Elämässä tärkeysjärjestys on seuraavanlainen; ensin on suotava energia itselleen ja sitten vasta muille. Elämä ilman itsetuntemusta on ajelehtimista erilaisten tilanteiden välimaastossa. Parhaiten sitä kuvaa flipperin kuula, joka kimpoilee päättömänä pelialustalla, osuen sattumalta erilaisiin pisteisiin, saaden lisää kimmoisuutta ja jatkaen seuraavaan kohteeseen ilman minkäänlaista suunnitelmaa.
Elämän ei tulisi olla sellaista. Elämä on kyllä hyvinkin usein odottamattomia yllätyksiä täynnä, mutta sillä on suuri merkitys, onko kuitenkin tietoinen itsestään kaiken tapahtuvan keskellä vai ei. Elämä ilman suuntaa tai ajatusta on vain elämässä kellumista. Itsetuntemus on ohjaksien ottamista omiin käsiinsä sekä asioiden ja yhteyksien ymmärtämistä oman itsensä ja muun elämän välillä. Vaikutusten havainnointia, syitä ja seuraamuksia.
Jos ei ole mitään kiinnekohtaa itsessään, voiko sitä olla missään muuallakaan?
Itsetuntemus tarkoittaa omien vahvuuksien ja heikkouksien tiedostamista sekä omien kykyjen ja rajojen kartoittamista. Se on siis sitä, että osaa sanoa, mihin itse kykenee ja mihin ei. Ja varsinkin, mitä itse toivoo elämältään ja mihin suuntaan haluaa kulkea. Tavoitteet ja päämäärät antavat suuntaa elämälle ja ne vievät eteenpäin omalla henkilökohtaisella polulla. Jossain on joskus sanottu: ”hyvä suunnitelma on sellainen, jota voi muuttaa”. Sellaista on elämä, suunnitelma, joka muuttuu.
Itsetuntemus on portti vapauteen, portti olemaan oma itsensä. Kun tuntee oman itsensä, ei ole mitään syytä pitää itseään piilossa. Kun ymmärtää omat vahvuudet sekä heikkoudet ja hyväksyy ne, ei ole mitään syytä pitää niitä piilossa. Kenelläkään ei ole sellaista valtaa tai suuruutta tulla sanomaan, kuka on huonompi tai kenen asiat ovat pahempia. Tasavertaisen ihmisen on todella hankala arvostella toista, koska on itse ihan yhtä ”hyvä” sekä yhtä ”huono”. Kaikki ovat kuitenkin samanarvoisia.
Kaikki elämän vaiheet ovat osa sitä kokonaisuutta, mitä kukin tänä päivänä on. Pysyvää vastausta sille, kuka on, ei ole, koska ihminen muuttuu päivittäin. Mutta vastaus siihen, millainen on ihmisenä, löytyy ihmisestä syvältä itsestään. Syvältä menneisyydestä ja samalla hetkestä nykyisyydessä. Vastaus siihen, kuka on, on sitä, miten toimii ja kuinka ajattelee. Mistä itse pitää ja mistä ei. Mistä siis oikeasti pitää, eikä niin, mistä luulee pitävänsä. On oltava valmis luopumaan kaikesta, että löytäisi vastauksen siihen, mitä on yksilönä sekä ihmisenä ja mitä elämältään haluaa.
Elämässä on kysymys kehittymisestä ja siitä, että etenee elämässään. Se, miten se tapahtuu, on varmasti jokaiselle yksilöllistä. Se on oman itsensä ja ajatuksiensa tutkailua, pohtimista, oppimista, toiminta- ja ajatusmallien havainnoimista sekä tarvittaessa niiden muuttamista. Oppimisesta ja itsensä haastamisesta voi nauttia, koska joka kerta, kun haastaa itseään, antaa itselleen mahdollisuuden mennä eteenpäin. Se on osa ihmisyyttä.
