Millaista olisi elää sellaista elämää, että se ei sisältäisi laisinkaan ongelmia, että kaikkien ongelmien sijaan työkalupakki olisikin täynnä ratkaisuja. Ei enää turhaa aikaa vievää pyörittelyä, ei turhia riitoja eikä turhaa energian hukkaa asioihin, joihin ei voi, tai ei välttämättä edes tarvitse, vaikuttaa.
Mitäpä, jos olisikin niin, että itse voisi päättää, mitkä asiat ovat sellaisia, joita miettiä? Mitkä sellaisia, joita ei tarvitse? Mitäpä, jos maailma voisi olla yksinkertainen ilman turhaa seilaamista erilaisten ongelmien välimaastossa?
Elämässä tulisi pyrkiä ymmärrykseen, hyväksyntään ja tämän kaiken kruunaavaan luopumiseen. Elämän aikana ihminen tapaa hyvin paljon erilaisia ihmisiä, ajattelee erilaisia ajatuksia, kokee elämänsä jollain tapaa tärkeänä ja yrittää tehdä itsestään jotain erityistä. Asioita on monenlaisia, monenlaisia ihmissuhteita sekä hyvin paljon erilaisia aatteita, joista pitää kiinni.
Kun kuitenkin miettii ihmistä kehittyvänä ja uteliaana ihmisenä, onko siis mahdollista kehittyä niin, että pitää kuitenkin kiinni samasta tai pahimmillaan entisestä? Voiko laiva liikkua, kun tuulee, jos ankkuri on kiinni pohjassa?
Ihminen kehittyy jatkuvasti, huomasipa yksilö itse sitä tai ei. Sillä on merkitystä, mikä kehityksen suunta on ja siihen voi toden totta itse vaikuttaa. Kuitenkin yksi kehittymisen ja etenemisen suurimpia kohtia on vanhasta luopuminen ja uuden ottaminen tilalle. Se on vähän sama kuin miettisi autoa, joka on rikki. Autoon on vaihdettava uusi osa, jotta auto pääsee jatkamaan matkaansa. Jos vanhan osan jättää autoon, auto saattaa kyllä toimia, mutta ei niin hyvin kuin voisi olla mahdollista. Tällaista on myös ihmisen elämä. Vanhoista ja rikkinäisistä osista luopuminen ja uusien ottaminen tilalle.
Joskus voi olla vaikeaa päästää irti. Vaikkapa jostain ihmissuhteesta, asiasta tai ajatuksesta. Siksi asiaan tarvitaankin hieman pohtimista ja itsetutkiskelua, jonka jälkeen asia on helpompi ymmärtää ja hyväksyä. Tällöin asiasta tai ihmisestä luopuminen on huomattavasti helpompaa, kun tilanteen ja asian on hyväksynyt. Silloin näkee tilanteen sellaisena kuin se on, mahdollisen luopumisen syyn ja osaa suhtautua luopumiseen järjellä, vaikka tunne sanoisikin toista. Jälkeenpäin asioista kuitenkin huomaa, että niin asioiden kuuluikin mennä. Poikkeuksetta joka kerta.
Luopuminen on tärkeää. Jos ihminen ei koskaan luopuisi mistään, tila kaikelle uudelle olisi olematon. Ihminen tekee luopumista asioista ja ajatuksista lähes päivittäin, mutta on myös hyvä pohtia, mitä luopuminen tarkoittaa itselle.
Mistä olisi hyvä luopua ja miksi? Onko kenties sellaisia ajatuksia tai tapoja, joita ei todella tarvitse? Voisiko oikeasti olla jotain, miten parantaa tilaa omalle ajattelulleen?
Luopuminen liittyy myös hyvin vahvasti tapoihin ajatella.
Esimerkiksi: ongelmien suhteen on hyvin usein niin, että luo itse ongelman ajattelun tasolla. Välttämättä ongelmaa ole olemassakaan, mutta ajattelee itse siten, että on. Tällöin on tärkeää luopua ensin ajattelusta, ja sen jälkeen on mietittävä, miltä asia oikeasti näyttää ja keksittävä ratkaisu asiaan sitä kautta. Tämä pätee niin ongelmiin kuin myös ajatteluunkin. Asioita on tarkasteltava vain asioina, koska asiat ovat vain asioita.
Siksi asioista luopuminen on tärkeää, niin oman itsensä kuin elämänsäkin kannalta. Turhista asioista ja ajatuksista sekä ihmisistä ja esineistä luopuminen tuo elämään lisää tilaa omille ajatuksilleen sekä ajattelulleen. Olisi myös hyvä harjoitella luopumista ajatuksen tasolla kaikesta niin, että ajattelisi, ettei tarvitse mitään, mitä on elämässä ja miettisi, millaista elämä olisi ilman näitä asioita. Pyrkisi rakentamaan riippumattoman ajattelun, ilman minkäänlaista sidettä mihinkään, ja alkaisi sen jälkeen tarkastelemaan suhtautumistaan asioihin uudelleen. Tällöin esille tulee hyvin paljon riippuvuussuhteita erilaisiin asioihin.
Kysy itseltäsi:
Miksi pidät kiinni asiasta? Voisitko olla pitämättä kiinni asiasta? Jos et voi olla, miksi et? Voisitko luopua kokonaan asiasta?
Tai ihmissuhteesta:
Voisitko elää ilman tätä ihmistä? Miksi et voisi elää ilman tätä ihmistä? Mitä sinulle tapahtuisi, jos eläisit ilman tätä ihmistä?
Nämä ovat siis esimerkkejä ja tällaisia samankaltaisia kysymyksiä voi esittää jokaiseen elämässä olevaan asiaan tai ihmiseen, koska kaikesta on loppujen lopuksi luovuttava kuitenkin.
Ihminen takertuu helposti lähes kaikkeen. Kaikkeen, mikä tarjoaa vähänkin mielihyvää tai varmistusta itsestä, on helppoa jäädä kiinni.
Esimerkiksi: ihmissuhteet, olivat ne sitten hyviä tai huonoja, tarjoavat todella hyvän alustan riippuvuudelle. Tai erilaiset mielihyvää tarjoavat aineet tai toimet, kuten työ, huumausaineet tai liikunta. Elämässä olisi kuitenkin tarkoitus yrittää luopua näistä kaikista kiinnikkeistä ja riippuvuuksista sekä pyrkiä rakentamaan uudenlainen suhtautuminen kaikkeen, ilman riippuvuutta. Silloin ihminen on vasta todellisesti vapaa.
Luopumisen olisi hyvä olla jokapäiväistä irti päästämistä. Ihminen, joka on valmis luopumaan kaikesta, ei ole riippuvainen mistään. Riippumaton ihminen on täysin omavarainen ja tällöin vapaa, ja siihen olisi hyvä pyrkiä. Ihminen, joka pitää kiinni jostakin, on riippuvainen jostakin. Oli se mitä tahansa, se tuottaa loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä.