Kubismin historiaa
Kubismin alkusysäyksen yksi merkittävimmistä teoksista lienee Picasson Avignonin naiset vuodelta 1907. Maalari itse haki innoitusta Paul Cézannen (1839 1906) teoksista ja iberiläisestä kuvanveistosta, mutta teoksen elementteihin 38 vaikutti vahvasti myös afrikkalainen kuvanveisto. Tällöin Picasso loi uuden ta van kuvata ihmistä ja anatomiaa vinoneliöiden ja kolmioiden muodossa. Teos muodostuikin merkittäväksi ja käänteentekeväksi luodessaan tietä vapaam malle ajatukselle käsitellä tilaa ja muotoa, mutta irrottautua muutoinkin länsi maisesta säännönmukaisuudesta. Teoksen ajateltiin olevan suuri älyllinen lä pimurto. Teosta ei kuitenkaan pidetty pelkästään läpimurrollisena, mutta myös tahallisen rumana (Honour & Fleming, 1999. s.775,778.)
Maalattuaan Avignonin naiset, samoihin aikoihin Picasso tapasi Braquen, jonka jälkeen he työskentelivät yhdessä useita vuosia kehittäen samalla kubismin. Työskentely ja teosten samankaltaisuus oli mennyt jopa niin intensiiviseksi, etteivät he osanneet sanoa kaikista töistäänkään mikä on kenenkin maalaama. Vuosien 1906–1909 välisen ajan Fasettikubismiksi kutsutut teokset pitivät sisällään abstraktia lähestymistä ja Cézanneltakin tuttuja piirteitä, kuten kaltevia pintoja osittain päällekkäisiä tasoja. Tätä seurasi analyyttisen kubismin vaihe vuosien 1910–1912 välillä, missä teokset pirstaloituivat osiin hyvin abstraktiinkin muotoon. Teos analysoitiin ja rakennettiin takaisin ajatusta vastaavaksi kuvaksi. Synteettinen kubismi syntyi vuosien 1912–1914 aikana, jolloin abstrakti tapa tehdä palasi esittävään. Litteät ja värilliset muodot saivat seurakseen merkkejä ja kuvitteellisia muotojen viivoja, jotka tarkensivat teosta. (Honour, 1999, s.786-793.)
Matemaatikko Riemannin uusi näkökulma geometriaan kiinnosti myös kubisteja 1900- luvun alussa. Riemannin epäeuklidinen geometria puhutteli kubisteja mitätöidessään lineaarisen perspektiivijärjestelmän, jonka johdosta tilaa pystyttiin ajattelemaan uudella tavalla. Syntyi neljän tai jopa useamman ulottuvuuden tila. Tämä tila symboloi myös taiteilijoiden vapautta. (Bergström, 2015, s.322.) (Miettinen, 2024)
Huomionarvoista on myös Picasson kolmiulotteiset kitarakokeilut, joita hän teki vuosina 1912-1914. Picasso käytti mm. pahvia ja rautalankaa veistoksellisissa kitaroissaan, mutta nämä jäivät kuitenkin kokeilun asteelle. Picasso jatkoi työskentelyään kubismin parissa maalaten kaksiulotteiselle pinnalle. Hyperkubismi jatkaa näissä Picasson jalanjäljissä tuoden kolmiulotteisuuden keskeiseksi osaksi teosten rakennetta.
Löysivätkö varhaiset kubistit neljättä ulottuvuutta on tulkitsijasta kiinni. Hyperkubistisen filosofian periaatteiden kautta tarkasteltuna neliulotteista teosta ei voi toteuttaa kaksiulotteiselle pinnalle. Tämän vuoksi Picasson veistokselliset kitarat ovatkin ainoat teokset, jotka voidaan katsoa 4D taiteeksi. Hyperkubismissa tämä neliulotteisuus tehdään rakenteellisesti ja visuaalisesti näkyväksi niin teorian kuin käytännön toteutuksenkin kautta.