Olen pohtinut mielen ja olemisen erilaisia ulottuvuuksia jo ennen aloitettuani tuomaan visioitani esiin maalaamisen avulla vuonna 2017. Elämäni koki suuren murroskohdan vuonna 2014, jolloin ymmärsin elämää aivan uudenlaisesta näkökulmasta. Samaisena vuonna alkoi intensiivinen elämisen ja olemisen pohdiskelu, joka ei ole päättynyt vielä tänäkään päivänä. Elämän eri kerrokset sekä erilaiset metodit elämän tutkailemiseen ovat tuoneet minua lähemmäksi ymmärrystä omasta itsestäni, mutta myös ympäröivästä todellisuudesta. Elämä on täyttynyt erilaisilla näkökulmilla ja teorioilla, mutta myös oivalluksilla ja oppimisen kokemuksilla, jotka ovat rakentaneet minusta johdonmukaisuutta sekä ratkaisukeskeisyyttä tavoittelevan ihmisyksilön. Maailma ei näyttäydykään enää niin kovin mustavalkoisena, vaikka toisaalta kaikki perustuu lopulta hyvin yksinkertaisiin ja muuttumattomiin sääntöihin tässä tapahtumien, asioiden sekä ongelmien ennustamattomassa ristiaallokossa.
Valkoinen huone -tarina 2018
Valkoinen huone tarina on yksi ensimmäisistä kirjoituksista, jotka käsittelivät kuutiota minää ja minä käymää dialogia itsensä kanssa. Tarina resonoi vielä vuosia jälkeenpäin ulottuvuusteoriassa sekä itsetutkiskelussa. Tarina kannattaa itse kokea ja lukea, se ei kaipaa enempää selityksiä.
Elämä on ympyrän muotoinen -kirjat 2019
Vuonna 2019 valmistunut ja julkaistu elämä on ympyrän muotoinen, kuuden vaiheen itsetutkiskelu oli käänteentekevä kirja minulle itselleni. Useamman vuoden aikana tehty itsetutkiskelu sekä sen mukana tuomat oivallukset asettuivat yksiin raameihin. Samaisena vuonna julkaisin vielä saman sarjan työkirjan, jossa käsiteltiin ongelmaa ja sen ratkomista, ymmärrystä, hyväksyntää, luopumista sekä minää. Elämä on ympyrän muotoinen ideologiasta muodostuikin pohja itsetutkiskelun filosofialle, jota olen elämässäni hyödyntänyt erilaisissa tilanteissa.
Tuolloin ajatus oli kyllä jo hyvin hyperkubistinen, en tosin vain osannut jäsentää vielä ajatteluani erillisiin ulottuvuuksiin asti. Oli kuitenkin selvää, että se ulottuvuus missä koemme asiat on eri, kun missä sitä prosessoimme. Tämän lisäksi tutkimukseni kohteena oli oman minän vaihe, jonka luokse yritin itsetutkiskelun avulla päästä. Olen aina ymmärtänyt, että on ajatteleva minä, mutta on myös toinen minä joka ymmärtää merkitykseni ja tarkoitukseni. Tämä jälkimmäinen on yrittänyt kertoa sitä minulle hyvin eri tavoin pitkin tutkimusmatkaani erilaisin visuaalisin visioin ja muistijäljin maalausprosessieni aikana.
Ajatteluni tuolloin keskittyi elämän havainnointiin ja tutkimiseen. Muistan saaneeni lukuisia kokemuksia siitä, kuinka ajattelun prosesseja hyödyntämällä pystyin muovaamaan sekä tapojani ajatella, toimia mutta myös rakentaa ajatuksen tasolla todellisuuttani mieleisekseni. Nämä kokemukset ilmenivät myös maalauksissani erilaisina geometrisina muotoina ja näkemyksinä todellisuutemme rakenteista.
