Teoria ulottuvuuksista

Kolmas ulottuvuus, informaatio ja vuorovaikutus (3D)

Elämä sekä oleminen kolmiulotteisessa informaation ja vuorovaikutuksen ulottuvuudessa perustuu informaatiolle, sen vastaanottamiselle sekä sen jakamiselle. Yksilö vastaanottaa omaan itseensä informaatiota, mutta jakaa myös erilaista informaatiota ympäristölleen. Elämässä esiintyviä tapahtumia ja asioita tutkittaessa sekä ongelmia ratkoessa on hyvä olla perillä siitä, minkälaisen informaation kanssa on vuorovaikutuksessa sekä millainen vaikutus tällä informaatiolla on omaan itseen. Yksilön ulkopuolelta saapuva informaatio on kuitenkin elämän yksi suurimmista vaikuttajista henkilökohtaisen todellisuuden rakentumisessa. Tarpeen on tutkia sekä ymmärtää miten informaatio vaikuttaa, miten siihen suhtautuu ja miksi.

Fyysinen rakenteellinen todellisuutemme tarjoaa rakenteellisen informaation, johon kuuluvat kolmiulotteiset muodot, rakenteet sekä esineet.

Fyysisessä todellisuudessamme tulkitsemamme sekä ajatuksen välineenä käyttämämme kieli toimii ajatuksellisena informaationa, johon kuuluvat kieli, symbolit, matematiikka.

Elämä on informaatio, jota yksilö havainnoi katsellen, kuunnellen sekä tuntien. Erilaisia välähdyksiä ja virikkeitä tapahtumista sekä asioista, sillä hetkellä kun ne tapahtuvat. Erilaisia säkenöiviä ja kimpoilevia tiedon jyväsiä, jotka reagoivat erilaisten asioiden, ihmisten, tapahtumien sekä olemisen kanssa. Tämän pohjalta ihminen rakentaa ajatteluaan sekä toimintaansa. Mitä tämä informaatio on, keneltä kenelle?

Tämä onkin yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä. Mitä on informaatio ja miten siihen tulisi suhtautua. Yksilö rakentaa lapsesta asti ajatteluaan sekä toimintaansa ulkopuolelta tulevan informaation kautta, opittujen asioiden, arvojen sekä toiminnan kautta. Nämä asiat ovat yksilön ulkopuolelta tulevaa informaatiota. Henkilökohtaista elämäänsä ajatellen on kuitenkin tarpeellista kyseenalaistaa tätä opittua informaatiota ja rakentaa henkilökohtainen näkemyksensä todellisuudestaan itse itselleen. Tällöin näkemys todellisuudesta on omavarainen, eikä se oikein johdonmukaisesti rakennettuna sisällä ristiriitoja oman itsen ja todellisuuden välillä ja tällöin näkemys on myös kestävä. Todellisuudesta tulisi rakentaa itsensä näköinen.

Yksinkertaisuudessaan yksilö vastaanottaa informaation, joka käy yksilössä itsessään ja yksilöllä on mahdollisuus valita, millaista informaatiota hän lähettää takaisin vai lähettääkö ollenkaan. Tällaisessa tapahtuman aikana yksilössä vuorovaikuttavat tavat ajatella, tavat suhtautua sekä erilaiset tuntemukset, joita informaatio herättää. Voisi siis ajatella yksilön vain vuorovaikuttavan erilaisten asioiden ja tekijöiden kanssa informaation muodossa.

Todellisuus on rakenne, missä elämä tapahtuu. Elämä on kokonaisuus, jonka yksilö luo havainnoimalla ympäristöään sekä siinä esiintyviä asioita ja tekijöitä, jotka vuorovaikuttavat sekä yksilöön itseensä kuin myös yksilön ympärillä. Yksilön reaktiot asioihin ja tekijöihin taas riippuu siitä, kuinka yksilö asioihin ja tekijöihin suhtautuu ja mitkä ovat henkilökohtaiset ajatusrakenteet näiden suhteen. Oikeastaan yksilön henkilökohtainen suhtautuminen ja ajatusrakenteet ovat lopulta ne tekijät, jotka asioiden ja tekijöiden kanssa vuorovaikuttavat.

