Ehkä ihmisyyden yksi suurimmista kysymyksistä kautta aikojen on ollut tämä klassinen kysymys:
”Kuka minä olen?” ja toinen on, että: ”millainen minun tulisi olla?”.
Ihmisessä on erilaisia ajatus- ja toimintamalleja, erilaisia tapoja toimia sekä erilaisia arvoja ja asenteita. Itsetutkiskelun kautta on mahdollista purkaa erilaisia käsityksiä omasta itsestään, ja sitä kautta myös ympäröivästä maailmasta. Itsetutkiskelun avulla on mahdollista rakentaa armollinen ymmärrys maailmasta, joka syntyy henkilökohtaisen itsetutkiskelun ja itsensä ymmärtämisen kautta. Kun alkaa hyväksymään itseään, alkaa hyväksymään myös toisia ihmisiä.
Vastaus kysymykseen ”kuka minä olen?” ei ole ollenkaan niin monimutkainen ja haastava, kuin minkälaisen siitä voi itselleen tehdä. Siinä ei ole kysymys suurten salaisuuksien aarrearkun avaamisesta vaan pikemminkin itsensä näkemisestä ja ymmärtämisestä sellaisena kuin on. Sellaisena kuin oikeasti on, ilman mielikuvitustarinoita.
Elämä tuo jokaiselle eteen valintoja, jotka saattavat viedä, millon kenetkin ja milloin minnekin. Palaaminen omaksi itsekseen on kuitenkin aina mahdollista. Mitä enemmän on oma itsensä, sitä paremmin myös viihtyy itsensä seurassa. On helpompaa ja vapaampaa olla, kun on oma itsensä sellaisena kuin oikeasti on. Kun pyrkii olemaan juuri sellainen kuin oikeasti on, elämä kyllä johdattaa sinne, millaiseksi on tarkoitus tulla.