Elämä on ympyrän muotoinen- artikkelit, 2019-2020
Elämä on ympyrän muotoinen -artikkelit jatkoivat siitä, mihin kirjat jäivät. Näissä artikkeleissa esiteltiin ensimmäistä kertaa informaation vuorovaikutus yksilöön ja yksilön vuorovaikuttaminen informaation suhteen ylipäätään. Lisäksi tarkennettiin alkukantaisuus ja älykkyys teemaa, joka on vahva tekijä elämä on ympyrän muotoinen elämänfilosofiassa
Vain eläin, joka osaa puhua, 2020
Vuodelle 2018 on merkitty päiväykset ensimmäisille runoille ja tarinoilleni, joita kirjoitin liittyen pohdintoihini elämästä sekä todellisuudesta. Vaikka pidin itsetutkiskelutekstini hyvin asiapitoisina ja käytännön esimerkkeinä elämästä sekä todellisuudesta, pidin myös todellisuuden kuvaamisesta sanoin hieman vapaammin. Yhdessä tarinassa, nimeltä “valkoinen huone”, kirjoitan kuutiosta ja kahdesta hahmosta keskustelemassa keskenään. Keskustelun aikana minä, keskustelee toisen hahmon kanssa, joka on myös tämä minä. Hahmo siis keskustelee itsensä kopion kanssa, itsensä kanssa, kuution sisällä. Runot käsittelivät toki muutakin. Kirjoitin rakkauden kaipuusta, aviokemioiden tuomista harhoista sekä todellisuutemme rakenteista.
Valikoiduista runoista syntyi runokirja vuonna 2020. Sen nimeksi tuli Vain eläin, joka osaa puhua. Tuona aikana tutkin todellisuutemme rakenteita tietoisesti, pohtien luontoa, luonnon rakennetta sekä minua tekijänä sen suhteen. Muistan istuneeni usein meren äärellä katsellen vaakatasoon asettuvaa horisonttia, tunteneeni itseni pieneksi sekä pohtien hiljaa. Runot käsittelivät tunteita, tuntemuksia, elämän ristiriitoja sekä tapahtumia. Runot käsittelivät myös todellisuutemme rakenteita. Myös yksi minulle merkittävä runo kubismista syntyi tuona aikana, jossa sanottiin: ”Kubisti, vai mielen nudisti? Useat ulottuvuudet, ääneen puhuttavat. Annan kolmioiden, asettua taloksi.” Samaisena vuonna maalasin ensimmäiset kubistiset teoksenikin.
Ulottuvuudet puhuttavat, 2022
Olin opiskellut Kankaanpään taidekoulussa jo parin vuoden ajan tutkien kubismia niin maalauksien kun ajattelunkin avulla. Vuonna 2022 kirjoitin ensimmäisen “ulottuvuudet puhuttavat” nimisen kirjoituksen, jossa käsittelin ajatuksiani kubismista sekä ulottuvuuksista. Ulottuvuudet puhuttavat II- teksti oli vielä hieman laajempi, mihin kokosin teoriaa perspektiivistä, kubismin historiasta sekä ulottuvuuksista. Olin tehnyt tuohon aikaan kollaasitekniikkaa hyödyntäen kubistisia teoksia, sekä pyrkinyt jo tuolloin viemään perinteistä kubismia hieman pidemmälle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Palaute kubismin tyylisuuntauksen tutkimisesta sekä maalaamisesta ei ollut kovin kannustavaa. Siitä kehotettiin luopumaan useaan kertaan. Taide on kuitenkin ollut minulle henkilökohtaisesti kuin tiedettä, joten kubismi oli ainoa oikea tutkimuksen kohde minulle.
Kyseisissä kirjoitetussa pohdinnoissani pohdin neljättä ulottuvuutta sekä perinteisen kubismin kautta, mutta myös henkilökohtaisen näkemykseni kautta. Tällöin rakensin ajatuksen, että neljäs ulottuvuus minulle on mielen ja ajatuksen ulottuvuus, jonka suurin työkalu on mielikuvitus. Ymmärsin tuolloin, että voin purkaa ja rakentaa asetelmia mieleni mukaiseksi, mutta myös henkilökohtaisen näkemykseni mukaisesti. Olin kuitenkin aina vankina kaksiulotteisessa ajattelussani, ja vaikka kuinka yritin, en päässyt irti kaksiulotteisesta pinnasta. Tuolloin aloin käyttämään vanhoja tapetteja, pahveja sekä lehtileikkeitä kollaasitekniikkana toivoen saavani realistisia elementtejä maalaukselliseen teokseen kuvaamaan eri ulottuvuuksien vuorovaikutusta, mutta se ei kuitenkaan osoittautunut riittäväksi. Myös hyperkubismi tuli noihin aikoihin kuin yllättäen mieleeni. Aloin miettimään termiä ajatuksissani.