Yksilön ajattelu sekä reagointi perustuu myös tarpeeseen toimia. Yksilö toimii, koska kokee tarvetta toimia. Jos ei olisi tarvetta toimia, ei yksilökään toimisi. Jokainen yksilön toimi liittyy tarpeeseen jostakin. Syöminen on tarve, jonka nälkä luo. Nälkä on tarve, jonka elimistö luo, että yksilö saisi ravintoa. Ravintoa on on saatava, jotta elimistö selviytyy. Selviytyminen on alkukantaisin tarve ihmisyksilölle. Selviytymisen tarpeelle perustuu suurin osa ihmisen toimista.

Kun ymmärtää toimintansa tarpeen, on mahdollisuus kyseenalaistaa tarvetta toiminnalle. Hyvin monille toimittamilleen asioille elämässään ei ole olemassa todellista tarvetta. Voi toki ajatella tarvitsevansa asioita, joita ei oikeasti tarvitse. Ylläpitääkseen elintoimintojaan, ihminen tarvitsee elääkseen vain ravintoa, lepoa sekä suojaa.

Näistä asioista ja niiden sisältämistä tekijöistä, tarpeista sekä informaatiosta, koostuu ihmisyksilön elämä kokonaisuudessaan kolmannessa informaation ja vuorovaikutuksen ulottuvuudessa. Voisikin ajatella ihmisen elämää määrittävän pohjimmiltaan kaksi pää osa-aluetta:

1. Tarve

Tarvetta voisi myös ajatella kaksiosaisena tekijänä, jossa vaikuttavat alkukantaiset tavat ajatella sekä älykkyyden tuoma mahdollisuus tehdä valintoja tarpeen suhteen.

• Informaatio

Informaatio taas sisältää yksilön vastaanottaman informaation sekä vuorovaikuttamisen informaation kanssa sekä informaation lähettämisen itensä ulkopuolelle.

Näitä kahta pää osa-aluetta yhdistää kuitenkin yksilön henkilökohtaiset tavat ajatella, suhtautua sekä ymmärtää erilaisia asioita ja tekijöitä. Ymmärtäessä tarvetta ja informaatiota, on mahdollista myös vaikuttaa siihen, kuinka nämä kaksi tekijää vaikuttavat yksilöön itseensä. Onko siis tarpeen toteuttaa asioita mahdollisesti kuvitellun tarpeen mukaan tai reagoitava saapuvaan tai olemassa olevaan informaatioon.

Yksilön elämä sekä siinä esiintyvät tavat ajatella ja toimia koostuu näistä kahdesta tekijästä. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia tarvetta tavoille ajatella sekä toimia, mutta myös tapojaan ajatella sekä suhtautua informaation suhteen. Näitä kahta osa-aluetta tutkimalla syvällisesti sekä johdonmukaisesti löytyy vastaus ihmisenä elämiseen, yksilön henkilökohtaisiin ongelmakohtiin sekä ratkaisuihin näiden ongelmakohtien suhteen.

Kuutio ja ulottuvuus

Kolmas ulottuvuus on kollektiivisesti kokemamme todellisuus pitäen sisällään fyysisen säännönmukaisuuden, mutta myös sen tuomat rajoitteet. Geometrisesti kolmas ulottuvuus tarkoittaa sitä, että janalle merkitty piste voi liikkua avaruudessa kolmeen eri suuntaan. Eteen ja taakse, vasemmalle ja oikealle sekä ylös että alas. Todellisuus rakentuu kolmiulotteisista rakenteista, mutta myös informaatiosta. Informaation voi taas jäsentää erilaisiksi tapahtumiksi ja asioiksi tai asioiksi ja tekijöiksi. Vuorovaikutamme fyysisessä todellisuudessa yksilöinä aistiemme kautta vastaanottaen informaatiota näkien, kuullen sekä tuntien.

