Ensimmäisen ja toisen luvun tarkoituksena oli hieman avata näkemyksiäni siitä, kuinka itsetutkiskelu on vaikuttanut ajatteluuni sekä kuinka koen ja näen elämän sekä todellisuuden. Mielestäni henkilökohtaiset tavat ajatella vaikuttavat hyvin paljon myös luomiseen ja luovuuteen ajatuksen tasolla, ja minulle henkilökohtaisesti asioiden perusteellinen ja perkaaminen on auttanut minua kehittymään niin ihmisenä, kuin myös maalarina.
Ajattelen, että johdonmukainen tosiasioihin perustuva ajattelu on eri asia, kuin mielikuvitus. Pidän niitä kuitenkin yhtä tärkeänä ja ei poissulkevana tekijänä toisiinsa nähden. Luovuuden suhteen molemmat ovat yhtä tärkeitä, mutta ne olisi hyvä pyrkiä selkeästi erottelemaan toisistaan. Jos mielikuvitus sekoittuu tosiasioihin, ei todellisuus ja ajatus ole enää johdonmukainen. Samoin kun liiallinen johdonmukaisuus ja jäykkyys ajattelussa syrjäyttää mielikuvituksen ja luovuuden. Tasapaino näiden kahden kesken, mutta myös hallittu ajatuksellinen kaaos on omiaan ruokkimaan luovuutta.
Elämäni todelliset mysteerit ovat alkaneet aika lailla samoihin aikoihin niin itsetutkiskelun kuin myös maalaamisenkin osalta. Aloitin kirjoittamaan ajatuksiani elämästä ja sen todellisesta luonteesta ylös vuoden 2017 aikana, jolloin tein myös ensimmäiset maalatut teokseni, lapsuuden muutamia maalailuja lukuun ottamatta. Sekä kirjoituksieni että myös maalauksieni välille syntyi mystinen yhteys, jonka merkitystä en ymmärtänyt vielä noina päivinä, enkä niiden yhteyttä osannut tarkastellakaan samoin tavoin kuin mitä tämän päivän ymmärrys minulle mahdollistaa. Uskoni henkilökohtaisiin näkökulmiini on sen sijaan vain vahvistunut uusien ajatusten asetuttua mieleni rakenteisiin, ja mitä pidemmälle ajatustani ja maalauksiani olen vienyt, teoriani elämästä ja todellisuudesta on käynyt vielä enemmän sopivaksi niin ajatteluuni, kuin myös todellisuuteen, jossa elän.