
- Ymmärrys:
Asetelmaa tutkiessa on ymmärrettävä asetelmaa itsessään fyysisenä sekä havaittavana rakenteena, mutta myös hyperkubismia sekä sen periaatteita. Asetelmaa on myös ymmärrettävä ajatuksellisena käsitteenä, mikä sen tarkoitus on ja mihin sitä käytetään.
Asetelma on erilaisista esineistä muodostettu kokonaisuus, jota kuvataiteessa voi käyttää mallina maalausta tehtäessä. Tämä asetelma on myös rakenteellisista asioista ja tekijöistä muodostuva kokonaisuus. Tässä tapauksessa näitä rakenteita ilmentävät hedelmät, kulho, liina ja pöytä.
Vaikka näemmekin vain pintaa, pitävät nämä rakenteet sisällään muutakin. Pöydällä on merkitys ja tarkoitus esineenä, kuten on omenalla, banaanilla, liinalla ja kulhollakin. Nämä eivät ole vain merkityksettömiä tekijöitä asetelmassa, vaan näillä kaikilla on omat tarkoituksensa erillisinä esineinä.
Tämän merkityksen lisäksi nämä esineet ovat myös fyysisiltä ominaisuuksiltaan erilaisia, mutta ne omaavat myös erilaisen historian. Omena on kasvanut puussa, ja puu on kasvanut maasta. Kulho on taas lasia, mikä on tehty hiekasta. kumpikin näistä on ollut ennen vain maan tomua, jonka jälkeen ne ovat löytäneet erilaisten prosessien läpi saman asetelman äärelle.
Todellisuutemme ei ole niin hajanainen ja monimutkainen, miltä se saattaa näyttäytyä. Me olemme ihmisenä kuten tuo omena, syntyen, viettäen aikamme tällä elämän oksalla, kunnes putoamme ja maadumme. Mekin jätämme siemenemme kasvamaan, josta me kehän lailla jatkamme tätä elämän kiertoa, kehää, ympyränmuotoista matkaa. Me jaamme samoja atomeja kuin esi-isämme, rakennuksemme jakavat samoja alkuaineita kuin mekin. Me emme ihmisinä ole sen erillisempiä tässä kokonaisuudessa, kuin mikään muukaan.
Kun katsomme hyperkubistista teosta, me katsomme itseämme, omia rakenteitamme sekä tapaamme ajatella. On hyvin mahdollista, että elämän meidät jättäessä, maadumme ja kasvamme puuksi, meidät muovataan pöydäksi tai hiekasta kulhoksi. Me hajoamme pieniksi tekijöiksi ja rakennumme uudeksi.
- Hyväksyminen:
Asetelmaa tutkiessamme me hyväksymme näiden rakenteiden sekä säännönmukaisuuden olemassaolon. Me hyväksymme muodot ja olemuksen sekä sääntöjen mukaiset rajoitteet koskien asetelmassa vaikuttavia asioita ja tekijöitä. Valo käyttäytyy geometristen sääntöjen mukaisesti, kuin myös asioiden ja tekijöiden asettuminen tasolle. Me emme voi muovata näitä tekijöitä itse asetelmassa malliksi, vaan meidän on tehtävä se mielen ja ajatuksen prosessien kautta.
Hyväksyminen liittyy myös tapoihin tehdä ja ajatella. Meidän tulee hyväksyä lainalaisuudet, mutta me voimme myös todellisuutemme rakenteita kunnioittaen rakentaa kaiken uudeksi mielikuvituksemme avulla. Me hyväksymme myös epävarmuuden, tutkimisen tarpeellisuuden sekä teosten toistonomaisuuden. Me hyväksymme, että meidän on kuvattava sama asetelma ja sama kohde yhä uudelleen ja uudelleen löytääksemme asioiden sekä tekijöiden todellisen olemuksen ja muodon sekä löytääksemme tätä kautta totuuden. Hyperkubismi on vain väline, jolla me todennamme pinnallisen ilmentymän sijaan logiikan kauneutta, leikkausta, jossa asiat ja tekijät asettuvat tasapainoisesti monikuvakulmaiseen kolmiulotteiseen rakennelmaan.
Me hyväksymme materiaalin ominaisuudet sekä niiden tarkoituksen, me ainoastaan puramme ja rakennamme ne uudelleen. Me hyväksymme ja kunnioitamme todellisuuttamme, me vain tuomme sen esille entistä kauniimmin. Me rakennamme kaiken uudeksi, niin ajattelumme kuin kuvammekin näkyvästä rakenteellisesta todellisuudestamme.
Hyväksymisen olemisen muoto antaa meille vapauden toteuttaa visiotamme ilman epämääräistä kaipuuta entiseen. Kaksiulotteisuus, ajatukset mitä minkäkin tulisi olla sekä uudet rakenteelliset sekä idealliset tulokulmat ovat asettuneet taloksi. Me hyväksymme tämän.
- Luopuminen:
Asetelmaa ja hyperkubismia ymmärrettyämme sekä hyväksyttyämme uuden tapamme nähdä, ajatella sekä toteuttaa rakenteellisia kolmiulotteisia näkemyksiämme, voimme luopua myös vanhoista tavoistamme ajatella.