Puhuessa informaatio välittyy sanojen sekä äänen muodostaman viestin välityksellä. Puhuessa informaatio on sanoja sekä sanojen merkityksiä. Yksittäiset sanat voivat luoda jo itsestäänkin merkityksiä, mutta sanoja käytettäessä lauseina sekä mahdollisesti kertomuksina voi merkitys olla moniulotteisempi. Kertomukset ja tarinat voivat sisältää sanojen merkitysten lisäksi kokonaisuudesta muodostuvan opetuksen tai aatteen, jolloin informaatio on pienemmistä tekijöistä koostuva kokonaisuus. Tällöin nämä tekijät muodostavat ajatusrakenteen, joka vaikuttaa neljännen ulottuvuuden mielessä ja ajatuksessa. Lukiessa, informaatio välittyy kirjoitetun sanan muodossa. Yhtä lailla sanat kirjoittaessa muodostavat yhtälöitä, mutta kuulemisen sijaan käytetään kykyä nähdä.

Näkemällä todennamme myös kolmiulotteista todellisuuttamme. Tutkimme ympäristöämme yhden pakopisteen perspektiivin mukaan, missä kolmiulotteisen muodot ja rakenteet pakenevat yhtä pistettä kohti lopulta kadoten tähän pisteeseen. Syvyysvaikutelman avulla havainnoimme kolmiulotteisuuden, arvioimme etäisyyksiä sekä ympärillämme ilmentyviä rakenteita. Nämä kaikki rakenteet ovat myös informaatiota todellisuudestamme, geometrisia ilmentymiä sekä fyysisiä sääntöjenmukaisia muotoja.

Tästä pääsemmekin matematiikkaan ja sen muotoon, geometriaan. Matematiikka on kieli, jolla pystymme todentamaan ja tekemään näkyväksi todellisuutemme kokonaisuudessaan kaikista pienimmistä tekijöistä, atomeista, lähtien. Matemaattisesti todennamme myös tiettyjä fysiikan lakeja, joilla voimme laskea erilaisten esineiden ja rakenteiden ominaisuuksia ja käyttötapoja. Voisimme siis pitää matematiikkaa todellisuutemme kielenä, koodina, joilla pystymme muovaamaan fyysistä todellisuuttamme sekä todentamaan sen olemassaoloa tarkasti ja johdonmukaisesti.

Yhtälailla kun matemaattisten yhtälöiden avulla voimme todentaa fyysistä todellisuuttamme, voimme tehdä sen myös kielellisesti sanojen sekä kertomuksien muodossa. Yhtä lailla, kun tulkitsemme matemaattisten yhtälöiden numeroita ja merkkejä, tulkitsemme myös kirjaimista muodostuvia sanoja ja sanoista muodostuvia lauseita. Nämä lauseet toimivat yhtä lailla matemaattisten yhtälöiden tavoin todentavina ja kuvaavina tekijöinä todellisuudellemme.

Voisimme siis pitää puhuttua kieltämme eräänlaisena koodina, jolla todennamme todellisuuttamme, mutta myös ohjelmoimme itseämme tarkastelemaan todellisuuttamme. Opimme osoittamaan näitä kolmiulotteisia rakenteita sanojen avulla ja sanat taas sisältävät merkityksiä, jonka kautta ymmärrämme todellisuuttamme.

Matemaattis-geometrinen todellisuutemme on ollut olemassa jo ennen meitä, mutta voimme tehdä sen toki näkyväksi matemaattisien yhtälöiden avulla. Yksilö tarvitsee kuitenkin ohjelmoidakseen itsensä sekä integroidakseen itsensä todellisuuteen puhuttua sekä kirjoitettua kieltä, jolla vuorovaikuttaa niin fyysisessä todellisuudessa, kuin myös vuorovaikuttaa ajatellen mielen ja ajatuksen ulottuvuudessa. Ilman kieltä, yksilöllä olisi käytettävänään vain alkukantaiset tavat toimia.

Yksilön elämässä ja todellisuudessa kamppailua käyvät vain nämä kaksi tekijää. Alkukantaisuus, sekä älykkyys, jotka ovat myös toistensa vastavoimat. Alkukantaisuus on tunnepohjainen ja reaktiivinen selviytymispohjainen tekijä, kun taas älykkyys suo johdonmukaisen sekä tosiasioihin perustuvan mahdollisuuden valintaan. Alkukantaisuutta ohjaavat tarpeet ja tunne, kun taas älykkyyden pohjana toimii ymmärrys ja tietoisuus. Ymmärrys ja tietoisuus taas syntyvät kielestämme ja kyvystä käsitellä informaatiota niin matemaattisesti kuin kielellisestikin.