Mikulandskán tutkimuksia, 2023
Prahan taideakatemia, AVU, otti minut vaihto-opiskelijaksi vuonna 2023. Puolen vuoden ajan asuin Prahassa kaupungin keskustassa Mikulandská nimisellä kadulla mukavassa huoneistokokonaisuudessa, peräkammarissa. Ensimmäisen opiskeluviikon aikana presentaatiota itsestäni pitäessä kävi kyseisen koulun minua opettaneiden professorien, kuin myös oppilaidenkin mielipiteet selväksi. “Miksi maalaat sata vuotta vanhoja tauluja?”, minulta kysyttiin.
Ajauduin myös ensimmäiseen luovaan solmukohtaan elämässäni, sillä olin tyytymätön henkilökohtaiseen tutkimusmatkaani kubismin parissa. Kahden ensimmäisen kuukauden aikana yritin miettiä, miten ilmentäisin näkemyksiäni ja saisin vietyä tutkimuksiani eteenpäin. Toinen professoreista, jonka kanssa kävin keskustelujani yleensä kritiikin muodossa, kannusti minua piirtämään. Tämän jälkeen aloin piirtämään.
Syntyi nopea havaintoon perustuva tyyli, jonka ytimessä oli hiilellä piirretty jälki, sekä sen ympärillä muodostuva tilallinen taustaväritys. Kuva muodostui yksinkertaiseksi, mutta kuvasta ilmeni kuitenkin kohteen rakenteet. Tosin kaksiulotteiselle pinnalle. Tunsin jälleen päässeeni takaisin luovien prosessieni äärelle. Tämä tyyli tuki ajatustani mielestä, ajatuksen prosesseista sekä nopeista elämän havainnoista.
Kuution sisällä, 2024
Opiskeluaikani Kankaanpään taidekoulussa teki loppuaan. Palattuani Prahan opiskeluista takaisin Suomeen, minulla oli usea näyttely, joihin käytin uutta tyyliäni teoksissani. Teoksiin muodostui jälleen kollaasia, ja uutena tekijänä teoksiini ilmestyi pohjiksi myös turpeesta valmistettu akustiikkalevy. Akustiikkalevyä pystyi veistämään kolmiulotteiseksi, ja ajattelinkin, olisiko tämä se murroskohta, jossa olen löytänyt sen, mitä niin hartaasti etsin. Lopputyöni, Revelation, muodostui kokonaan kerroksittain liimattuihin akustiikkalevyihin, kollaasiin, valokuvakollaasiin sekä kaikki rakentui hennon hiiliviivan ympärille.
Kirjoitin opinnäytetyön, Kuution sisällä (2024), jossa esittelin ensimmäistä kertaa Teorian ulottuvuuksista. Tiesin jo tuolloin, että Elämä on ympyrän muotoinen- ideologia ja Teoria ulottuvuuksista ovat toistensa parit, tarvitsin vain hieman aikaa asian sulattelemiseen. Nämä kolme eri ulottuvuutta kuitenkin olivat ne, joita olisin tahtonut tietoisesti jo maalauksellisessa lopputyössäni kuvata. Valitettavasti en onnistunut siinä. Tämäkin oli tavallaan omanlaisensa solmu luovassa työskentelyssäni. Koin, että minulla on teoria sekä materiaali, mutta silti en onnistunut ilmentämään sitä ajatukseni kaltaisesti. Vaikka käsittelin julkaisussani hyperkubismia, ilmaisin myös pettymyksen itseeni.
Nykyhetki: Hyperkubismi, 2025
Hyperkubismin manifesti sekä filosofia on kirjoitettu, tästä työ vasta alkaa. Työhuoneellani Viialassa tutkielmat ovat jo omissa prosesseissaan valmistumassa, ja ne toden totta ilmentävät kirjoitettua filosofiaa.
Toimikoon tämä jälleen muistiinpanona uusille ajatuksille.