Onko elämä vain jokin sattumanvarainen huvittelumatka, jossa saa tehdä, mitä huvittaa?
Jokainen itse on elämä ja sitä kautta määrittelee sen, millaista elämä on. Omilla toimilla on mahdollista rakentaa elämästä sellainen kuin itse sen haluaa olevan. Jokaisella on vapaat kädet tehdä siitä mieleisensä. Sellaisen kuin haluaa elämän olevan.
Jokaisella on siis vapaus tehdä elämästään unelmansa näköinen. Elämän, jossa kaikki on mahdollista. Ainoa este on vain oma ajatus siitä, että se ei ole mahdollista. Oman ajatuksen voima asioihin on todella merkittävä ja ainoa este, mikä on itsensä ja tavoitteen välissä, on yleensä omat tavat ajatella ja suhtautua. Mielen kahleet siitä, että enhän minä voi, en pysty tai en kykene.
”Miksi en pystyisi? Joku muu on nuorempi? Jollain muulla on enemmän rahaa tai kykyjä?”
On olemassa ainoastaan selityksiä, ei minkäänlaisia konkreettisia todisteita siitä, etteikö jokin asia olisi mahdollista. Vain mielen luomia selityksiä päästä helpommalla. Mieli ei kuitenkaan ole alkujaan paras matkakumppani missään asiassa. Ilman mielen ja älykkyyden harjoittamista, mieli on vain alkukantainen ja heikko. Ymmärryksen ja erilaisten harjoitteiden sekä elämäntilanteiden myötä mieli vahvistuu ja tasaantuu. Alkukantaisuuden sijaan ajattelu hyödyntää älykkyyttä, jolloin äkkinäinen reagointi vähenee. Lopulta itsetietoisuuden kasvaessa on mahdollista valita itse, miten asioihin reagoi ja kumpaa itse haluaa vaalia, älykkyyttä vai alkukantaisuutta.
Kaikkien asioiden eteen, mitä elämässään tavoittelee, on tehtävä töitä. Varsinkin oman mielensä kanssa. Sen lisäksi ihmisessä sykkivä salaperäinen moottori huutaa kehitystä ja haasteita, joten on hyvä kuunnella myös sisäistä voimaansa.
Olisi hyvä ajatella elämäänsä ihanne. Ihanne, jossa täyttää elämänsä asioilla, joista pitää ja joita haluaa toteuttaa. Olisi hyvä uskoa elämään yhden päivän kerrallaan ja ajatella, että tämä päivä olisi itselleen mahdollisimman mieluisa. Herätä ja syödä sellaista aamupalaa kuin itse haluaa. Suorittaa aamutoimet kuten itsestä hyvältä tuntuu. Mitä päivä sen jälkeen sisältäisi, olisi mahdollisimman paljon sellaista, mistä itse pitää ja mitä on itselleen valinnut. Jos ei ole tyytyväinen joihinkin toimiinsa päivässä, se luo turhaa kitkaa päivään, koska silloin se on jotain sellaista, mitä ei oikeasti tahdo tehdä. Se ei vain yksinkertaisesti tunnu hyvältä, eikä välttämättä siltä, mitä haluaisi oikeasti tehdä.
Elämä on kuitenkin rajallinen, joten miksi ei käyttäisi sitä mahdollisimman hyödyllisesti ajatellen niin, että täyttäisi päivän asioilla, joista oikeasti nauttii. Elämästä karsiutuu silloin hyvin paljon sellaisia asioita, joista luulee pitävänsä. Näistä päivistä kuitenkin koostuu koko elämä, päivä kerrallaan.
Suuri oivallus elämässä on itsetutkiskelun merkitys. Se, että oikeastaan kaikki vastaukset, joita tarvitsee elääkseen hyvää elämää, löytyy jokaisesta itsestään. Kaikki se onnellisuus ja rakkaus, joita on yrittänyt saavuttaa muilla keinoin, on valheellista. Se ei ole sitä, mitä kukaan todella toivoo elämältään. Toive elämältä voisi mieluummin olla rakkaus ja onnellisuus, joka on lähtöisin ihmisestä itsestään. Se on ikuista.