Todellisuutemme perustuu matemaattisesti todennettaville rakenteille, kuten mielemme ja ajatuksemmekin. Voimme selittää matemaattisesti myös biologiamme rakenteet, syyt ja seuraukset ihmiselämämme vaiheiden takana sekä elämämme aikana, mutta myös ennustaa elämässämme tapahtuvia ilmiöitä. Me elämme tarkoituksenmukaisessa ja merkityksellisessä ympäristössä, jossa kaikelle on tarkoitus ja missä mitään ei ole jätetty sattumanvaraiseksi tekijäksi. Meillä ihmisinä yksilöinä on yhtäläinen merkitys ja tarkoitus tässä kokonaisuudessa, kuin myös ympäröivällä todellisuudellammekin.

Kolmannessa ulottuvuudessa yksilö on integroitunut informaatioon tilassa, jossa kaikki on vuorovaikutusta. Valot, varjot, pianon ääni, kylmä viima, aurinko iholla. Tämä kaikki on informaatiota. Kaikki informaatio on olemassa tässä hetkessä siitä huolimatta, ottaako sitä huomioon vai ei. Sillä on suuri merkitys, kuinka informaation vastaanottaa sekä kuinka siihen reagoi. Antaako informaation integroitua automaattisesti osaksi mieltä ja ajatusta, vai kyseenalaistaako informaatiota kriittisesti sitä tutkien. Informaatio voi ja muovaa yksilön mieltä ja ajatusta, käytännöllisemmäksi ja johdonmukaisemmaksi, mutta myös epäkäytännölliseksi ja epäjohdonmukaiseksi.

Neljäs ulottuvuus (4D), mieli ja ajatus

Kolmas informaation ja vuorovaikutuksen ulottuvuus tarjoaa informaation, johon olemme yksilöinä integroituneet. Vastaanotamme tämän informaation yksilöinä mielemme ja ajatuksemme kautta, jossa se vuorovaikuttaa ajatusrakenteidemme kanssa.

Henkilökohtainen suhtautuminen vaikuttaa siihen, kuinka informaatioon reagoi. Informaation ollessa miellyttävää, yksilö kokee mielihyvää. Informaation ollessa epämiellyttävää, yksilö kokee epämiellyttäviä tuntemuksia sekä tunteita. Reaktioon vaikuttaa merkittävästi se, kuinka suhtautuu informaation sisältämiin asioihin tai tekijöihin. Ihanteellisin lopputulema on, että informaation saapuessa yksilöön se muuttuu yksilössä itsessään ymmärryksen ja hyväksymisen kautta sellaiseksi asiaksi, josta on mahdollisuus luopua. Tällöin informaatioon ei ole tarvetta reagoida ja informaatiosta luopuminen tapahtuu yksilössä itsessään.

Reagointia informaation suhteen voi harjoittaa tutustumalla itseensä sekä henkilökohtaisiin ajatusrakenteisiinsa. Yksilön ajatusrakenteet määrittelevät suhtautumisen päivittäisessä vuorovaikutuksessa informaation kanssa. Kun nämä ajatusrakenteet, olivat ne käytännöllisiä tai epäkäytännöllisiä, tulevat näkyväksi yksilössä itsessään, tällöin tulee tietoisemmaksi itsestään. Tällöin ajatusrakenteita on mahdollisuus muuttaa, jolloin reagointi vähenee, koska sille ei ole tarvetta. Usein varsinkin epämiellyttävään informaatioon reagoiminen liittyy vahvasti yksilön tarpeeseen selviytyä. Jos informaatiota ei kuitenkaan koe uhkaksi, tällöin ei ole myöskään tarvetta puolustautua. Tämä riippuu henkilökohtaisista ajatusrakenteista sekä tavoista ajatella.

