Kubismin tutkimukseni ovat olleet sekä ajatuksellisia kuin myös maalauksellisia vuodesta 2020 lähtien. Olen kirjoittanut opinnäytetyössäni Kuution sisällä, 2024 kattavan selityksen tästä prosessista.
Kubismin tutkimukset; ulottuvuudet puhuttavat
Mielenkiintoni kubismiin syntyi tutustuessani vanhojen mestareiden, kuten Pablo Picasson (1881-1973) ja Georges Braquen (1882-1963) varhaisiin kubistisiin teoksiin. Olin toki jo aikaisemmin törmännyt Picasson teoksiin erilaisissa tilanteissa, mutta ne alkoivat näyttäytymään eri tavoin itsetutkiskeluvuosien alkuvaiheilla, jolloin mielenkiinto keskittyi rikottuun ja uudelleenrakennettuun näkemykseen maalattavasta kohteesta. Tämä sysäsi minut tutkimaan kubismin teoriaa, mikä taas johti tiensä aina ajattelun pohtimiseen, mutta myös 37 neljännen ulottuvuuden tutkimiseen asti. Picasson tiedetään tutkineen suhteellisuusteoriaa, mutta hänen tiedetään myös sanoneen maalaavansa muotoja niin kuin ”hän ne ajattelee, ei niin kuin hän ne näkee” (Bergström, 2015, s.332). Mielestäni hän kuvasti täydellisesti mielen ja ajatuksen neljättä ulottuvuutta kubistisissa töissään.
Minua viehätti myös vahvasti teosten geometria, missä aluksi hyvin epäjohdonmukaiselta ja sekavalta vaikuttava kuva muodostuikin kubismin teorian tutkimisen myötä hyvin johdonmukaiseksi ja selkeäksi. Teokset olivat kuin arvoitus, jotka mielen ja ajatuksen avulla pystyi muuttamaan selkeiksi kokonaisuuksiksi. Muistan maalauksen lehtorimme Petri Rummukaisen sanoneen kubistien tavoitteen olleen myös luoda elävää kuvaa kaksiulotteiselle pinnalle, ja mielestäni tässä on osittain onnistuttukin. Kuva alkaa teorian ja teoksen tutkimisen avulla elämään yksilön mielessä ja ajatuksessa. Kubismissa teokset olivat myös loogisia ja todella nerokkaita sommitteluineen ja asetelmineen, missä kohteen pystyi näkemään mielen ja ajatuksen avulla monesta eri perspektiivistä samanaikaisesti.
Uppouduin tutkimuksissani ehkä liiaksikin termiin kubismi. Maalausopintojeni lehtori Rummukainen sanoi myös: ”Älä rakastu siihen kubismiin”. Näin minulle kävi, tai koen sen itse enemmänkin pakkomielteeksi kuin rakkaudeksi. On helppo tutkia maisemamaalauksen teoriaa tai esimerkiksi ymmärtää abstraktin taiteen vaikuttavia syitä ja tekijöitä, mutta kubismi tarjosi minulle loputtoman suon, johon upottaa ajatukseni ja energiani. Kubismin tutkiminen toi ajatukselleni kaivattuja haasteita ja ongelmia ratkottavaksi. Tyylisuunnan pohjimmaista teoriaa aikani tutkittuani sekä lukien, pohtien että maalaten, olen saanut rakennettua aiheesta itselleni minua tyydyttävän ymmärryksen.
Kubismin tutkiminen maalauksien kautta
Kubismin tutkimukseni ovat liittyneet ajatustyöskentelyn lisäksi myös hyvin vahvasti maalaamiseen. Ensimmäiset kubistiset teokseni maalasin vuonna 39 2020 kevään aikana. Teokset Omakuva, 2020, Nimetön, 2020, ja Nainen, 2020, on maalattu vielä asuessani Helsingin Roihuvuoressa. Kubismini oli tällöin kokeilevaa, johon sekoittui aikaisemmat tyylini maalata kolmiulotteisia muotoja, mutta myös aikaisempien hahmomaalausteni muotokieli.