Esimerkiksi: hienot tavarat ja esineet eivät ole ikuisia, hieno ihmissuhde ei ole ikuinen. Mikään asia, esine tai ihminen ei ole ikuista.
Miten voisi edes olettaa, että ne toisivat pysyvän rakkauden tai onnellisuuden?
Ne ovat vain paljon helpompi ja yksinkertaisempi keino saada tuntemaan itsensä onnelliseksi tai rakastetuksi. Loppujen lopuksi ei ole kysymys kummastakaan. On kysymys mielihyvästä ja sen luomasta onnellisuuden ja rakkauden illuusiosta. Todellinen rakkaus ja onnellisuus on ihmisessä itsessään valmiina ja ne vain vaativat löytymistään. Itsetutkiskelu auttaa ymmärtämään, että mikään muu ei voi taata todellista onnellisuutta kuin itselleen hyväksi havaitut toimet, ajatukset sekä lempeä ja armollinen suhtautuminen elämässä. Se, miten toimii toisia ihmisiä kohtaan. Se, että on kiitollinen pelkästään elämästä.
Kun näkee elämän niin, että kaikki on vain yhtä suurta mahdollisuutta vain itseään varten, voi kokea suurta tyytyväisyyttä siitä, että saa olla osana sitä. Elämä antaa mahdollisuuden oppia ja olla sellainen kuin on, tarjoten mahdollisuuksia tulla paremmaksi. Mitä paremmaksi ihmisenä tulee, sitä parempi voi myös olla toisia kohtaan.
Rakkautta on ajatella ja suhtautua lempeästi. Rakkautta on se, kun kykenee yhden päivän kerrallaan olemaan parempi maailmaa kohtaan. Se on suurinta rakkautta, koska jokainen on oma yksilöllinen maailmansa.
Itsetutkiskelu auttaa rakentamaan todellisuuden uudelleen. Itsetutkiskelun kautta on mahdollisuus ymmärtää ongelmia, päästä niistä eroon ja vaikuttaa siihen, millaista elämä on. Kaikki liittyy suhtautumiseen elämässä.
Jos näkee vain ongelmia, elämä on luultavasti yhtä suurta ongelmaa. Sen jälkeen, kun ymmärtää ongelmaa, on valmis myös miettimään ratkaisuja. Ratkaisuja ongelmien sijaan ja ratkaisuja ennen ongelmaa. Kuten ongelmatkin, löytyvät myös ratkaisut jokaisesta itsestään. Jos suhtautuu ongelmiin haasteina ja mahdollisuuksina sekä henkilökohtaisena kasvuna, on niistä silloin syytä olla vain kiitollinen.
Oli haaste tai ongelma, miten suuri tahansa, loppujen lopuksi sen on vain tarkoitus kasvattaa ja tehdä paremmaksi ihmisenä. Kaikki asiat, mitä haluaa muuttaa itsessään, on täysin mahdollista myös muuttaa. Se vaatii vain suoraa toimintaa.
Tällaiset lauseet kuin: ”mutta kun olen vain tällainen” tai ”minä en pysty”, ovat täysin mahdottomia. Jokainen halutessaan pystyy, jokainen.
Se, että ”kuka minä olen”, ei ole ehkä niin tärkeä kysymys kuin se, ”miksi haluaa tulla”. On hyvä tiedostaa omat vahvuudet sekä heikkoudet ja kehittää niitä, mutta unelma tai visio omasta itsestään on kuitenkin se, joka kantaa ja vie kohti päämäärää. Kaikki elämässä on kuitenkin tarkoituksenmukaista ja kaikki tiet vievät loppujen lopuksi eteenpäin. Tärkeintä on kuitenkin se, että tietää itse etenevänsä.