Kun geometrisesti voimme määritellä ulottuvuudet nollasta kolmeen, ei neljännelle ulottuvuudelle ole vielä tarkkaa teoriaa tai määritelmää, edes geometrisesti. Yksiulotteisuus tarkoittaa janaa, jolla piste voi liikkua eteen tai taakse. Kaksiulotteisuus tarkoittaa alaa, missä piste voi liikkua eteen ja taakse, sekä sivuttaissuunnassa vasemmalle ja oikealle. Kolmiulotteisuus on tila, jossa piste voi liikkua eteen ja taakse, vasemmalle ja oikealle, sekä ylös ja alas. Neljännen ulottuvuuden koordinaatiksi onkin esitetty aikaa. Kun ottaa kuitenkin huomioon ajan luonteen ja todellisuutemme fyysisen rakenteen, tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Aika käsitteenä ja sellaisena kuin sen ymmärrämme, on ihmisen luoma käsite sekä mittaväline. Sitä ei voi taivuttaa, eikä siinä voi matkustaa.

Neljännen mielen ja ajatuksen ulottuvuuden koordinaatti on sisään ja ulos. Tämä tapahtuu informaation siirtyessä kolmannesta informaation ja vuorovaikutuksen ulottuvuudesta neljänteen, mielen ja ajatuksen ulottuvuuteen. Geometrisesti aikaan pohjautuvaa neljättä ulottuvuutta on kuvattu tesserakti nimisen geometrisen kuvion kautta, mikä sopii myös kuvaamaan neljännen mielen ja ajatuksen ulottuvuutta.

Neljäs ulottuvuus on siis kolmannen fyysisen ulottuvuuden varjo. Mielessä ja ajatuksessa on mahdollista prosessoida sekä muovata informaatiota, mutta myös rakentaa ymmärrystä ja tietoisuutta informaation avulla. Neljäs ulottuvuus on se, missä todellisuuden kokeminen tapahtuu henkilökohtaisten ajatusrakenteiden kautta. Kieli, jolla ajattelemme, toimii työkaluna informaation prosessoinnille sekä tutkimiselle. Informaatio muuttuu yhtälön muotoon esiintyviksi havainnoitaviksi tapahtumiksi ja asioiksi sekä ongelmiksi, asioiksi ja tekijöiksi. Näitä kaikkia on mahdollista tarkastella yhtälöinä, joissa vaikuttavat erilaiset tekijät ja vaikuttajat. Tämä lähestymistapa on mielen matematiikkaa.

Neljännessä ulottuvuudessa korostuvat myös kolmannessa ulottuvuudessa koetut alkukantaiset tunteet. Yksilö reagoi saapuvaan informaatioon joko alkukantaisuuden tai älykkyyden kautta. Aivokemialliset reaktiot, jotka tunteita muodostavat, ovat alkukantaista alkuperää.

Neljäs ulottuvuus mahdollistaa myös vapaan alustan mielikuvituksen käyttämiselle sekä luovalle prosessoinnille informaation suhteen. Se on tila, missä kaikki on riippumatta ajasta tai paikasta yhtäaikaisesti, rikkoen kolmannen ulottuvuuden säännönmukaisuutta ja rajallisuutta. Ajatus ja sen lisänä mielikuvitus luo mahdollisuuden matkustaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä samanaikaisesti sekä fysiikan luomien sääntöjen ja rajoitteiden ulkopuolella, kuitenkin ottaen ne huomioon kolmannen ulottuvuuden muodoissa. Ajatuksen ja mielen avulla on mahdollisuus luoda korkeampi ulottuvuus, jonka avulla on mahdollisuus rikkoa ja purkaa olemassa oleva todellisuus pieniin osasiin ja palasiin. Tämän jälkeen on mahdollista analysoida nämä osaset ja palaset sekä rakentaa tätä kautta todellisuus uudenlaiseksi, ajatusta ja mielikuvaa vastaavaksi rakenteeksi.

Ihmisen ajatus on samanaikaisesti nollaulotteinen piste avaruudessa, tilassa, kuin myös neljäulotteinen mielikuvitus. Ajatus ja mielikuvitus ovat rajattomia työkaluja, joiden avulla siirtyminen kolmannesta ulottuvuudesta neljänteen on mahdollista. Näkeminen ja havaitseminen mahdollistaa kolmiulotteisen todellisuutemme tutkimisen sekä analysoimisen, mutta ajatus ja kyky tutkia näkemäänsä moniulotteisemmin tapahtuu ajatuksen ja mielikuvituksen avulla. Ihmiselle on suotu kyky analysoida näkemiään kohteita sekä purkaa ja rakentaa niitä ajatuksen tasolla uudeksi, henkilökohtaisen näkemyksen kaltaiseksi.