Opintoni alkoivat Kankaanpään taidekoulussa elokuussa samaisena vuonna, minne muutin kesän aikana. Ensimmäinen vuosi menikin kurssien lomassa tehden omia töitä sen mitä koululta ennätti. Myöskään tällöin minulla ei ollut omaa työtilaa, joten maalasin yksiössäni sen mitä pystyi. Maalaukset Shakkilauta, 2020, Kitara, laukku, tuoli, 2020, ja omakuva, 2020, syntyivät kesän aikana ennen koulun alkua. Teoksissa okran ja harmaan sävyt kumpusivat analyyttisen kubismin värimaailmasta.
Maailmaa myllyttänyt koronapandemia oli rajoittanut ihmisten näkemistä ja toimintoja sulkien koulun ja ravintolat Kankaanpäässä keväällä 2021, jolloin päätin lähteä tuttavalleni Helsinkiin. Tällöin maalasin teoksen Saksofonisti, 2021.
Kesän aikana maalasin vaihtelun vuoksi maisemia Helsingin maisemista, josta kasasin myös näyttelyn kesällä pieneen punavuorelaiseen kahvilaan. Maisemat olivat kubismin sijaan impressionistisia kuvauksia helsinkiläisistä maisemista. Loppuvuonna 2021 aloin käyttämään kollaasia kubistisissa teoksissani. Liimasin teoksiini lehtileikkeitä ja kartonkia tuomaan struktuuria, mutta myös viestiä aikakaudesta, jossa sillä hetkellä elin. Koronapandemia oli vahvimmillaan rajoituksineen ja tällöin työskentely oli sallittu yksin koulun tiloissa, muutoin kaikki oli aika lailla suljettuna. Ensimmäiset kollaasiteokset Home, 2021, nimetön, 2021, ja Guitar, 2021, edustivat henkilökohtaisesti uudenlaista lähestymistapaa työskennellä.
Vuoden 2022 puolella Helsinki cathedral, 2022, ja Studio view, 2022, maalaukset jatkoivat samaa teemaa, ja myös tapetti tuli yhdeksi materiaaliksi maalauksessa käytettävissä elementeissä. 2022 Kesällä minulle tarjoutui myös mahdollisuus osallistua Art Nordic 2022- taidemessuille Kööpenhaminaan, missä kyseiset teokset olivat esillä viikonlopun ajan 24.- 26.6.2022.
Kesän aikana pyrin pääsemään vielä syvemmälle kubistisessa työskentelyssäni. Tänä aikana pohdin mielessäni juurikin neljännen ulottuvuuden teemaa, ja mielessäni pyöri käsite hyperkubismista. Aiheeseen palaan tarkemmin myöhemmin. Tavoitteenani oli löytää keino luoda perinteisen kubismin päälle yksi ulottuvuus lisää. Whiskeybottle, glass and chessboard, 2022, Whiskeybottle, glass, chessboard and guitar, 2022, ja Whiskeybottle and glass, 2022 olivat tutkielmiani työtiloiltani erilaisista asetelmista.
Myöhemmin tein vielä suurempikokoisempia tutkimuksia, missä yritin pirstaloida havaintoa jättäen tilaan kuitenkin jotain konkreettista, kuten maljakon tai kahvipannun. Morning table, 2022, Bowl on the table, 2022. Kyseisissä teoksissa käytin myös kollaasielementtinä vanhoja lakanoita.
