Charles Sirató oli unkarilainen runoilija, joka 1900- luvun alun taitellisten ”ismien” vallitessa näki uusissa tieteen inspiroineissa taiteen suuntauksissa samankaltaisuutta. Näihin kuuluivat kubismi, futurismi, konstruktivismi, dadaismi ja surrealismi. Pariisissa maalaukset, jotka sisälsivät syvällisyyttä sekä motorisoituja elementtejä sisältävät veistokset tekivät häneen vaikutuksen. Vuonna 1936 Sirató kirjoitti manifestin, missä hän ilmoitti kaikkien näiden avangardististen suuntausten olevan sivuhaaroja samalle liikkeelle, Dimensionismille.
Uudet taidesuuntaukset ilmaantuivat vuoden 1905 jälkeen, mitä tuskin voidaan pitää sattumana. Tuolloin Albert Einstein julkaisi suhteellisuusteoriansa. Dimensionismiin vaikuttivat suuresti uudet käsitykset aika-avaruudesta ja modernin tieteen sovellukset. Sirató käytti kaavaa N+1, tuodakseen esille kirjallisuudessa, maalaustaiteessa sekä kuvanveistossa ilmenneen uuden ulottuvuuden jo olemassa olevien lisäksi. Maalaus siirtyisi kaksiulotteisuudesta kolmeen, kuvanveisto kolmiulotteisuudesta neljänteen. Liikkeen lopullisena tavoitteena olisi ”kosminen taide”, jota passiivisen tarkastelun sijaan koettaisiin kaikilla viidellä aistilla. Monet merkittävät taiteilijat allekirjoittivat manifestin, hyvin monet henkilökohtaisen tieteeseen kohdistuneen mielenkiinnon vuoksi. Sirat sairastui kuitenkin ennen suurta näyttelyä ja toinen maailmansota sekä kylmä sota tekivät paluun Pariisiin mahdottomaksi.
Dimensionismin tapahtumatta jäämisen Sirató koki suurena pettymyksenä. 1960 -luvulla Sirató oli kirjoittanut historiikin, missä hän havainnoi tieteellisten idoiden olleen uskomattoman informatiivisia monilla taiteen aloille 1960 -luvulle asti (Sirató, 1936; McGivern, 2018.)
Dimensionismi ja Hyperkubismi
Dimensionismi pyrki laajentamaan taidetta uusiin ulottuvuuksiin tuomalla mukaan tilan, ajan ja liikkeen käsitteet. Se oli filosofinen ja manifestin omaava suuntaus, jossa ulottuvuuksien lisääminen nähtiin taiteen luonnollisena kehityksenä.
Hyperkubismi jatkaa tätä pyrkimystä kuitenkin eroten Dimensionismista olennaisesti. Siinä missä Dimensionismi esitti ulottuvuuksien kasvun ideana, Hyperkubismi on rakentanut konkreettisen visuaalisen ja geometrisen järjestelmän.
Hyperkubismissa ulottuvuudet eivät ole pelkästään käsitteellisiä, vaan ne ilmenevät rakenteina. Kuten hyperkubististen teosten kaavioista voidaan lukea, rakenteet ilmenevät kuutoiden suhteina, kerrostumisena sekä projektiivisina järjestelminä.
Näin Hyperkubismi voidaan nähdä Dimensionismin systematisoituna laajennuksena, jossa ulottuvuuksien lisääminen ei ole vain tavoite, vaan toteutettu rakenne.
Dimensionismin tavoitteena oli myös, että katsoja olisi osana teosta. Hyperkubistinen teos saattaa tämän ajatuksen loppuun asti. Hyperkubismissa teos pakottaa katsojan prosessiin, purkamaan sekä rakentamaan teoksen sekä integroimaan havaintonsa, ajatuksensa sekä kokemuksensa itse teokseen.