On helppoa elää ja tarttua kolmiulotteisen maailman tarjoamiin kiinnepisteisiin ja houkutuksiin sekä harhautuksiin, jottei henkilökohtainen ajatus ja mielikuvitus pääsisi todella oikeuksiinsa. Ajatus on suotu jokaiselle ajattelevalle olennolle työkaluksi matkustamaan ulottuvuuksien välille sekä hyödyntämään näiden sisältämiä työkaluja, mutta myös luomaan ajattelun avulla matkoja tulevaan ikään kuin reitiksi tulevaisuuteen.

Aika on toisaalta vain ihmisen luoma käsite ja mitta määrittelemään jotakin. Jos aika otettaisiin pois, tällöin mielen avulla visualisoitu tulevaisuus on mahdollista muuttaa todeksi samanaikaisesti ajatuksen kanssa. On mahdollisuus elää tulevaisuuden visiossa jo tänään.

Siinä missä kolmiulotteisessa fyysisessä todellisuudessa todellisuus perustuu muuttumattomiin sääntöihin, ei neljännen ulottuvuuden mielen ja ajatuksen tasolla operoidessa ole rajoja. Yksilö rakentaa todellisuutensa havaitsemalla sekä vastaanottamalla informaatiota kolmannen ulottuvuuden todellisuudesta, mutta rakentamalla myös näkemystään sekä ymmärrystään todellisuudesta neljännessä ulottuvuudessa, mielessä ja ajatuksessa.

Mikäli yksilön käsitys tai kokemus todellisuudesta muuttuu mielessä ja ajatuksessa, muuttaa se myös käsitystä kolmannen ulottuvuuden todellisuudesta. Jos mieli ja ajatus ei perusta tosiasioille ja muuttumattomille todellisuuden tekijöille, silloin kolmannen ulottuvuuden todellisuudessa ja neljännen ulottuvuuden tavoissa ajatella on ristiriitoja. Tässä tapauksessa yhtälön muotoon ajateltu kokonaisuus ei toimi. Jos todellisuus on jo alusta alkaen rakennettu ajatuksen tasolla epätodelle pohjalle, voi olla hankala huomata edes elävänsä sellaisessa todellisuudessa, missä olisi mitään ristiriitaista.

Kolmas ja neljäs ulottuvuus vuorovaikuttavat vahvasti toisiinsa nähden, koska yksilö elää kolmannessa ulottuvuudessa ja yksilön mieli ja ajatus taas sijaitsee yksilössä itsessään. Kolmas ulottuvuus tarjoaa informaatiota neljänteen, ja neljäs ulottuvuus vuorovaikuttaa reaktioiden kautta takaisin kolmanteen.

Neljäs ulottuvuus voi tuottaa informaatiota kolmanteen, joka on yleensä yksilön tulkinta tai reaktio kolmannen ulottuvuuden informaatiosta. Tämä tulkinta tai reaktio perustuu aikaisemman informaation johdosta rakentuneeseen ajatusrakenteeseen.

Viides ulottuvuus, tietoisuus (5D)

Viides ulottuvuus vuorovaikuttaa vahvasti kolmannen ulottuvuuden kanssa. Hyvänä esimerkkinä toimii tietynlaiset tuntemukset kuten intuitio erilaisissa tilanteissa. Myöskin ristiriidat henkilökohtaisen ajattelun lomassa aiheuttavat epämääräisiä tunnistamattomia tuntemuksia. Ikään kuin ihminen neuvottelisi ajattelunsa sekä jonkin kaltaisen muun tekijän tai voiman kanssa päätöksistään. Kun yksilö neuvottelee oman itsensä kanssa valinnoista ja päätöksistä tapahtuman tai asian suhteen, uskon, että minätietoisuuden vuorovaikutus tapahtuu neljännen ulottuvuuden mielen ja ajatuksen sekä viidennen ulottuvuuden tietoisuuden välillä. Tietoisuus voi vaikuttaa päätökseen sekä ratkaisuun kolmannen ulottuvuuden tilassa, mutta ei suoraan neljännessä ulottuvuudessa. Jokainen yksilö on jo valmiiksi integroitunut tietoisuuteen ja yhteyteen, mutta tämä tietoisuus ei tee päätöksiä tai ota vastuuta valinnoista tapahtumien tai asioiden suhteen. Jos tietoisuus tekisi päätökset tai valitsisi yksilön puolesta, ei tällöin olisi vapaata tahtoa. Kautta aikojen suurin kysymys onkin ollut, onko olemassa vapaata tahtoa? Asiaa voidaan tarkastella ulottuvuuksien avulla.