Kaksiulotteinen pinta on historiaa, eikä se enää resonoi uuden tavan ajatella tai toimia kanssa. Myöskään aikaisemmat ajatukset kuvata todellisuuttamme ei ole enää totuudenmukainen. Todellisuutemme ei ole vain yksipakopisteinen pinta tai tila, vaan rakenteellinen moniulotteinen kokemus. Jos me riisuisimme näkyvän, ja näkisimme yhtälöt näkyvän takana, me kokisimme kaavoja ja ääriviivoja, teräviä kulmia sekä kepeitä pintoja. Todellisuutemme on vain illuusio, valon ja varjon luoma havainto todellisten rakenteiden takana. Valossa tai pimeässä, rakenteet ovat silti olemassa ja ovat olleet ja tulevat olemaan. Rakenteet ovat perusta kaikelle, joten meidän on luovuttava pinnallisen kuvan palvomisesta ja asetuttava kuvaamaan todellisuutta sellaisena, kuin se todella on, ei sellaisena, kuin se näyttäytyy. Ilman rakennetta, ei ole pintaa.
Meidän on luovuttava tyhjästä kritiikistä, tästä epäjohdonmukaisuuden ristiaallokosta ja asetuttava tarkoituksen, merkityksen sekä johdonmukaisuuden vahvalle alustalle. Meidän on rakennettava todellisuus sen todellisten ominaisuuksien mukaiseksi älykkäällä ajattelullamme ja luovuttava alkukantaisesta kauneuden palvonnasta. Pinta, niin ihmisissä kuin esineissäkin, on arvoton, jos rakenteet eivät ole kunnossa.
Me hylkäämme ja luovumme pinnallisesta realismista asetumme takaisin johdonmukaisuuden ja todellisen kauneuden äärelle, rakenteiden ja säännönmukaisuuden äärelle. Sinne, mistä todellisuutemme todellisesti saa muotonsa.
Viides ulottuvuus, tietoisuus:
Todellisuutemme rakentuu tietoisuuden pohjalle, kuten myös rakentuvat älykkäät tapamme ajatellakin. Tietoisuus luo todellisuutemme ääriviivat, ajattelumme sekä todellisuutemme raamit. Tietoisuus on jo rakentanut todellisuuden, me vain todennamme tieteellisillä löydöksillä olemassaolevaa todellisuuttamme. Samalla tavalla me löydämme ja pystymme sanoittamaan erilaisia tapoja ajatella sekä toimia. Kaikki on olemassa kaikista näkökulmista ja kuvakulmista siitä huolimatta, vaikka emme itse sitä niin yksilöinä näkisikään. Hyperkubismikin on ollut olemassa aina, nyt se on vain saanut nimensä ja todellisen merkityksensä. Hyperkubismi on löydetty todellisuutemme rakenteista, ajatuksemme vihjeistä sekä tietoisuutemme äänettömästä puheesta. Näyt, kuviot sekä kertomukset ovat todentaneet uudenlaista tapaa nähdä ja kokea, mutta myös tietoisesti tarkastella todellisuutemme rakenteita. Me näemme asiat vain, kuten ne ovat. Kaikkialta ja kaikkialle, yhdenaikaisesti.
Yhtälailla kun todellisuus, jota hyperkubismin avulla todennamme, rakentuu tietoisuuden pohjalle. Samalla tavoin, kuin todellisuutemme rakentuu henkilökohtaisen ajattelumme pohjalle. Me luomme yhtälailla rakenteet ja todellisuuden, kuten tietoisuus luo meidän omamme. Tekikö joku meidät kaltaisekseen, näin on kerrottu.
Me valitsemme luomisen sekä rakenteellisen tavan ajatella, me valitsemme luoda kaiken paremmaksi sekä selkeämmäksi, totuudenmukaiseksi. Me luotamme tietoisuuteen ja sen tuomaan viisauteen, todellisuutemme rakenteisiin sekä johdonmukaisuuteen. Me valitsemme älykkyyden.
- Minä:
Kuka minä olen, mitä minä olen?
Ainoastaan tismalleen samanlainen rakenne kuin todellisuutemmekin. Minä näen, elän, ajattelen ja rakennan itseäni yhtälailla kuin kasvavat puut ja syntyvät hedelmät, toteuttaen tarkoitustaan. Minä olen rakenne, geometrinen muoto, mitattavissa ja jäsenneltävissä, aivan kuten muutkin olevat muodot. Mieleni on matemaattinen rakennelma, sen avulla minä tulkitsen todellisuutta, puran ja rakennan kaiken uudelleen. Minä olen se pieni hiukkanen, pieni osa rakennelmaa, joka kiteytyy osaksi todellisuuttamme.
Hyperkubismi on vain termi ja minullakin on nimeni, silti me olemme johdonmukaisuuden sekä säännönalaisuuden tuotteita. Me voimme kiljua, huutaa tai puhua. Olemme silti vain rakennelmia, moniulotteisia yksikköjä, jotka muovautuvat informaation vuorovaikuttaessa niin ympärillämme, kuin myös sisällämme. Mikään ei muutu, eikä mikään ole pysyvää. Kaikki tapahtuu tässä hetkessä samanaikaisesti ja kaikki on myös tulkittavissa yhdenaikaisesti. Me asetumme, olemme, ilmenemme.
Miten minä liityn hyperkubismiin? Minä olen hyperkubismi, kuten me kaikki olemme. Me olemme vain eläimiä, jotka osaavat puhua, kuin yhtälailla luotu hänen omaksi kuvakseen. Me valitsemme kohtalomme. Me muovaamme todellisuuttamme, tahdoimme nähdä sitä tai emme. Tehtävämme on löytää totuus tämän näkyvän pinnan alta, rikkoa tämä ohjelmoitu kuva, ja rakentaa se totuudenmukaisesti uudelleen. Meidän on löydettävä totuus, minusta sekä sinusta, omasta itsestämme.
Minä olen tulkitsija, todentamassa näkemyksiä rakennetun tietoisuuden pohjalta. Kevyt nopea havainto todellisuudesta, tutkielmanomaiset teokset sekä analyyttinen lähestymistapa, ymmärrys muodosta, luonteesta sekä totuudesta. Tämä on hyperkubismi.