Syksy 2022 meni valmistautuessa vaihto-opiskeluihini, jotka alkoivat keväällä 2023 Prahassa paikallisessa Taideakatemiassa, AVU:ssa (Akademie výtvarných umění). Esitellessäni työskentelyäni koulun studioni professorille Petr Dub:lle (s.1976) ja muille opiskelijoille, kysyi Dub minulta, ”miksi maalaat sata vuotta vanhoja teoksia?”. Myös oppilaat ihmettelivät, voisinko tehdä jotain muuta. Tämä sysäsi minut henkilökohtaiseen kriisiin, ja parin kuukauden ajan mietinkin, kuinka lähteä viemään todella työskentelyäni omaan suuntaani.
Ensimmäiset tutkielmat kevyemmästä viivasta ja pelkistetystä värien käytöstä syntyivät vuokrahuoneessani Mikulándskalla kevään aikana. Teokset Chair, table and empty frames, 2023, Night table, lamp and bowl, 2023, sekä Smoking man on chair, 2023, olivat ensimmäiset uutta tyyliä edustavat teokset. Nämä pelkistyivät vain musteen avulla tehtyihin hailakoihin taustaväreihin, hiilikynällä tehtyihin ääriviivoihin sekä öljyllä toteutettuihin varjoihin.
Myöhemmin syntyneet Winebottle and glass at the table, 2023, Flower at the table and chair, 2023, sekä Bible on the table under lamp, 2023, saivat vahvemmat värit osakseen, mutta ilmavasti kuvatut asetelmat toivat minulle vapauden liian analyyttiseen ajatteluun, jonka myötä aloin pitkästä aikaa nauttimaan maalaamisesta uudelleen. Näistä teoksista pidin yhteisnäyttelyn vuokraemäntäni Katariina Lillqvistin kanssa, joka pidettiin 2.-16.6.2023. Teokset osallisuivat myös paikallisen taideakatemian lukukauden loppunäyttelyyn.
Palatessani takaisin suomeen kesäkuun aikana, aloin työskentelemään uusien ideoiden parissa. Pelkän hiiliviivan ja pelkistettyjen väritaustojen lisäksi kollaasi palasi mukaan teoksiin, ja erilaiset materiaalit, kuten kankaat, tapetit ja viimeistelyssä käytetyt pastelliliidut toivat teoksiin vielä enemmän eloa ja ulottuvuuksellisuutta. Flowers at the table, 2023, View from studio, 2023 ja Breakfast table, 2023 jatkoi samaa pelkistettyä teemaa pienillä esteettisillä lisäyksillä. Tämän sarjan teokset olivat näytillä Galleria Porin Saskioilla 29.7-20.8.2023.
Tämänkaltaisessa tyylissä maalata ajattelin löytäneeni tavan kuvata neljännen ulottuvuuden mieltä ja ajatusta hentoina ääriviivoina asetelmien ja kohteiden muodossa, joidenka ympärille selkeä kolmiulotteinen rakenteellinen todellisuus muodostui. Olin kuullut jo aikaisemmin tuttavaltani turpeesta valmistetusta akustiikkalevystä, jota olisi helppo työstää veistäen ja jolle olisi mahdollista myös maalata. Seuraavaan kokonaisuuteen tilasin materiaalit ja aloin maalaamaan sarjaa, jonka nimeksi tuli myöhemmin Hiljennetty hyväksyntä (Silenced acceptance). Kuvissa teokset Euphrates has dried, 2023, Only for fans, 2023 ja Who shot the pidgeon, 2023.
Teokset muodostuivat myös tarkoituksenmukaisesti kollaasi ja öljyvärien lisäksi kolmiulotteisiksi, joka oli jälleen askeleen eteenpäin tutkimuksissani. Teokset myöskin irtaantuivat poispäin vielä lisää kubismin teemasta, mikä on ollut myöskin jälkeenpäin ajateltuna hyvin vapauttavaa. Olin kuitenkin muutaman vuoden hyvin intensiivisesti kiinni siinä ajatuksessa, että minun tulisi luoda jokin tajunnanräjäyttävä ja uusi kubistinen tyylisuunta. Sarjan teokset olivat näytillä Galleria Rongassa 11.-30.11.2023. (Miettinen, 2024)