Kolmas informaation ja vuorovaikutuksen ulottuvuus rakentuu viidennen ulottuvuuden tietoisuuden päälle, mutta viides ulottuvuus lähettää myös informaatiota kolmanteen ulottuvuuteen ja on yhtä viidennen ulottuvuuden minä- tietoisuuden kanssa. Sekä minä- tietoisuus kuin tietoisuuskin ovat yhtä lailla näkymättömissä kolmannessa ulottuvuudessa.

Esimerkkinä voimme pitää lasta, jolle vanhempi on lapseen nähden korkeampi tietoisuus. Vanhempi voi asettaa lapselleen rajat sekä raamit sekä henkilökohtaisen ajatuksensa sekä kokemuksensa puolesta tietää, mikä lapselle olisi parasta. Tästä huolimatta lapsella on vapaa tahto olla seuraamatta tätä tietoa sekä tietoisuutta. Tietoisuus kuitenkin pitää sisällään informaation siitä, mikä on kenenkin merkitys, matka sekä tarkoitus elämässään, sekä tarjoilee näitä välillä oudoltakin tuntuvien merkkien avulla.

Kun havainnoimme elämämme rakenteita sekä säännönmukaisuutta, on huomattava, että se on johdonmukainen ja sisältää täydellisen järjestyksen. Elämämme ei ole vain sattuma, vaan se on lukemattomien prosessien sekä useiden eri asioiden ja tekijöiden jatkumo. Yksilön elämä koostuu useiden sukupolvien mittaisesta historiasta, mutta myös atomitason järjestelmällisistä rakenteista. Näiden kaikkien tapahtumien ja asioiden kautta muodostuu elämä.

Myöskään todellisuutemme rakenteet eivät ole sattumaa. Me sisällämme ihmisinä samoja alkuaineita, kuin mitä esiintyy myös ympäröivässä todellisuudessamme. Nämä pienet rakennuspalikat rakentuvat jälleen erilaisiksi yhdistelmiksi, jotka taas tästä eteenpäin rakennelmiksi, ja niin edelleen. Joku tai jokin antaa kuitenkin näille tapahtumille järjestyksen. Tämä sama tekijä myös pitää nämä rakennelmat johdonmukaisesti, merkityksellisesti sekä tarkoituksenmukaisesti koossa.

Me näemme myös tämän todellisuutemme ohjelmoidun koodin luonnossa. Näemme mehiläisten rakentavan täydellisiä geometrisia muotoja nähden nämä samat muodot kasveissamme. Näemme lintujen lentävän synkronoituneena liikkeissään parvissa, kuten kalojenkin sekä eläimien laumoissa. Kaikki palvelevat ohjelmoitua tarkoitustaan, kyseenalaistamatta sitä sekä jatkaen sitä uudelleen ja uudelleen, alkamisen ja päättymisen kautta.

Vaikka me ihmisenä näemme vain muodot ja näistä pienistä tekijöistä prosessien kautta rakentuneet kokonaisuudet, ne ovat kuitenkin rakentuneet ja toteutuneet jonkin suuremman älykkyyden koordinoimina sekä ylläpitäminä. Me olemme ihmisenä vain tämän todellisuuden rakenteiden luojina työkaluja, joita paljon suurempi voima ohjaa. Me olemme vain antaneet nimet sekä luoneet merkitykset näille tekijöille ympäröivässä todellisuudessamme, mutta ne ovat silti olleet olemassa ennen tapojamme ajatella. Kuten voimme tästä päätellä, me vain todennamme tutkiessamme asioita ja tekijöitä jo valmiiksi olemassa olleista rakenteista.

Teoria ulottuvuuksista -kaaviot löydät täältä!